17.08.2017

Joutopäivien Urho Kekkonen – yllättävän moderni poliitikko

Mikko Tamminen

Päättymäisillään oleva kesä on ollut täynnä erilaisia kesätapahtumia. Siinä missä Sonkajärvellä kannetaan eukkoa ja Pudasjärvellä juostaan nakukymppiä, on kotipaikkakunnallani Joutsassa vietetty Joutopäiviä jo vuodesta 1972 alkaen.

Alkuaikoina Joutopäiviä väritti paikallisuus, kulttuuri ja kansanperinne tukkilais- ja erilaisine muine kyläkisoineen, mutta 1990-luvulla mukaan tuli ”viihteellisempää” ohjelmaa. Uimalassa järjestettiin rock-konsertti, jossa järven päälle rakennetulla lavalla esiintyivät mm. Juice Leskinen ja Eppu Normaali. Idyllisellä talomuseollamme kanta- ja kesäasukkaita ilostuttivat esim. Vesa-Matti Loiri, Paula Koivuniemi, Lapinlahden linnut ja George de Godzinsky. Suosionsa parhaimpina päivinä Joutopäivät vähintäänkin tuplasivat Joutsan väkiluvun.

Joutopäivämme ovat tällä vuosituhannella tehneet vahvaa paluuta juurilleen. Viihdettä ei toki olla unohdettu, mutta paikallisuus on viime vuosina näyttänyt lyövän leimansa tähän perinteiseen kesätapahtumaamme samalla, kun sen järjestelyvastuu on siirtynyt kunnalta eri yhdistysten harteille. 

Joutopäivät 2017. Kuvaaja: Ilona Savitie. Kuvalähde www.joutsa.fi/jouto/kuvia.

Joutopäivillä 2017.  Kuvaaja: Ilona Savitie (kuvalähde).

Seuraan kotipaikkakuntani asioita varsin aktiivisesti, ja olen Joutopäivien menestysvuosia muistellessani pohtinut, mihin suuntaan kesätapahtumaamme olisi kehitettävä. Olinkin yllättänyt, kun kesäjoutsalainen Maarit Tyrkkö kertoi minulle, että Joutopäivien puuhamies, paikallislehti Joutsan Seudun päätoimittaja Markku Parkkonen, suunnittelee Joutopäiville seminaaria presidentti Urho Kekkosesta (1900-1986). Minuakin oli kuulemma kaavailtu mukaan.

En innostunut ideasta ollenkaan: Joutsan Joutopäivät oli ja on joutsalainen kesäjuhla eikä presidentti Urho Kekkosessa ollut minusta mitään joutsalaista. Hän oli ainoastaan vieraillut Joutsan maatalousnäyttelyssä v. 1964, mistä kirjoitin paikallislehteemme v. 2014 laajan artikkelin, mutta se ja yksi joutsalainen Kekkosta tutkiva väitöskirjantekijä eivät tehneet Kekkosesta erityisen joutsalaista ilmiötä. Maarit Tyrkkökään ei vaikuttanut asiasta hirveästi innostuvan. Niinpä uskoin Parkkosen idean jäävän unholaan – ja huokaisin helpotuksesta. 

Mutta kun Parkkonen otti minuun yhteyttä ja ehdotti Joutopäiväseminaarin pitämistä otsikolla Urho Kekkonen – Suomen kovin jätkä, muutin mieleni ja ajattelin antaa tapahtumalle ”paikallisen värityksen”. Ratkaisuni oli helppo, kun kuulin, että minun ja Tyrkön lisäksi paikalle oli tulossa tietokirjailija FT Timo J. Tuikka ja Orimattilan Kekkos-arkiston johtaja FT Pekka Lähteenkorva. Tapahtuman tieteellisyys oli taattu! 

Urho Kekkosen arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva (vas.), ex-Kekkos-tutkijaksi itseään tituleerannut Timo J. Tuikka, Kekkosen luottotoimittaja ja -ystävä Maarit Tyrkkö sekä joutsalainen väitöskirjantekijä Mikko Tamminen saivat huomata, että ex-presidentti kiinnosti Joutsan Joutopäivien yleisöä yllättävänkin runsaslukuisesti. Kuva: Tarja Kuikka, paikallislehti Joutsan Seutu.

Kekkos-seminaarin panelistit (vas. oikealle): Urho Kekkosen arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva, Kekkosta mm. väitöskirjassaan tutkinut Timo J. Tuikka, Kekkosen luottotoimittaja ja -ystävä Maarit Tyrkkö sekä väitöstutkija Mikko Tamminen. Kuva: Tarja Kuikka, Joutsan Seutu.

Joutopäivien lähestyessä huomasin kuitenkin yhä edelleen pohtivani, miten jo paljon käsitelty Urho Kekkonen saataisiin luontevasti kaupattua yleisölle. Lopulta päätin omiin tutkimuksiini pohjautuen kertoa – niille arvioni mukaan muutamille, jotka nuorisoseurantaloomme paikalle vaivautuisivat – kuinka yllättävän moderni poliitikko Urho Kekkonen omana aikanaan oli: viittä vaille Pariisin olympiakisoihin v. 1924 päässyttä korkeushypyn Suomen mestaria voidaan pitää maamme ensimmäisenä julkkispoliitikkona.

Vuoden 1950 ja etenkin 1956 presidentin valitsijamiesvaaleissa Kekkonen kävi tämänkin päivän mittapuulla arvioiden sangen modernin, koko maan kattavan vaalikampanjan. Innokkaat kannattajat tamperelaisen Kalle Kaiharin (1899-1989) johdolla keräsivät jälkimmäisellä kerralla urheilija-adressin, josta löytyivät mm. legendaaristen olympiavoittajien Hannes Kolehmaisen (1889-1966) ja Clas Thunbergin (1893-1973) nimet. 

Kekkosen kampanjoinnin modernius tuli esiin myös siinä loanheitossa, jota häneen ja Sylvi-vaimoon tuohon aikaan kohdistettiin: Kekkosta vastustaneet kokoomuslaiset jaksoivat julkisuudessa muistuttaa hänen kommunistisympatioistaan sekä kelvottomista elämäntavoista, joihin kuului liikaa viinanjuontia ja vieraita naisia. Kekkosen kannattajat puolestaan mustamaalasivat kokoomuksen ehdokkaaksi valittua Sakari Tuomiojan (1911-1964) puolisoa Vappua, koska tämä ei kuulunut kirkkoon ja oli kaiken kukkuraksi Hella Wuolijoen (1886-1954) tytär. Kekkosta vastustaneet kokoomuslaiset vastaavasti näkivät Sylvi Kekkosen ”kansainvälisesti tunnettuna kommunistien myötäjuoksijana”. Loka siis lensi puolin ja toisin – ja ehdokkaiden puolisotkin saivat tuntea sen ankaruuden.

Käytin Joutopäiväseminaarissa tilaisuutta hyväkseni ja rohkenin muistuttaa kuulijoitani, että vihapuheen juuret suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ovat aivan muualla kuin internetin ja sosiaalisen median syntyhetkissä 2000-luvulla. Korostin vielä erikseen, että tällä arviollani en pyri millään muotoa vähättelemään nyky-yhteiskunnassamme esiintyvää vihapuhetta. 

Kokoomus-taustainen tasavallan presidentti J. K. Paasikivi (oik.) piti moninkertaista pääministeriä Urho Kekkosta parhaana seuraajakandidaattinaan, vaikka heidän välinsä eivät 1950-luvun nopeissa sisäpoliittisissa käänteissä suinkaan olleet mutkattomat. Se ei estänyt kaksikkoa poseeraamasta leppoisissa tunnelmissa Kultarannassa kesällä 1955. Kuva: Urho Kekkosen arkisto, Orimattila.

Presidentti J. K. Paasikivi (oik.) piti Urho Kekkosta parhaana seuraajakandidaattinaan, vaikka heidän välinsä eivät 1950-luvun nopeissa sisäpoliittisissa käänteissä suinkaan olleet mutkattomat. Kuvassa kaksikko kuitenkin poseeraa leppoisissa tunnelmissa Kultarannassa kesällä 1955. Kuva: Urho Kekkosen arkisto, Orimattila.   

Vastoin omia ennakko-odotuksiani Kekkos-aiheinen Joutopäiväseminaari oli yleisömenestys. Nuoriseurantalossamme oli paikalla n. 130 kuulijaa. Tupa oli siis täynnä ja yleisön osoittama mielenkiinto käsin kosketeltava. Presidentti Urho Kekkonen kiinnostaa vielä reilu kolme vuosikymmentä kuolemansa jälkeen suomalaisia, mikä näkyi myös saamastani positiivisesta palautteesta. Historiantutkijalle suuren yleisön kiinnostus omaan tutkimusaiheeseen antaa arvokasta lisämotivaatiota.

Mikko Tamminen on Helan tohtorikoulutettava, joka tekee väitöskirjaansa Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosiaalidemokraattien yhteistyöstä Maalaisliittoa ja Urho Kekkosta vastaan v. 1954-1961.

Lead-kuvassa Sakari Tuomioja ja Urho Kekkonen. Lähde:  Urho Kekkosen arkisto, Orimattila.