11.02.2016

Annina Riihinen, asiakaskoordinaattori, Odeal oy

Milloin valmistuit etnologiasta? Mitä muuta opiskelit?

Valmistuin filosofian maisteriksi 2009 pääaineenani kulttuuriantropologia. Sivuaineina opiskelin folkloristiikkaa, yhteiskuntapolitiikkaa, espanjan kieltä ja kulttuuria ja intercultural studies-opintokokonaisuuden. Olen suorittanut myös restonomin tutkinnon.

Mitä teet työksesi?

Toimin Odeal oy:ssä Keski-Suomen alueen asiakaskoordinaattorina ja tehtäväni ovat monipuolisia. Palvelen eri asiakasryhmiä puhelimitse, sähköpostitse ja kasvotusten. Osallistun erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten rekrytointimessuille ja yrittäjyyttä käsitteleviin tilaisuuksiin, jossa toimin näytteilleasettajana, esiintyjänä ja verkostoidun uusien ihmisten kanssa. Työni sisältää paljon esiintymistä ja esillä oloa, ja suunnittelen itse puheeni ja esitykseni. Olen tekemisissä median kanssa. Päivitän yrityksen sosiaalisen median kanavia päivittäin.

Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Valmistuin filosofian maisteriksi pääaineenani kulttuuriantropologia. Halusin tehdä jotain vieraisiin kulttuureihin liittyvää työtä, jotain missä voisin olla tekemisissä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Muutto ulkomaille ei ollut ajankohtainen, joten mietin, mitä kansainvälistä työtä voisin tehdä Suomessa.

Pääsin työelämävalmennukseen maahanmuuttajien työllistämishankkeeseen. Harjoittelu meni hyvin ja muutaman kuukauden päästä työllistyin maahanmuuttajien yksilövalmentajaksi hankkeeseen. Tein kyseistä työtä pari vuotta ja pidin kovasti perustyöstäni. Autoin maahanmuuttajia pääsemään eteenpäin omissa urasuunnitelmissa ja samalla sain kuulla ja oppia monesta eri kulttuurista ja elämäntavasta. Toisaalta opin myös paljon suomalaisesta kulttuurista, kun välillä jouduin selittämään ja kyseenalaistamaan toimintatapoja, jotka ovat suomalaisille itsestäänselvyyksiä, mutta maahanmuuttajille vieraita.

Matkailu on ollut minulle pitkään elämäni intohimo paitsi vapaa-ajanviettotapana myös ammatillisesta näkökulmasta. Olinkin haaveillut jatkavani matkailun opintoja ja ilo oli suuri, kun pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan restonomiksi. Opintojen ohessa olin ammattikorkeakoululla myös töissä matkailuhankkeessa.

Valmistuttuani työinto oli kova ja hain monipuolisesti töitä koulutukseni, kokemukseni ja mielenkiintojeni pohjalta. Nykyinen työpaikkani oli avoimena työpaikkana mol.fissä. Mielestäni tehtävän kuvaus kuulosti mielenkiintoiselta ja olin edelleen kiinnostunut rekrytointialasta yksilövalmentajan kokemuksen myötä. Niinpä hain paikkaa, soitinkin pari kertaa hakemukseni perään, pääsin haastatteluun ja sain paikan!

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Parasta työssäni on monipuolisuus, päivät ovat aina erilaisia. Liikun työssäni ympäri Keski-Suomea ja nautinkin liikkuvasta työstä. Saan tehdä töitä omalla tyylillä ja itsenäisesti. Saan tavata paljon erilaisia ihmisiä ja tutustua erilaisiin liikeideoihin. Kun saan auttaa ihmisiä pääsemään kohti unelmiaan, se tuntuu hyvältä. Työni on haastavaa ja uusia asioita oppii jatkuvasti.

Toimin yrityksen ainoana työntekijänä Keski-Suomessa. Työni itsenäisyys on kaksiteräinen miekka. Toisaalta itsenäinen työote on mukavaa, mutta toisaalta tunnen välillä oloni yksinäiseksi ja kaipaan työkavereita ja tiimiä ympärilleni. Olenkin tässä työssä oppinut arvostamaan työyhteisöä entisestään.

Millaisia taitoja työsi vaatii?

Työni vaatii hyviä sosiaalisia taitoja, toimeen tulemista erilaisten ihmisten kanssa, kuuntelutaitoa ja hyvää tilannetajua. Esiintymistaidot ovat tärkeässä osassa ja markkinointihenkisyys on hyvä lisä. Työssäni pärjää avoimuudella, eikä rohkeudesta ja heittäytymisestä ole haittaa. Välillä sitä laittaa aika lailla itsensä likoon.

Suullinen ilmaisu on oltava hallussa, mutta yhtälailla kirjallisestikin pitää pystyä tuottamaan selkeää esitysmateriaalia, tekstiä ja visuaalista materiaalia sekä toisaalta sosiaaliseen mediaan päivityksiä.

Työni on haastavaa ja monipuolista, ja vaatii uusien asioiden nopeaa omaksumista. Itsenäinen työote on välttämättömyys. Omat työpäivät ja aikataulu täytyy suunnitella ja rakentaa itse, joten itseään pitää ottaa niskasta kiinni.

Päätöksentekotaitoa on saanut kehittää, kuten monia muitakin ominaisuuksia itsessään. Työ on vaatinut paljon omalla epämukavuusalueella oloa, mutta kyllä on siten huimasti oppinut uutta itsestään ja kehittynyt.

Miten etnologian opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Yliopisto-opinnot opettavat minusta tietynlaista ajattelutapaa; kriittisyyttä, itsenäisyyttä, yleissivistystä, oppimistapoja. Mielestäni tuo kokonaisuus valmistaa hyvään kokonaisuuksien hallintaan, organisointikykyyn ja itsenäiseen työotteeseen. Noita asioita tarvitsen nykyisessä työssänikin.

Opinnoissa olisin toivonut enemmän työelämälähtöisyyttä. Läheskään kaikista yliopisto-opiskelijoista ei tule tutkijoita. Työelämää ja yrittäjyyttä käsitteleviä kursseja tulisi sisällyttää opintoihin.

Minusta olisi tärkeää, että opinnoissa olisi vaikka pakollinen harjoittelujakso tai että siihen ainakin kannustettaisiin enemmän. Kun opiskeluaikana tekee harjoitteluja itseä kiinnostaville työnantajille, saa paitsi arvokasta kokemusta työelämän käytännöistä ja merkintöjä ansioluetteloon, myös tärkeitä verkostoja tulevaisuuteen, joiden myötä voi olla helpompi työllistyä valmistumisen jälkeen.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville etnologian opiskelijoille?

Ainakaan itse en opiskeluaikana ajatellut kovin kauaskantoisesti, mistä sivuaineista olisi hyötyä tulevan työuran kannalta. Ajattelin lähinnä, mitkä kurssit kuulostivat kiinnostavilta juuri siinä hetkessä. Suosittelisin kuitenkin opiskelijoita miettimään, millaisia töitä he haluavat tehdä valmistumisen jälkeen ja valitsemaan sivuaineita sillä perusteella, mistä olisi hyötyä unelmien työssä. Opiskelut kuitenkin tähtäävät työelämään.

Etnologia on hyvin yleissivistävä aine ja sitä opiskelleille ovat monet ovet avoinna. Se on rikkaus, mutta myös haaste, kun itse pitää pitkälti miettiä, mitä työtä haluaisi tehdä ja miten yleissivistävä tutkinto soveltuu eri töihin. Sivuaineet ovatkin suuressa osassa siinä, mihin suuntaan lähtee erikoistumaan ja siksi niitä kannattaa miettiä. Tokihan aina myöhemmin voi kouluttautua lisää ja käytännön työelämäkin kuljettaa omia polkujaan – niin kuin minunkin tapauksessani.