19.04.2017

Jääkö opetuksesta mieleen muuta kuin arvosana ja opettajan vitsit?

Sanna Mattila ja Anni Toivanen

Kädet hikoavat. Saamme kuulla, että olemme ensimmäisenä puheenvuorossa. Moni tuttu opiskelijakasvo katsoo yleisöstä, mutta tällä kertaa siellä on myös opettajia ja laitoksen henkilökuntaa. Opiskelijalle tilanne on uudenlainen: saamme kertoa meidän ajatuksistamme hyvästä opetuksesta.

Maanantaina 20.2.2017 pidettiin ensimmäistä kertaa Helan historiassa opettajien ja opiskelijoiden yhteinen opetustyöpaja, jossa keskusteltiin, millaista on hyvä opettaminen ja oppiminen. Näissä työpajoissa on tarkoituksena pohtia tavoitteita Helan opetuksen kehittämiseen sekä luoda kehykset laitoksen yhteiseen vuorovaikutukseen ja keskusteluun.

Kun pohdimme esityksessämme, mitä on hyvä oppiminen ja opetus opiskelijan näkökulmasta, halusimme virittää keskustelua siitä, miten opiskelija hahmottaa opinnot osana tutkintoa; onko se vain kurssista toiseen selviytymistä, hyvien arvosanojen tavoittelua vai jotain muuta? Jääkö opiskelijalle kurssista käteen numero, pari hyvää opettajan kertomaa vitsiä vai tapahtuuko oivalluksia?

Meitä on kasvatettu siihen, että opinnoissa tähdätään hyvään arvosanaan, mutta vaarana on, että opintojen oikea tavoite hämärtyy. Kurssien ensisijaisena päämääränä tulisi olla hyvän arvosanan sijaan uusien taitojen ja asiakokonaisuuksien oppiminen. Miten arvosanojen tavoittelusta voisi sitten siirtyä itse asiaan eli uuden oppimiseen?

reading-a-ppt-out-loud-1.jpg

Opettajalla on työvälineet ohjata opiskelijaa uuden äärelle ensinnäkin tekemällä kurssin tavoitteet selväksi: mitä tulisi oppia, mikä merkitys kurssilla on koko tutkinnolle ja miten opitut asiat palvelevat tulevaa ammattilaista jatkossa. Tällöin oppimisesta tulee opiskelijalle merkityksellistä ja luo kursseista oppimisen jatkumon, mikä varmasti motivoi opiskelijaa läpi opintojen.

Suurin vaikutus hyvällä opetuksella on läsnäolopakollisilla kursseilla. Meidän mielestämme etnologian oppiaineelle tyypillisillä luentokursseilla opiskelijoiden läsnäolon voisi hyödyntää paremmin, sillä luennot luovat erinomaiset puitteet vuorovaikutuksen kautta oppimiselle. Yhdessä toimimisen kautta voidaan luoda merkityksiä, joista jää pysyvämpi muistijälki kuin perinteisistä kalvosulkeisista. Yhteistoiminnallinen ja ongelmalähtöinen oppiminen onkin yleistyvä oppimismetodi, jota soisi Helassakin käytettävän.

On selvää, että erilaisia oppijoita ja oppimistyylejä on niin monta kuin on luokkahuoneessa päitäkin. Toisille perinteinen luento-opetus sopii, toisille ei. Hyvä opetus onkin monipuolista ja pyrkii ottamaan huomioon erilaiset oppimistyylit.

Alun jännityksestä huolimatta ajatuksemme saivat aikaan vilkasta keskustelua opettajien ja opiskelijoiden välillä. Tosineen Aleksi Eskelisen ja Anna Jäntin puheenvuoro palautteen antamisen merkityksestä sekä Pilvi Hämeenahon ja Pertti Ahosen opettajan näkökulma palautteesta ja hyvästä opetuksesta herättivät uusia ideoita opetuksen kehittämiseen. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, mitä opetustyöpajoista seuraa jatkossa. Mitkä työpajassa esiin nousseista ideoista tulevat näkymään opetuksessa?

 

Sanna Mattila ja Anni Toivanen ovat etnologian ainejärjestö Nefan entinen ja nykyinen koulutuspoliittinen vastaava.

Kuvalähde: TOP HAT Blog (meemi), The Matrix 1999, Warner Bros. (meemin kuva).