11.02.2016

Sanni Honkanen, ohjaaja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa

Mitä opiskelet?

Opiskelen etnologiaa pääaineenani. En ole vielä valmistunut, sillä gradu on kesken. Sivuaineina olen opiskellut kulttuurien välistä viestintää, valtio-oppia ja Helsingin yliopistossa iranistiikkaa ja persian kieltä. 

Mitä teet työksesi?

Olen töissä ohjaajana turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Suurin osa työstä on yleistä auttamista ihan arkisissa jutuissa. Esimerkiksi varataan asukkaille lääkärinaikoja, järjestetään tulkkeja tai haetaan heille lääkkeitä apteekista. Nyt on ollut kova flunssa-aalto ja tämä terveydenhuoltopuoli on ollut aika paljon tapetilla. Jos asukkailla tulee jotain ongelmia tai kysymyksiä, niin selvitetään mistä saa apua, vaikkapa jos puhelimeen on tullut virus. Pian asukkaille ruvetaan tarjoamaan suomen kielen opetusta ja olen myös siinä mukana. (Vastaanottokeskus on avattu syksyllä 2015).

Asukkaista suurin osa on Afganistanista ja Irakista, myös Eritreasta ja Iranista on joitakin. Tällä hetkellä meillä on talo täynnä. Kun asukkailla ei ole paljon tekemistä, he turhautuvat helposti ja saattaa tulla keskinäisiä nahisteluja. Me sitten selvitellään niitä. Se on välillä aikaa vievää, erityisesti kielimuurin takia. Isommat jutut hoidetaan tulkin välityksellä, jotta saadaan oikea kuva siitä, mitä on tapahtunut. Tällaisissa tilanteissa huomaa näitä kulttuurienvälisen viestinnän asioita, sillä heillä voi olla aika erilainen tapa ilmaista asioita kuin suomalaisilla, jotka usein mieluummin mököttävät kuin sanovat asioita suoraan.

Meillä on töissä ihmisiä hyvin monella eri koulutustaustalla ja työkokemuksella, esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia. Itselleni monet sosiaalialan käytännöt ovat tällä koulutuksella vieraita.  Kaikkia kuitenkin yhdistää kiinnostus alaan ja työporukka on hyvä. Tavoite on yhteinen, vaikka tehtäisiinkin vähän eri tavalla asioita.

Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Olin itsekin vähän yllättynyt, että minut valittiin, koska minulla ei ollut paljon työkokemusta aiheeseen liittyen. Iso tekijä siinä, että hain tätä työtä, oli se, että minua on kiinnostanut paljon Lähi-Idän ja Keski-Aasian alueen kulttuurit, ja olen lukenut niistä tosi paljon. Lisäksi olen jonkin verran opiskellut persiaa. Olen kiinnostunut siitä, miten nämä ihmiset ajattelevat ja kokevat asioita. Tuntuu, että työssä pääsen vähän lähemmäs heidän kulttuuriaan. Varmaan jossain vaiheessa kielitaitoni kehittyy vähän lisää ja pystyn sitäkin hyödyntämään. Työpaikkana tämä on todella mielenkiintoinen. Turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen on tällä hetkellä tosi ajankohtainen ja iso juttu, ja jos tälle kentälle pääsee mukaan, niin ehkä myöhemmin osaa myös kehittää tätä toimintaa. Uskon, että jossain vaiheessa sellaista osaamista kaivataan tosi paljon.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Keskuksessa on paljon lapsia ja he osaavat olla tosi hauskoja. He myös ymmärtävät suomea käsittämättömän hyvin näin lyhyen ajan jälkeen. Esimerkiksi kun laittaa dvd:n pyörimään ja seitsemän pientä laulaa Late Lampaan tunnaria omilla sanoillaan, niin se on aika hauskaa. On myös mukava nähdä, että monet aikuiset haluavat kovasti päästä tekemään jotain hyödyllistä ja sanovat haluavansa tehdä jotain vastineeksi siitä, että ovat päässeet tänne. Toisaalta taas ikävää on se, että meillä ei ole toistaiseksi ollut riittävästi resursseja järjestää heille mielekästä toimintaa. Koska toiminta on aivan alkuvaiheessa, vastaan tulee paljon käytännön juttuja, joista ei vielä tiedä, miten ne tulisi järjestää.

Millaisia taitoja työsi vaatii?

On paljon asioita, joita ei tiedä, ja ne pitää osata selvittää. Työssä pitää osata olla jämpti ja itsevarma, sillä pitää pystyä tekemään järkeviä, perusteltuja ja tasapuolisia päätöksiä ja myös esittämään ne selkeästi. Tosi paljon helpottaa myös se, että osaa edes muutamia sanoja asukkaiden kieliä. Aika paljon käytetään myös pantomiimeja. Tärkeää on myös pyrkiä ennakoimaan omien tekojen seurauksia. Työtä helpottaa kun oppii tuntemaan keskuksen asukkaita. Työssä joutuu tasapainottelemaan siinä, että yhtäältä keskus on ihmisten koti, mutta toisaalta me työntekijät luomme sinne sääntöjä, jotta kaikilla olisi turvallista ja mukavaa olla.

Miten etnologian opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Opinnot antavat yleisiä valmiuksia siihen, kuinka suhtautua erilaiseen kulttuuriin, lähestyä toista ihmistä ja tunnistaa omat ennakko-oletuksensa. Etnologia antaa myös valmiuksia tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Sitä, miten erilainen ihminen kohdataan käytännössä, olen itse miettinyt paljon. Sitä ei oikein voi koulun penkillä oppia, vaan sen oppii työssä tekemällä. Arkipäivän tilanteissa maalaisjärki on usein se ratkaiseva tekijä.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville etnologian opiskelijoille?

Monilla minun sukupolveni opiskelijoilla on huoli siitä, löytyykö töitä. Kuitenkin käytännössä missä vain voi olla töitä, myös tosi omanlaista työtä. Kannattaa mennä rohkeasti sen perässä, mikä kiinnostaa, niin todennäköisesti jossain vaiheessa töitä löytyy. Työharjoittelusta ja työkokemuksesta opintojen aikana voi myös olla paljon hyötyä. Jos haluaa esimerkiksi työllistyä johonkin ihmisläheiseen työhön, helpottaa jos sellaista on harjoitellut jo aikaisemmin.