25.10.2018

Antero Holmila

Olen toiminut historian apulaisprofessorina tammikuusta 2018 alkaen. Ennen nykyistä työtäni ehdin toimia lähes kymmenen vuotta tutkijatohtorina lukuisissa mm. Suomen akatemian ja Koneen Säätiön rahoittamissa hankkeissa. Apulaisprofessuurini, eli lähinnä tutkimus- ja opetustyöni, on osa JYU:n uutta monitieteistä profilointialaa ”Crises Redefined”. Minua kiinnostaa, miten kriisit on historiallisesti ymmärretty, milloin ne ovat esiintyneet 1900-luvun eurooppalaisissa (ja yhdysvaltalaisissa) lehdistönarratiiveissa. Milloin, miksi ja kenen toimesta kriisejä on luotu, ja miten ne ovat toisaalta ”empiirisiä”, osa elettyä arkitodellisuutta, ja toisaalta diskursiivisesti luotuja mielikuvia, joiden avulla ihmiset ovat jäsentäneet ympäröivää maailmaa.

Siinä mielessä olen ehkä hieman poikkeava tutkija, että olen suorittanut kaikki yliopistotutkintoni ulkomailla ja palannut Suomeen post-doc -tutkijaksi. Vuonna 1999 lähdin Kentin yliopistoon, josta valmistuin historian- ja kansainvälisten suhteiden kandiksi vuonna 2002. Sieltä jatkoin Exeterin yliopistoon, ja valmistuin historian laitokselta maisteriksi vuonna 2004. Tutkintoni tein laitoksen erikoistumisohjelmassa, eli maisterin papereissani lukee ”MA in War & Society”. Väitöskirjaani lähdin tekemään Royal Hollowayhin, joka on osa Lontoon yliopistoa.

Omat tutkimusintressini ovat laajat, mutta niissä kaikissa ”kriisi” on jollain tasolla läsnä. Väitöskirjassani tarkastelin koko sodan jälkeisen Euroopan yhtä merkittävintä ja länsimaista ihmiskäsitystä haastavaa tapausta, nimittäin holokaustia. Vuonna 2008 valmistuneessa väitöskirjassani perehdyin holokaustin käsittelyyn Britannian, Ruotsin ja Suomen lehdistössä 1945–1950 (Reporting Holocaust in the British, Swedish and Finnish Press), eli lähinnä sitä, miten juutalaisten joukkotuho alkoi hiljalleen levitä osaksi eurooppalaista historiakulttuuria. Sen lisäksi olen julkaissut kirjoja talvisodasta maailman lehdistössä, holokaustista, rauhaanpaluusta Suomessa 1945–1949 (yhdessä Simo Mikkosen kanssa) ja viimeisempänä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan historiasta ja kriiseistä yhdessä Matti Roiton kanssa.

Suurvaltojen ja kriisien lisäksi erityinen kiinnostuksen kohteeni on Suomen historian kiinnittyminen mm. näihin edellä mainittuihin teemoihin. Itse liikun sujuvasti eri alueellisten rajausten yli – kuten moni muukin laitoksen väestä – eikä myöskään apulaisprofessuuriani oli sijoitettu suoraan minkään laitoksen historian oppiaineen (Suomen historia/yleinen historia/taloushistoria) alle. Olen yksinkertaisesti ”historian apulaisprofessori” ja se sopii minulle erittäin hyvin.

Akateemisen elämän ulkopuolella ja sen vastapainona elämäni on yhtä alamäkeä. Toisin sanoen siis ajatukseni ja energiani kuluu laskettelun ympärillä (satunnaisesti otan myös kitaran kouraani). Eniten tykkään isoista vuorista ja syvästä puuterilumesta. Seuraavaksi vauhdista (tavoitteenani on sipaista suksilla maaginen 200km/h rajapyykki tässä lähiaikona) ja kolmanneksi tietenkin after skistä! Vaikka nykyisen työhuoneeni (H215) ovi on kirjaimellisesti aina kiinni, niin kuvainnollisesti se on aina auki – niin opiskelijoille kuin kollegoille.