19.10.2017

Crises Redefined: Historical Continuity and Societal Change

Historian ja etnologian, yhteiskuntatieteiden ja filosofian sekä musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksilla on huomattava määrä tutkimushankkeita, jotka kytkeytyvät profilointialueeseen. Nämä hankkeet ilmentävät tutkimuksemme vahvaa metodologista osaamista, oppialojen välistä yhteistyötä sekä korkeaa kansainvälistä laatua. Tutkijamme ovat esimerkiksi yhdistäneet taiteiden, historian, politologian sekä yhteiskuntatieteiden näkökulmia tutkimuksessa jota parhaillaan tehdään Suomen Akatemian huippuyksikön ”The History of a Society” puitteissa, sekä äskettäin päättyneen huippuyksikön “Political Thought and Conceptual Change” -työssä.

Profilointihankkeemme rakentaa vahvalle perustalle, ja jo olemassa olevalle tiiviille yhteistyölle kolmen laitoksen välillä. Hanke yhdistää humanististen ja yhteiskuntatieteiden empiiriset ja metodiset vahvuudet monitieteiseksi kriisien, jatkuvuuksien ja muutoksien tutkimukseksi. Tämä aito monialaisuus, jossa yhdistyy historiallinen, politologinen, yhteiskuntatieteellinen, lingvistinen, kulttuurinen, etnologinen ja taiteiden tutkimus muodostaa hankkeen lisäarvon suhteessa humanistiseen tutkimukseen ja yhteiskuntatieteisiin muissa Suomen yliopistoissa.

Historian ja etnologian laitoksen tunnustetut vahvuudet ovat globaalien muutosprosessien tutkimuksessa, vertailevassa ja transnationaalisessa yhteiskuntien historiassa, varhais-modernissa Suomessa, etnografiassa, poliittisissa kulttuureissa ja diskursseissa, sekä taloushistoriassa. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos on kansainvälisesti tunnettu osaamisestaan poliittisten käsitteiden historian ja aatteiden alueella, filosofian historiassa, mielen historiassa, fenomenologiassa sekä politiikan teoriassa. Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos on moni- ja poikkitieteinen opetus- ja tutkimusyksikkö. Laitoksella toimii muun muassa Nykykulttuurin tutkimuskeskus, joka on tunnettu tieteidenvälisestä reseptiotutkimuksesta ja nykykulttuurin ilmiöiden, kuten digitalisaation, populaarikulttuurin sekä elämäkertojen ja narratiivien analyysista.

Tutkimus ja fokusalueet

Kriisi kuulu modernin keskeisiin käsitteisiin. Käsitteiden digihistoria, joka pohjaa big dataan, osoittaa että historiallisesti käsitteellä on ollut laaja kirjo merkityksiä ja konnotaatioita. Siinä missä 1500-luvulta 1900-luvun alkuun ”kriisi” viittasi tyypillisesti poliittisiin tapahtumiin, konflikteihin, ja poikkeustiloihin, nykypäivän diskurssissa painopiste on taloudellisissa ongelmissa sekä luonnononnettomuuksissa ja -katastrofeissa. Kaikki nämä vaihtoehtoiset diskurssit yhdistyvät saman ”kriisin” käsitteen alle, vastakohtanaan vakaus, turvallisuus ja jatkuvuus.

Huolimatta siitä, että kriisit ovat – määritelmällisesti – epänormaaleja tai poikkeustiloja, kriiseistä on tullut normaalia elämäntilannetta määrittävä tila. Ne tuntuvat olevan alati läsnä, ja tämä läsnäolo määrittää nykymaailmaa. Kriisien alkusyyt vaihtelevat ekologisista ihmisen aikaansaamiin, (geo)poliittisista sosio-ekonomisiin, ja niiden seuraukset näyttäytyvät useimmiten arvaamattomina.

Vastaavasti myös kriisin merkitys on monimutkainen ja problemaattinen. Keskeinen tavoite profilointialueen tutkimuksessa on ymmärtää erilaisia, kilpailevia kriisin määrittelyjä: miten kriisit syntyvät, ja kuinka ne kehittyvät, miten ne on määritelty ja ymmärretty, ja miten ne suhteutuvat globaaleihin, kansallisiin ja paikallisiin fyysisiin ympäristöihin ja inhimilliseen toimintaan. Keskitymme erityisesti historiallisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka edeltävät, ovat osa, sekä seuraavat kriiseistä, kiinnittäen huomiota myös historiallisiin jatkuvuuksiin kriiseissä ja niiden jälkeen.

Kriisit ovat todellisia, konkreettisia tiloja. Mutta ne ovat myös koettuja, ja diskursiivisesti konstruoituja, ja niitä voidaan joskus myös luoda ja ylläpitää tarkoituksellisesti. Tutkimuksessamme otammekin huomioon kaikki nämä kolme tasoa: empiirisen, koetun ja diskursiivisen. Monimuotoiseen tematiikkaan käydään käsiksi hyödyntäen tutkijoidemme empiiristä, teoreettista ja metodista osaamista niin taiteen, kulttuurin, etnologian, historian, politologian, yhteiskuntatieteiden kuin filosofiankin saralla.

Profilointihanke on jaettu kolmeen fokusalueeseen:

Ensimmäinen fokusalue kohdistuu yksilötason toimijoihin, toinen poliittiseen toimintaan, ja kolmas institutionaaliseen tasoon. Nämä fokusalueet edustavat tutkimuksessa toisiinsa kytkeytyviä kulttuurisia, sosiaalisia, poliittisia, yhteiskunnallisia ja makro-tason ulottuvuuksia. Kaikkien fokusalueiden tutkimuksessa painottuu analyysi kriisien syistä ja vaikutuksista, niiden diskursiivisista ja materiaalisista realiteeteista, historiallisista jatkuvuuksista ja samanaikaisuuksista, sekä kulttuuristen ja yhteiskunnallisten makro-rakenteiden vakaudesta ja muutoksesta kriiseissä. Kaikkien näiden alueiden tutkimukseen osallistuvat kaikki hankkeessa mukana olevat laitokset.

Fokusalueiden tarkemmat kuvaukset, ks. englanninkielinen hankekuvaus