15.02.2016

Ilja Koivisto, Keski-Suomen museon näyttelyintendentti

Ilja Koivisto. Kuvaaja: Eerika Koskinen-KoivistoMilloin valmistuit etnologiasta? Mitä muuta opiskelit?

Valmistuin Jyväskylän yliopistosta etnologiasta filosofian maisteriksi vuonna 2007. Opiskelin myös yleistä historiaa, matkailun tutkimusta matkailun verkostoyliopistossa Savonlinnassa, kasvatustieteen apron ja kulttuuriteknologian perusopintokokonaisuuden, jossa oli kursseja muun muassa taittamisesta, kuvankäsittelystä ja valokuvauksesta.

Mitä teet työksesi?

Vastaan Keski-Suomen museon näyttelytoiminnasta ja aloitin työni elokuun 2015 alussa. Se pitää sisällään sekä näyttelyjen käsikirjoittamista ja tuottamista että vierailevien näyttelyiden tuomista tänne museoon. Meillä on kulttuurihistoriallisten näyttelyiden lisäksi myös taidenäyttelyitä ja olen yhteydessä taiteilijoihin, teen näyttelysopimuksia ja vastaan käytännönjärjestelyistä näyttelyn suhteen. Teen myös näyttelyohjelmat. Se on enemmän tiimityötä, jossa myös muilla museon työntekijöillä on oma roolinsa, kun suunnitellaan tulevia tapahtumia. Vastuulleni tulevat myös muualta lainatut näyttelyt. 

Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Sattumien kautta. Olin valmistumisen jälkeen pari vuotta Saarijärvellä Sampo-lehdessä toimittajana. Sitten hain töihin Riihimäelle Suomen Metsästysmuseoon ja sain paikan museopalvelupäällikkönä. Siinä painoi etnologian lisäksi aika lailla matkailupuolen kokemukseni, ja myös kasvatustieteen perusopinnoista oli hyötyä, sillä työhön liittyi museopedagogisia tehtäviä. Tehtävä oli tiedotuspainotteinen ja asiakaspalvelun käytännön johtamista. Siellä meni viisi vuotta. Kun tuli tämä Jyväskylän paikka auki, mietin aika pitkään laitanko paperit menemään. Sukulaiset, vaimo ja läheiset Jyväskylästä vakuuttelivat, että minun pitäisi hakea. Lopulta päätin hakea ja sain paikan.

En ole suunnitellut uraani hirveän määrätietoisesti, vaan ennemminkin työn sisältö on vienyt aina jonnekin. Omasta metsästys- ja historiakiinnostuksesta johtuen esimerkiksi päädyin Suomen Metsästysmuseoon ja siellä pääsin tekemään näyttelyä muun muassa amerikansuomalaisista metsästäjistä. Se sitten antoi näyttelytoimintaan näkemystä ja pätevyyttä. Ja nyt ollaan täällä.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Parasta on se, että pääsee tekemään mielenkiintoisia projekteja innostuneiden ja pätevien ihmisten kanssa. Jopa sellaisista aiheista, mitkä ei aluksi hirveästi kiinnosta löytyy aina jotain mielenkiintoista, mihin pystyy tarttumaan. Museotyössä näyttelyä rakennettaessa on välillä toisten aikataulujen armoilla, ja jos yhteistyö ei suju, se voi turhauttaa. Hyvällä organisoinnilla ongelmat pystytään kuitenkin yleensä välttämään.

Miten etnologian opinnot valmistivat sinua tähän työhön? Jäikö opinnoista puuttumaan jotain sellaista, josta olisi nyt hyötyä työssäsi.

Tärkein oppi oli itsenäisyys ja itsenäisen tutkimuksen tekeminen, sillä museonäyttelyynkin tehdään aina jonkin verran tutkimusta. Myös käsikirjoittaminen ja sen organisointi on tullut opinnoista. Tärkeää etnologiassa oli myös rohkaisu omaan ajatteluun. Opinnoissa tiimityötä olisi ollut hyvä harjoitella enemmän esimerkiksi ryhmätöitä tekemällä. Tiimityö, keskusteleminen ja puhe- ja esiintymistaito ovat sellaisia taitoja mitä tarvitsee työelämässä. Opiskelu oli kuitenkin pääasiassa itsenäistä työskentelyä.

Millaisia neuvoja antaisit tulevaisuuttaan suunnitteleville etnologian opiskelijoille?

Kannattaa tehdä sitä, mikä itseään kiinnostaa ja tehdä sitä täysillä. Pitää nauttia työn sisällöstä. Sen takia itsekin alalle aikoinaan lähdin.