15.02.2016

Henna Knuuttila, Ulkoasiainministeriö, lähetystöneuvos

Henna KnuuttilaMilloin valmistuit etnologiasta? Mitä muuta opiskelit?

Valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2001, tuolloin pääaineenani oli kulttuuriantropologia. Sivuaineina luin mm. ranskaa, yleistä kirjallisuutta ja museologiaa. Suoritin myös yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon.

Mitä teet työksesi?

Tällä hetkellä työskentelen Ulkoasiainministeriön poliittisten asioiden osastolla, YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikössä. Koordinoin Unesco: on liittyviä asioita Ulkoasiainministeriön sisällä sekä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Lisäksi hoidan rauhanvälitykseen liittyviä asioita. Konkreettisesti työtehtävät sisältävät mm. Suomen kantojen valmistelua, rahoitukseen liittyvää koordinaatiota ja tiedotustehtäviä.

Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Valmistuin sekä FM:ksi että YTM:ksi 2001. Valmistumiseni jälkeen pääsin töihin yliopistolle erääseen akatemiaprojektiin tutkijaksi. Pidin työstä ja työyhteisöstä, mutta samaan aikaan katselin muitakin vaihtoehtoja. Opiskeluaikoina olin jo pariin kertaan ollut opiskelijavaihdossa, ensin Unkarissa ja sitten Ranskassa (jossa suoritin yhden EU-asioiden sivututkinnonkin), joten veri veti valmistuttuakin kansainvälisten tehtävien pariin. Halusin myös paremmin hyödyntää kielitaitoani.

Tein kaksi harjoittelua, ensin Euroopan Neuvostossa Strasbourgissa 2003 ja sitten EU:n komissiossa Brysselissä 2004. Näiden välissä jatkoin tutkijantyössäni yliopistolla ja tein muutamia raportointikeikkoja Euroopan neuvostolle, sen kaltainen työ kiinnosti kovasti. Pääsin ulkoministeriön kavaku-kurssille eli ns. diplomaattikoulutukseen vuonna 2005. Sillä tiellä olen ja hyvin olen viihtynyt.

Ylioppilaaksi päästyäni en ollut valinnut tyypillistä koulutuslinjaa, näin jälkikäteen ajatellen opiskeluaineen valinta oli melko sattumanvaraista. Haalin paljon sivuaineita ja opiskelin laajasti kaikkea mikä kiinnosti, ajattelematta kovin tarkasti mitä "hyötyä" siitä myöhemmin olisi.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Parasta on työn monipuolisuus - asemamaat ja työtehtävät vaihtuvat 3-4 vuoden välein. Olen juuri palannut seitsemän vuoden ulkomaankomennukselta takaisin Suomeen. Hienoa on myös työskentely kansainvälisten asioiden parissa, kielitaidon hyödyntäminen ja työn dynaaminen luonne. Jokaisessa päivässä on yllätyksiä ja koko ajan oppii uutta. Ikävintä työssä on jatkuva kiire.

Millaisia taitoja työsi vaatii?

Sujuvaa kirjallista ja suullista ilmaisua, kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia ja tiivistää niistä olennainen. Lisäksi tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja, kielitaitoa sekä priorisointitaitoa jatkuvan kiireen keskellä.

Miten etnologian opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Ehkä tärkein oppi jonka koulutuksessa sain, oli kyky hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia, poimia niistä olennainen, kyky lähdekritiikkiin ja kyky sujuvaan kirjalliseen ja suulliseen ilmaisuun. Nämä ovat yleisiä akateemisia valmiuksia. Varsinaisia substanssisisältöjä en ole juurikaan tähänastista tehtävää lukuun ottamatta pystynyt hyödyntämään.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville etnologian opiskelijoille?

Laaja sivuainevalikoima kannattaa, etnologia yksinään ja vain sitä lähellä olevat oppiaineet eivät välttämättä työllistä. Toisaalta en itse tunne yhtään työttömänä olevaa opiskelukaveria, kaikki ovat löytäneet jotain, osa on myös vaihtanut alaa. Itsekään en ole ollut työttömänä päivääkään.