Runebergistä riimuihin -verkkokurssin tekstinymmärrysharjoitukset

 

Tekstinymmärrysosioon

 

Verkkoresurssiin

 

Harjoitus 9.

 

Vastaukset on palautettava opettajalle viimeistään tiistaina 8. toukokuuta klo 16.00.

 

Tehtävä käydään yhdessä lävitse torstaina 10. toukokuuta klo 16.30 alkaen.

 

Ruotsin valtakunnan vanhimmat tunnetut lait olivat maakuntakohtaisia. Ne perustuivat osaksi vanhempaan kirjoittamattomaan tapaoikeuteen, josta voidaan havaita lukuisia germaanisille kansoille yhteisiä piirteitä, osaksi kristinuskon periaatteista ja roomalaisesta oikeudesta vastaanotettuihin aineksiin. Tutkimuksessa on keskusteltu paljon siitä, miten paljon maakuntalait (landskapslagar) sisälsivät omaa (mitä "omalla" ja "alkuperäisellä" sitten tarkoitetaankaan, koska perinteet muuttuvat aina ja jatkuvasti) ja miten paljon niissä on "lainattua" ja "vierasta". Se tiedetään varmaksi, että maakuntalakien kuvastama yhteiskunta perustui maan omistukseen ja hyödyntämiseen ja että kirkon ja keskusvallan ote paikallisyhteisöistä voimistui jo maakuntalakien aikana. Maakuntalait heijastelevat kuitenkin ylimenokautta, koska niitä ei ollut tarkoitettu noudatettavaksi koko valtakunnassa ja koska niissä kuvataan osin kristillisten arvojen vastaista yhteiskuntaa, johon kuului myös orjuus.

 

Maakuntalaeissa on eroavaisuuksista huolimatta myös sisällöllisiä yhtäläisyyksiä. Maakuntalakien kirjoitetut versiot syntyivät pääpiirteissään vuosien 1220 ja 1350 välisenä aikana. Kaikki maakuntalait eivät ole säilyneet. Joistain maakuntalaeista taas on useitakin hieman toisistaan poikkeavia käsikirjoitusversioita. Suomi ei saanut omaa maakuntalakiaan tai Suomen maakunnat eivät sellaisia saaneet, ja ylipäänsäkin niin Suomen vanha tapaoikeus kuin 1100 - 1300-lukujen oikeudellisen ylimenokauden eli ruotsalaisen oikeuden vakiintumisen kauden tapahtumat tunnetaan huonosti. Suomessakin kuitenkin noudatettiin, ainakin Uudenmaan rannikoilla, Hälsinglandin eli Helsinglannin maakuntalakia, koska alueelle saapui 1200-luvulla helsinglantilaisia siirtolaisia, joiden mukaan Helsinki (Helsingfors) on saanut nimensä. Kirjoitettu Hälsingelagen on kuitenkin peräisin vasta 1300-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Laki on kieliasultaan hieman moderni kuin esimerkiksi vanhin säilynyt maakuntalaki, Vanhempi Länsi-Göötanmaanlaki (modernius näkyy esimerkiksi (alun perin akkusatiivi)muodosta man, josta Länsi-Göötanmaan maakuntalaki käyttää vanhempaa muotoa maÞer).

 

Maakuntalakien lähdejulkaisuja:

* Samlingen af Sweriges Gamla Lagar, band 1-13, julk. C. J. Schlyter (Stockholm 1823-1877)

* Fornsvenska textbanken osoitteessa www.nordlund.lu.se/Fornsvenska/Fsv%20Folder/

* Svenska landskapslagar tolkade och förklarade för nutidens svenskar, band 1-5, julk. Åke Holmbäck & Elias Wessén (Stockholm 1933-1946)

 

Viimeksi mainittu editiosarja sisältää maakuntalakien nykyruotsalaistetut tulkinnat selityksineen,  jotka kuitenkaan eivät aina ole kovin helppoja ymmärtää. Nykytulkinnoista huolimatta tutkijoiden on hyvä kyetä lukemaan myös alkuperäisiä tekstejä, koska käännökset ja tulkinnat ovat todellakin tulkintoja eivätkä ihan sama asia kuin alkuperäinen sanoma.

 

Maakuntalakeja noudatettiin vielä senkin jälkeen, kun kuningas Magnus Erikssonin eli Maunu Eerikinpojan nimissä oli annettu 1300-luvun puolivälissä maaseutua koskeva maanlaki (landslagen) ja kaupunkeja koskeva kaupunginlaki (stadslagen), joista viime mainittu vähitellen syrjäytti vanhemman kaupunkioikeuden (bjärköarätten). Vuonna 1442 annettiin kuningas Kristofferin Baijerilaisen nimiin viety uudistettu maanlaki, mutta käytännössä vanhempaa maanlakia voitiin noudattaa 1500-luvun alkuun saakka. Lakien historiassa esiintyi siis pitkiäkin ylimenokausia, ja vaikka 1500- ja 1600-luvuilla tuomittiin virallisesti keskiaikaisten lakien mukaan, käytännössä niitä mukautettiin (esimerkiksi sakkosummien osalta) muuttuneita olosuhteita vastaaviksi ja ruotsalainen oikeus otti vastaan vaikutteita ulkomailta samoin kuin Vanhasta testamentista (käytännössä Mooseksen laista). Vasta vuonna 1734 Ruotsin valtakunta sai sekä maaseutua että kaupunkeja koskeneen yleisen lain (allmän lag), mutta tällöinkään lakien soveltaminen ei muuttunut yhdessä yössä.

 

Lait jakautuivat temaattisiin kokonaisuuksiin eli kaariin (balkar) ja nämä lukuihin (flockar).

 

Tehtävä: Lue Hälsinglandin maakuntalain kirkkokaaresta ja käräjäkaaresta poimitut otteet ja vastaa sitten alla esitettyihin kysymyksiin.

 

 

Harjoitusteksti:        word        pdf

 

 

Kysymykset:

 

a) Mitä kristityn tuli tehdä?

 

b) Mitä hän ei saanut tehdä?

 

c) Mitä laki toteaa kirkossa käymisestä?

 

e) Entä kirkon rakentamisesta ja kymmenysten maksamisesta?

 

f) Mitä lainkohta kertoo piispan roolista?

 

g) Miten laamanni tuli valita?

 

h) Miten piti menetellä, kun kuninkaan kirje saapui maakuntaan?

 

i) Miten tieto käräjien kuulumisista kantautui periferiaan lain mukaan?

 

j) Mistä rikoksesta piti maksaa sakkoa ja kuinka paljon?

 

k) Mitä toisen otteen viimeinen virke tarkoittaa?

 

 

Tehtävää tukevat varsinkin seuraavat verkkoresurssin harjoitukset:

Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki (ote)

Maunu Eerikinpojan maanlaki (ote)

Hälsinglannin maakuntalaki (ote)

Länsigöötanmaan vanhempi maakuntalaki (ote)

 

P.S. Ruotsin maakuntien ja joidenkin kaupunkien nimiasut (ja niihin kytkeytyvät käsitteet) vaihtelevat sen mukaan, miten ruotsalaista tai suomalaistettua muotoa halutaan käyttää (esim. Uppsala - Upsala, Skåne - Skoone, Värmland - Vermlanti). Eri kielenhuolto-oppaat antavat erilaisia suosituksia. Olennaista olisi pyrki johdonmukaisuuteen (suurempaankin kuin tässä eri aikoina tuotetuista teksteistä kyhätyssä kokonaisuudessa).

 

Ylös