18.07.2018

Muumit opettavat meille inhimillisyyttä

Miltä muumien maailma näyttää filosofin silmin? Tove Janssonin kirjallisuus kuvaa oivaltavasti inhimillisen toiminnan toisinaan hyvinkin hämäriä motiiveja. Sopivilla filosofisilla menetelmillä tarkastellen muumit voivat auttaa erilaisten ristiriitojen ymmärtämisessä. Tämä on ratkaisevaa erityisesti nykypäivänä, kun sosiaalinen kenttä jakautuu moniin vastakkaisuuksiin.

Ristiriidat ovat päivittäisiä työpaikoilla, kotona, koulussa sekä monissa hallintoelimissä ja valtiollisissa instituutioissa. Lisäksi ne näyttävät eskaloituvan jälleen kerran myös valtioiden ja kansakuntien välillä.

Apua ristiriitojen ymmärtämiseen ja purkamiseen voidaan saada hieman yllättävältä taholta, nimittäin muumeilta.

Muumi-kirjat tarjoavat malliesimerkkejä, joiden kautta voi analysoida yhteisöllisyyttä ja jaettuja identiteettejä. Esimerkiksi mörkö, joka jäädyttää kaiken tielleen osuvan, voidaan kokea hyvin pelottavaksi hahmoksi. Filosofisesti tarkasteltuna mörön voi kuitenkin huomata edustavan jotain paljon syvällisempää.

– Muumien maailmassa mörkö jää eri yhteisöjen ulkopuolelle. Silti se palaa jatkuvasti niiden reunoille muistuttamaan yhteisöjen jäseniä siitä, että elämä on monimuotoisempaa kuin oma tuttu ympäristö. Samalla se muistuttaa meitä siitä, että yhteisöt ovat perustaltaan myös traagisia: ne jättävät aina jotkut ulkopuolelle, akatemiaprofessori Sara Heinämaa kuvailee.

Sara Heinämaa.jpg

Useat Muumi-kirjat – muun muassa Näkymätön lapsi ja Taikurin hattu – käsittelevät myös muodonmuutoksen ongelmaa.

– Janssonin tarinat painottavat, ettei kukaan voi pysyä loputtomasti samanlaisena. Rajuistakin muutoksista huolimatta ystävyys, luottamus ja uteliaisuus auttavat ihmisiä rakentamaan suhteita uusille perustoille, Heinämaa kertoo.

Muumien maailma ei ole irrallaan reaalimaailmasta

Millaista elämä Muumilaaksossa sitten on? Muumit itsessään kenties tuovat meille mieleen tyyneyden, lempeyden ja ilon. Heidän maailmansa on usein kuitenkin päinvastaisten asioiden värittämä.

Muumien maailma on suurten – globaalien ja jopa kosmisten – mullistusten kourissa. Muumit joutuvat pakenemaan myrskyjä, tulvia, tulivuorenpurkauksia ja pyrstötähteä. He ajautuvat eroon toisistaan, mutta neuvokkuuden avulla kohtaavat uusia ystäviä. Sinnikkyyden ja rohkeuden avulla muumit löytävät lopulta myös toisensa. Samalla he aina oppivat jotakin uutta ja odottamatonta itsestään.

– Janssonin lapsuudenkokemukset toisen maailmansodan kauhuista hahmottuvat selkeästi Muumi-kirjojen tunnelmista ja juonenkuluista. Toistuvia teemoja ovat kodin tuhoutuminen, orpous, kodittomuus ja siirtolaisuus. Kaikki tämä on suomalaisten lähihistoriaa, mutta myös monien ihmisten nykypäivää, Heinämaa huomauttaa.

Tältä osin Janssonin pääviesti onkin hyvin samanlainen kuin toisen suuren pohjoismaisen lastenkirjailijan eli Astrid Lindgrenin: lapsia ei ole tehty sokerista. He selviävät vaativistakin olosuhteissa, mutta materiaalisen avun lisäksi lapset tarvitsevat ystävyyttä, toivoa ja mielikuvituksen ruokaa.

– Onneksi muumitarinoiden voima on oivallettu suomalaisissa yrityksissä, jotka yhdessä tukevat kriisialueiden lapsia lahjoittamalla Muumi-kirjojen arabiankielisiä käännöksiä, Heinämaa sanoo. 

Ristiriitojen ja mullistusten täyttämässä maailmassa muumit voivatkin tuoda meille toivoa, näköalaa ja taitoa ymmärtää erilaisia tunteita ja inhimillisen kokemuksen muotoja. Tätä tarvitaan eri ihmisryhmien välisen ymmärryksen, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittämiseksi.

Sara Heinämaan ja yliopistonlehtori Joona Taipaleen toimittama SATS, Nordic Journal of Philosophy -teemanumero julkaistiin heinäkuun alussa. Teemanumerossa Muumi-kirjoja tarkastellaan fenomenologian eli kokemusfilosofisen menetelmän välinein.

Teksti: Sari Laapotti
Kuvat: Sari Laapotti ja Petteri Kivimäki

mörkö.jpg