07.03.2018

Kriisitutkija auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään

Antero Holmila, 38, on Jyväskylän yliopiston CRISES-profilointialueen tuorein vahvistus. Profilointialueella tutkitaan nimensä mukaisesti kriisejä, mutta myös yhteiskunnan muutosta pitkällä aikajänteellä.

– Tiivistäen voisi sanoa, että tutkimusaiheeni ovat pitkälti liittyneet sodan ilmiöihin ja seurauksiin. Näiden lisäksi olen kiinnostunut urheiluhistoriasta, erityisesti olympialiikkeestä, ja kuulun myös Suomen urheiluhistoriallisen seuran hallitukseen, Holmila summaa.

Tutkijanuransa Holmila aloitti holokaustiin liittyvien teemojen parissa. Väitöskirjassaan hän kartoitti holokaustia Suomen, Ruotsin ja Britannian lehdistössä heti toisen maailmansodan jälkeen. Tähän liittyen tutkimus on sivunnut myös kolmatta valtakuntaa, ääriliikkeitä ja niihin nivoutuvia ilmiöitä. Viime vuosina Holmila on tutkinut enimmäkseen sodanjälkeistä rauhaan palaamisen kriisiä, joka on myös hänen keskeinen tulokulmansa CRISES-profilointialueeseen.

– Sota-aikana yhteiskunta toimii sodan ehdoilla ja kriisielementit pysyvät pinnan alla. Sodan päätyttyä asiat alkavat purkautua ja esiin nousee erilaisia rauhan kriisin elementtejä: moraalinen paniikki nuorten naisten sukupuolikäyttäytymisestä, kuinka sota-ajan teollisuus käännetään rauhan ajan teollisuudeksi tai miten huolletaan sotainvalidit, -orvot ja -lesket. Kaikki asiat tulevat kerralla todella nopeasti, Holmila kuvailee.

Toinen Holmilan peruslähtökohta profilointialueen tutkimukseen on se, millä tavoin kriisi ilmiönä ja käsitteenä on muuttunut 1800-luvun loppupuolelta tähän päivään. Holmilan mukaan kriisi on perinteisesti viitannut sotaan, politiikkaan ja talouteen. 1960-luvulta alkaen kriisi-käsitteen alle tulivat myös ympäristöön ja ilmastoon liittyvät asiat. Tänä päivänä kriisipuhe on arkipäiväistynyt, eikä kriisi viittaa enää niin mullistaviin asioihin kuin ennen.

– Nykyään se on olympiakriisi saman tien, jos emme saa kultamitalia, Holmila naurahtaa.


Ääriolosuhteet tuovat ihmisluonteen esiin

Holmila kertoo olleensa jo lapsena ja nuorena kiinnostunut sotahistoriasta, johon oma kasvuympäristö on epäilemättä osaltaan vaikuttanut.

Antero Holmila.jpg

– Lapsuudessa ja nuoruudessa isovanhempien luona sota on aina ollut jollain lailla läsnä. Vaarini oli sodassa, ja toisin kuin monissa muissa suomalaisissa suvuissa, meillä sota-asioista on myös puhuttu. Sukuun kuuluu lisäksi historianopettaja, joten sotahistoria ja yhteiskunta ovat usein olleet keskustelunaiheina sitäkin kautta, Holmila muistelee.

Holmila kertoo lukeneensa myös paljon sotaromaaneja, mutta iän myötä näkökulmat ja intressit sotaan liittyviin asioihin ovat hieman muuttuneet. Viimeistään oman tutkimuksen kautta moni asia on näyttäytynyt Holmilalle uudenlaisessa valossa.

– Olen perusoptimisti luonteeltani, mutta kun katsoo ihmisten toimintaa ja motiiveja, niin siinä näkökulmat ovat avautuneet aika paljon. Rakennamme mielellämme hyviä kertomuksia, jotka käyvät järkeen, mutta tulemme samalla yksinkertaistaneeksi sitä, miten ihmiset toimivat ja miksi, Holmila sanoo.

Ääriolosuhteissa ihmisen läheisin ympäristö ja ryhmäpaine vaikuttavat toimintaan usein enemmän kuin suuret aatteet ja ideologiat. Holmila kertookin olevansa hyvin varovainen sanomaan, kuinka toimisi tai ei toimisi tietynlaisissa tilanteissa.

– Jos sinut heitetään Saksan itärintamalle vuonna 1941, niin on todennäköisempää, että teet samoja julmuuksia kuin muutkin. Ne, ketkä ovat toimineet toisella tavalla, ovat erittäin kiinnostava ihmisryhmä, mutta valtaosa ihmisistä toimii kuitenkin tietyllä tapaa, Holmila huomauttaa.

Kansanmurhien yhteydessä puhutaan usein, että sellaista ei koskaan enää tapahdu. Maailmassa täytyy vallita demokratia, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, joiden kautta vastaavat hirmuteot torjutaan.

– Tällaiset puheet eivät kuitenkaan johda mihinkään, ellei rinnalle oteta sitä tosiasiaa, että ihmisestä on todella helppo tehdä murhaaja, Holmila korostaa.


Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita

Holmila haluaisi historian tutkimuksensa kautta auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään omassa ajassaan ja elinympäristössään. Hän haluaisi tuoda työkaluja ja ymmärrystä siihen, että ihminen on alttiina kaikenlaisille vaikutteille ja meissä on monenlaisia eri puolia – aivan samoin kuin kaikissa historiallisissa toimijoissa. Holmilan mukaan meidän ei pitäisikään nopeasti arvottaa tai tuomita ketään.

– Tärkeää on myös erottaa hyväksyminen ja ymmärtäminen toisistaan: se, että pystyy ymmärtämään tai purkamaan yhteiskunnallisia ilmiöitä ja psykologisia mekanismeja ei tarkoita, että ne hyväksyisi. Jos meillä on elämän tarkoitus, niin se on kognitiivisen dissonanssin välttäminen: me pidämme persoonallisuutemme tasapainossa keinolla millä hyvänsä. Tämä näkyy yhtä lailla historiallisissa kuin nykypäivän toimijoissa, Holmila sanoo.

Antero Holmila

  • Aloittanut viisivuotisessa tenure track professuurissa 1.1.2018.
  • Syntynyt vuonna 1979.
  • Valmistui kandiksi Kentin yliopistosta ja maisteriksi Exeterin yliopistosta. Tohtoroitui 28-vuotiaana Royal Hollowaysta, Lontoon yliopistosta.
  • Harrastaa laskettelua ja nopeuslaskua, jossa tavoitteena on rikkoa 200 km/h raja. Aiempiin harrastuksiin kuulunut alppihiihto, jossa myös kilpaillut junioritasolla, sekä kiipeily. Myös valokuvaus kiinnostaa.
  • Elämänohje: Pääsääntöisesti kukaan ei tule hakemaan ja kysymään mihinkään. Pitää uskaltaa kokeilla, lähteä ja tehdä itse.

Teksti: Sari Laapotti
Kuvat: Erkki Holmila (ylempi) ja Sari Laapotti (alempi)