18.05.2018

Kirjastos eka kirjastos vika – tämän päivän lukutaito on muutakin kuin kirjoitettuja tekstejä

Huoli värittää voimakkaasti nykyistä keskustelua nuorten ja erityisesti poikien lukutaidosta. Mutta pitääkö todella olla huolissaan?

– Kirjoitettujen tekstien luku- ja kirjoitustaidoissa on Suomessa selkeä ero tyttöjen hyväksi. Toki tulokset ovat keskimääräisiä, eivätkä tarkoita, että kaikki pojat ovat huonompia kuin kaikki tytöt, Sari Sulkunen kieli- ja viestintätieteiden laitokselta sanoo.

Se, mistä erot tyttöjen ja poikien välillä johtuvat, on vaikeampi kysymys. Sulkunen korostaa, että kyse ei niinkään ole sukupuolesta vaan sosiokulttuurista eli kasvuyhteisöistä ja -ympäristöistä. Lapsen lukutaito ponnistaakin liikkeelle jo varhain ennen kouluikää.

– Toisissa perheissä vanhemmat lukevat aktiivisesti ja myös lasten lukemista tuetaan ja rohkaistaan. Näin lapset tottuvat siihen, että lukeminen on arkipäivää, Sulkunen selventää.

Lukemisen mallit voivat myös olla sukupuolittuneita. Joissain perheissä lapselle lukee aina äiti, jolloin lapselta jää puuttumaan lukevan miehen malli. Myös kodin ulkopuolelta tulee erilaisia sukupuolinormeja siihen, mikä on sallittua eri sosiaaliryhmien pojille ja tytöille.

– Alimpien sosiaaliryhmien pojat ovat niitä, joilla on muita ryhmiä todennäköisimmin vaikeuksia lukutaidossa. Tämä kielii ehkä siitä, että näissä ryhmissä lukeminen ei ole pojalle sellaista toimintaa, jolla saisi hankittua arvostusta, Sulkunen sanoo.

PISA-tulos ei kerro kaikkea

Lukutaidon yhteydessä esiin nousee väistämättä PISA. 2000-luvun alun huippuvuosiin verrattuna PISA-tuloksissa on tapahtunut selkeä pudotus. Miten asiaan pitäisi suhtautua? Sulkunen hieman kyseenalaistaa PISA-testien autuaaksi tekevyyttä.

– PISA-koe on oppilaille ylimääräistä työtä, joka ei vaikuta esimerkiksi kouluarvosanaan. Tällainen konsepti ei ehkä motivoi 15-vuotiaita antamaan parastaan. Ja tämä nyt vihjaa toki siihen suuntaan, että nimenomaan pojat eivät näytä kaikkea osaamistaan, Sulkunen huomauttaa.

Kansainvälisesti verraten Suomi on lukutaidon osalta edelleen erittäin kilpailukykyinen. Putoaminen ”liigataulukossa” ei johdu vain meistä itsestämme, vaan myös siitä, että mukaan on tullut uusia vahvoja maita.

– Jotkut maat saivat huonojen PISA-tulosten myötä herätyksen ja ryhtyivät aktiivisesti panostamaan lukutaitoon. Suomelle kävi ehkä vähän toisin päin. Oli vaikeaa argumentoida sen puolesta, että tähän pitäisi resursoida lisää, koska tulokset olivat jo niin hyviä. Tämä voi myös osaltaan selittää meidän notkahdusta, Sulkunen sanoo.

Lisää monipuolista treeniä

Yksi keskeinen asia lukutaidon laskun takana on, että moni lapsi ja nuori saa harjoitusta vähemmän kuin ennen, koska on niin paljon muitakin viihtymisen keinoja. Mutta tämä pätee yhtä lailla aikuisiin.

– On huvittavaa, kun lasten ja nuorten lukemiseen liittyy niin vahva huoli ja asiasta motkotetaan. Mutta mitäs aikuiset itse tekevät! Netflixin kanssa on helppo jäädä sohvan nurkkaan, Sulkunen huomauttaa.

Sari Sulkunen.jpg

Perinteistä lukutaitoa ja muuta tekstiosaamista ei Sulkusen mukaan pitäisi kuitenkaan asettaa vastakkain, vaikka ne ajankäytöllisesti usein kilpailevatkin keskenään.

– Elämme maailmassa, joka on täynnä monenlaisia tekstiympäristöjä, joista yksi ei ole parempi kuin toinen. Meidän täytyy vankistaa taitoja ja osaamista kaikissa niissä, Sulkunen sanoo.

Sulkunen toivookin, että uusi monilukutaitoon eli kaikenlaisiin merkitysten ilmaisukeinoihin panostava opetussuunnitelma voisi tulla tässä avuksi. Eikä pelkästään tekstitaitojen harjaannuttamisessa, vaan myös erityisesti poikien osaamisen esiin tuomisessa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että poikien tulokset ovat parantuneet, jos arviointikriteereissä on huomioitu ilmaisutason ja oikeinkirjoituksen sijaan vaikkapa kekseliäs juoni.

– Kaikkien lasten koulumotivaation kannalta olisi todella tärkeää, että kaikenlainen tekstiosaaminen saataisiin aidosti esiin. Jos fokus on vain yhden tyyppisessä osaamisessa, jonka lapsi kokee hankalaksi tai epämielekkääksi, se leimaa helposti kaikkea lukemista myös myöhemmällä iällä, Sulkunen kertoo.

Vetovoimaa vaikka rap-musiikista

Sulkusen mukaan lukutaidon ja sen tärkeyden markkinoinnissa lapsille ja nuorille ei ehkä ole ihan onnistuttu.

– Kun opettaja tai joku muu vanhempi kertoo lukutaidon kehittämisen tärkeydestä, niin puhutaan asioista, jotka ovat sitten joskus: lukiossa, opiskeluaikana, työelämässä ja aikuisen arjessa. Ne ovat tässä hetkessä elävälle lapselle ja nuorelle todella kaukaisia asioita, Sulkunen sanoo.

Paljon on kuitenkin jo tekeillä sen eteen, että lasten ja nuorten lukutaitoa ja -motivaatiota saataisiin petrattua. Lukukeskukselta on tulossa valtakunnalliseen pilotointiin Lue lapselle -hanke, jonka tarkoituksena on tuoda lukutaito-ohjaus neuvolatyöhön. Tätä kautta vanhemmille voi kertoa jo varhain lukutaidon merkityksestä ja siitä, mitä lapsen kanssa voi tehdä asian eteen.

Lupaavia tuloksia saatiin myös Lukukeskuksen aiemmasta Sanat haltuun -hankkeesta, jossa lukutaitoa lähestyttiin rap-työpajojen avulla. Fokuksessa olivat teknisten alojen ammattikouluopiskelijat eli hyvin miesvaltaiset alat.

– Tässä toimintamallissa tekstimaisema oli nuorille tuttu ja motivoiva. He olivat aivan äimistyneitä, että rap-musiikkia voi ajatella tekstinä! Uskottavuutta toi myös se, että työpajoja olivat vetämässä sanataidekouluttaja Aleksis Salusjärvi ja Atomirotta-yhtyeen keulahahmo, rap-artisti Mikko Sarjanen. Olisi hienoa, jos näiden työpajojen toimivia elementtejä voisi viedä myös kouluopetukseen, Sulkunen sanoo.

Myös kouluissa tehdään paljon. Uusi monilukutaitoa korostava opetussuunnitelma velvoittaa kaikkia opettajia opettamaan omassa oppiaineessaan relevantteja tekstitaitoja eli esimerkiksi historian ja fysiikan tekstien luku- ja tuottamistaitoja.

– Jyväskylän yliopiston lukutaitotutkijat saivat äskettäin Opetushallitukselta 2,5 miljoonan euron rahoituksen opettajien täydennyskoulutukseen lukutaidon kohentamiseksi. Myös tätä kautta voidaan tukea uuden opetussuunnitelman viemistä käytäntöön, Sulkunen kertoo.

Sulkunen onkin itse luottavainen lukutaidon suhteen ja toivoo, että Suomessa päästäisiin irti asiaan liittyvästä huolidiskurssista ja keskityttäisiin enemmän myönteiseen tekemisen meininkiin ja ratkaisumalleihin.

– Sen jankkaaminen, että kyllä meillä nyt on pojista huoli, ei vie asioita eteenpäin. Se luo myös leimoja, jotka eivät ole reiluja: esimerkiksi poikien taitoihin saatetaan suhtautua negatiivisten ennakko-odotusten läpi, eikä heitä kohdata yksilöinä, Sulkunen sanoo.

Teksti ja kuvat: Sari Laapotti

Kirjat.jpg