29.02.2016

Marjaana Juntunen: apulaisrehtori, historian ja yhteiskuntaopin opettaja

Milloin valmistuit historiasta? Mitä muuta opiskelit?

Aloitin opiskelut vuonna 1980. Olin ensimmäisiä ns. koulutusohjelmaopiskelijoita. Valmistuin vuonna 1986. Opiskelin pääaineenani yleistä historiaa. Sivuaineina opiskelin Suomen historiaa, yhteiskuntatieteitä, kasvatustiedettä (cumun eli nykyisten aineopintojen verran). Sitten approja (perusopintokokonaisuuksia) tein taidehistoriasta, arkeologiasta ja tiedotusopista (Turun kesäyliopisto).

Mitä teet työksesi?

Olen ollut Viitasaaren lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja jo vuodesta 1992 saakka. Muutaman viime vuoden olen ollut myös apulaisrehtori.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Hauskinta työssäni ovat nuoret ihmiset, ja kun näkee heidän kasvavan ja aikuistuvan. Itsekin pysyy ajatuksiltaan nuorempana, kun seuraa läheltä nuorisoa.  Toinen hauskuus on, että työkseen saa seurata maailman menoa. Ikävintä työssä on kaikenlainen byrokratia.

Millaisia taitoja työsi vaatii?

Historian opettajalta vaaditaan laajojen kokonaisuuksien hahmottamista sekä olennaisten asioiden löytämistä informaatiotulvasta. Kun nämä ensin sitten itse hahmottaa, on ryhdyttävä miettimään, millä keinoilla saa välitettyä opiskelijoille asian.

Toinen työssä vaadittava asia on hyvä ihmistuntemus. Erilaisten ihmisten kanssa on opittava tulemaan toimeen. Jokaiseen opiskelijaan on saatava kontakti.

Kolmas on tietty järjestelmällisyys. Kun opetetaan isoja ryhmiä ja jotakin kurssia vain kerran vuodessa, niin oma arkistointitapa kannattaa miettiä valmiiksi. Alkuvuosina käytin keltaisia muistilappuja kurssikansion välissä. Lapuissa saattoi lukea esim. tämä työtapa ei toiminut, tämä on hyvä tehtävä tai muuta tämä tehtävä tunnin alkuun. Mutta järjestelmällisyys ei saa tappaa luovuutta. Opettajan on uskallettava kokeilla aina uutta. Urautuminen on paha vitsaus.

Miten opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Historian laitokselta sain erinomaiset  valmiudet aineenhallintaan, Norssilta didaktisia neuvoja, mutta kyllä se pitkälti on ollut työ, joka on opettanut.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville opiskelijoille?

Ensin kannattaa kehittää itseään monipuolisesti, lukea paljon ja matkustella. Näin saa elämänkokemusta, joka helpottaa pärjäämistä varsinkin opettajan ammatissa.  Matkustaminen auttaa myös hahmottamaan historian tapahtumia. On helpompi opettaa kulttuurihistoriaa, kun on itse käynyt keskeisissä paikoissa.

Kaikenlaista työtä kannattaa tehdä, koskaan ei tiedä, mitä kautta ura lähtee kehittymään tai mikä kontakti osoittautuu tärkeäksi. Lisäksi kannustan aina yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. On se sitten järjestötyötä, hyväntekeväisyyttä tai politiikkaa. Kunhan löytää oman tapansa olla aktiivinen.

Neuvoista tärkeimpiä on, että ajatelkaa mahdollisimman paljon asioita positiivisesti ja olkaa suvaitsevaisia. Maailmaan kyllä mahtuu narisijoita, mutta positiiviset ihmiset muistetaan aina paremmin!