15.09.2017

Terrorismista viestiessä on osattava luovia

Viestinnän johtamisen yliopistonopettaja Aino Ruggiero tutkii kriisiviestintää ja terrorismia. Hänen tutkimuksensa tavoite on kartoittaa viranomaisten kriisiviestintään liittyviä haasteita ja ongelmakohtia sekä löytää niihin ratkaisuja.

– Tutkimusaiheeni liittyy erityisesti CBRN-terrorismiin. CBRN tulee sanoista Chemical, Biological, Radiological or Nuclear, eli kyseessä on terrorismi, jossa kauhun tuottamisen välineenä käytetään kemiallisia-, biologisia- tai ydinmateriaaleja, Ruggiero selventää.

Terrorismin suorat vaikutukset ovat usein varsin pieniä verrattuna esimerkiksi luonnonkatastrofeihin tai sotiin. Terrorismissa keskeistä onkin pyrkiä vaikuttamaan välillisesti ja psykologisesti aiheuttamalla pelkoa ja epävarmuutta. Kun tähän yhdistetään CBRN-materiaalit, joista voisi seurata fyysisestikin todella suuria katastrofeja, niin haasteiden kirjo kasvaa.

Ruggieron mukaan CBRN-materiaalit lisäävät pelkoa, koska ne ovat laajalle yleisölle tuntemattomia. Esimerkiksi säteily on sellaista, jota ihminen ei näe eikä huomaa. Pelkkä ajatus siitä, että sitä käytettäisiin tarkoituksenmukaisesti eikä tiedettäisi, kuinka laajalle se olisi levinnyt, on omiaan herättämään kauhua. Kriisiviestinnässä on kyettävä huomioimaan tällaiset tilanteet ja yhteiskunnan eri tasoille yltävät johdannaisvaikutukset, eli esimerkiksi se, miten ihmiset tositilanteessa reagoisivat ja alkaisivat käyttäytyä.

Aino Ruggiero.jpg

Kaikkiin skenaarioihin ei voi varautua

Ruggiero on päivittänyt ja räätälöinyt kriisiviestinnän suunnitteluun ja arviointiin tarkoitettua viitekehystä juuri CBRN-terrorismiin sopivaksi. Sen avulla voidaan hahmottaa, mitä kriisiviestinnän tehtävien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi eri kohderyhmien suhteen. Viitekehys huomioi psykologisen ulottuvuuden kriisin kaikissa eri vaiheissa.

– Yksi tärkeä tehtävä CBRN-kriiseissä onkin ihmisten käsitysten ja tiedontarpeiden luotaaminen, Ruggiero sanoo.

Koska kriisitilanteessa tiedot muuttuvat ja tilanteet kehittyvät koko ajan, ei kaikkiin skenaarioihin voida varautua täydellisesti. Toisaalta terrorismi myös toimii niin, että aina pyritään yllättämään jollain odottamattomalla ja uudella. Kriisiviestinnässä tarvitaankin sellaista joustavuutta, luovuutta ja improvisointikykyä, jota täydellisellä suunnittelulla ei voida saavuttaa. Vaikka täydellistä prosessikaaviota kaikkiin tilanteisiin ei ole olemassakaan, se ei kuitenkaan tee varautumista turhaksi.

– Musiikissa on hallittava teoria, mutta varsinainen taito tulee siitä, että voi tarvittaessa improvisoida ja luoda tilanteen mukaisesti jotain uutta, Ruggiero vertaa.

Vastavoima terrorismille

Mitä jokainen meistä voisi oppia ja hyödyntää kriisiviestinnästä, kun jossain tapahtuu terrori-isku? Miten terrori-iskuista voisi puhua ja miten niitä voisi käsitellä? Koska konkreettista tai fyysistä varautumista ei voi koskaan täysin taata, niin jokaisen oman henkisen epävarmuuden ja kriisikestävyyden kehittäminen ovat Ruggieron mukaan olennaisia.

Siihen, miten tällaista sietokykyä voi kasvattaa, ei ole valmista viisasten kiveä. Asia vaatii monitieteistä lähestymistapaa sekä jatkotutkimusta, mukaan lukien terrorismin asiantuntijuutta.

– Avain löytyy niiden asioiden vastakohdista, joita terrorismi ajaa. Terrorismi pyrkii ruokkimaan konflikteja ja polarisaatiota yhteiskunnassa. Voi tietoisesti tarkkailla omaa käytöstään, että rupeaako pelkäämään tai vaikka luomaan stereotypioita esimerkiksi leimaamalla tiettyä etnistä ryhmää. Omassa sisäisessä diskurssissa voi hakea tietynlaista kumoavaa voimaa terrorismin negatiiviselle vaikutukselle, Ruggiero sanoo.

Ruggiero nostaa esiin myös median merkityksen. Esimerkiksi Turun puukotustapauksessa onnistuttiin siinä, että tuotettiin vastavoimaa terrorismin tavoitteille. Uutisissa tartuttiin nopeasti myös selviytymistarinoihin, ja haettiin erilaisia perspektiivejä ja näkökulmia dramatisoinnin sijaan. Myös syistä ja seurauksista on käyty monipuolista keskustelua.

– Uutisiin tuotiin yhteisöllisyyttä ja toivoa, vaikka tilanne oli järkyttävä ja uusi Suomessa, Ruggiero toteaa.

Aino Ruggiero työskenteli vuosina 2012–2014 projektitutkijana EU-rahoitteisessa CATO-hankkeessa (CBRN Crisis Management: Architecture, Technologies and Operational Procedures), joka keskittyi kriisinhallintaan CBRN-terrorismin yhteydessä.

Ruggieron yhteisöviestinnän väitöskirjan Crisis communication and terrorism: Mapping challenges and co-creating solutions tarkastustilaisuus pidetään 29.9.2017.

Teksti ja kuvat: Sari Laapotti