23.11.2017

Erittäin laadullinen sisällönanalyysi haitallisesta rahapelilyriikasta

Jukka Jouhki

Populaarimusiikki rohkaisee kuuntelijoitaan poikkeavaan käyttäytymiseen - myös rahapelaamiseen. Laadullisen itsereflektion pohjalta uskallan jopa väittää, että Rooman valtakunta tuhoutui popmusiikin ja noppapelien rapauttavan vaikutuksen vuoksi (vrt. HS 26.11.2014). Kysynkin, antavatko rahapeliaiheiset laulut tarpeeksi realistisen kuvan rahapelaamisen turmiollisuudesta.  Analyysiani edeltävän johtopäätökseni mukaan eivät anna. 

Esimerkiksi Lady Gagan suosittu rahapeliaiheinen musiikkikappale Poker Face on vain sekava sarja pelivinkkejä Texas Hold'em -pokeriin. Gaga laulaa “Fold ’em, let ’em hit me, raise it baby, stay with me, I love it”. Neuvot ovat lähinnä tunteisiin vetoavaa rohkaisua pelin jatkamiseen eivätkä anna todenmukaista käsitystä pokerin haitallisuudesta.

"Pokerface", josta Stefani Joanne Angelina Germanotta esittämänä samanniminen laulu kertoo, sotii pelistrategisena ilmiönä avoimuutta vastaan (videon lähde).

Kenny Rogersin The Gamblerissä vanha, kuolemaisillaan oleva peluri kerskuu, että osaa silmiin katsomalla kertoa, millaisia kortteja ihmisillä on. Pelurin mukaan Rogersilla ei ole yhtään ässää. Arvio osoittaa miehen hallitsevan korkeintaan todennäköisyyslaskennan alkeet. Hän myös pyytää Rogersilta viskiä ja tupakkaa ilmaiseksi eli hänellä on peliongelman lisäksi myös alkoholi- ja nikotiiniriippuvuus sekä kestävyysvaje. Kiitokseksi peluri neuvoo Rogersia pokerin säännöissä: “Ev'ry hand's a winner and ev'ry hand's a loser”. Tällainen ristiriitainen ohjeistus voi rohkaista musiikin kuuntelijaa kokeilemaan rahapelejä. Laulu on onneksi realistinen osoittaessaan, että pelaaminen johtaa köyhyyteen, päihteisiin ja kuolemaan.

Kenneth Ray Rogers johdattelee aloittelijoita pokeripelin sääntöihin (lähde).

Abba-yhtye toteaa kappaleessaan The Winner Takes it All, että voittaja saa kaiken ja häviäjä häviää. Tautologia ei tee vaikutusta. Laulaja itse on ilmeisesti juuri hävinnyt merkittävän pelin, mutta ei halua asiasta reklamoida: “It’s simple and it’s plain. Why should I complain?” Näennäisen rehdistä asenteestaan huolimatta hän vihjailee, että vastapeluri on pelannut sääntöjen vastaisesti. Kyseessä on peliongelmaiselle ominainen selittely ja vastuun välttely. Realistisessa rahapelilyriikassa olisikin suotavaa reflektoida myös pelaajien defenssimekanismeja.

A. Fältskogin esittämä defenssimekanismi (lähde).

Kappaleessa Ace of Spades Motörheadin laulaja Ian Fraser ”Lemmy” Kilmister puolestaan itsereflektoi, kuinka voitolla tai häviöllä ei ole hänelle mitään väliä: “You win some, lose some, it's all the same to me.” Kilmister kertoo myös olevansa "syntynyt häviämään" ja että häntä kiinnostaa vain pataässä. Kyseessä on tyypillinen pelaaja: fatalisti, jolla on haitallinen fiksaatio. Vaikka pelaajakuvaus on laulussa realistinen, peliongelman häpeällisyyttä olisi voinut tuoda enemmän esiin. Sittemmin Kilmister onkin kuollut. Kausaalinen yhteys kuoleman ja rahapelaamisen välillä on kehitteillä.

Moniongelmaisen pelaajaan fiksaatio pataässään (lähde.)

Vain The Animalsin kappaleessa House of the Rising Sun esitetään realistinen, nöyrä ja moniongelmainen kuva rahapelaajasta: “And the only time he's satisfied / Is when he's on a drunk.” Laulun kertoja suositteleekin pitämään itseään varoittavana esimerkkinä: “Oh mother tell your children / Not to do what I have done”. 

Harvinaisen realistista rahapelilyriikkaa (lähde).

Vaikka rahapelilauluissa peliongelmia vähätellään, voin analyysini pohjalta yhtyä Suomalaisen rahapelaamisen vuosikirjaan, jonka mukaan rahapelaamisesta aiheutuu "taloudellisia vaikeuksia, stressiä, ahdistusta, masennusta ja syyllisyyttä".  Toivon, että rohkea avaukseni auttaa paremmin kuvittelemaan vahvan korrelaation, joka vallitsee peliaiheisen popmusiikin ja ongelmapelaamisen välillä. 

Jukka Jouhki on antropologian yliopistonlehtori ja on ihan oikeastikin tutkinut rahapelaamista.

Linkit lyriikkaan: