27.06.2017

Katse kriiseihin

Viime vuosina julkista keskustelua ovat hallinneet monet päällekkäiset uhkakuvat. Kriisissä ovat niin talous, maailmanpolitiikka, ilmasto kuin demokratia itse. Monitieteinen kriisien ja yhteiskunnan muutosten tutkimus kuuluu Jyväskylän yliopiston nouseviin aloihin. Valtio-opin professori Mika Ojakangas ja historian professori Jari Ojala kertovat, kuinka he tutkimuksessaan yhteiskunnan käännekohtiin tarttuvat.

Mediassa ja ihmisten puheissa kriiseiksi nimitetään hyvin erilaisia ilmiöitä – yhtä lailla huonoa mansikkasatoa kuin Ukrainan sotaa. Mutta miten tutkija käsitteen määrittää?

– Sana tulee muinaiskreikan sanasta krisis, joka tarkoittaa päätöstä, mutta myös tapahtumaa, joka edellyttää päätöstä. Nykyään se tarkoittaa lähinnä poikkeamista normaalitilasta ratkaisevasti huonompaan suuntaan, Ojakangas kertoo.

Kriisinä pidetään odottamatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa, joka luo epävarmuutta ja jonka ilman toimenpiteitä uskotaan johtavan yksilölliseen katastrofiin tai yhteiskunnalliseen sekasortoon.

– Kriisit ymmärretään usein ihmisten aiheuttamiksi, vaikka niiden syynä voivat olla esimerkiksi luonnonkatastrofit. Tosin silloinkin perimmäinen ongelma voi olla yhteiskunnan haavoittuvuus ja kykenemättömyys selvitä yllättävistä shokeista, Ojala huomauttaa.

Tutkimuksessa kiinnitetään huomio kriisien monisyisyyteen ja moniulotteisuuteen. Esimerkiksi taloudelliset kriisit ovat usein myös poliittisia ja sosiaalisia. Vastaavasti poliittiset kriisit eskaloituvat helposti myös sotilaallisiksi kriiseiksi, jotka edelleen aiheuttavat humanitaarisia kriisejä. Kriiseillä on harvoin yhtä määrättyä syytä, vaan ne ovat monen tekijän summia. Kriittisen ja monitieteisen tutkimuksen keinoin näitä taustoja pystytään ymmärtämään ja tekemään näkyviksi: Miten kriisit syntyvät? Miten niitä pyritään ennakoimaan, hallitsemaan ja ratkaisemaan? Miten yhteisöt ja yksilöt toimivat kriiseissä?

Kriisipuheella ajetaan ideologisia päämääriä

Myös puhetavoilla rakennetaan todellisuutta. Konkreettisista tapahtumista ja ilmiöistä tulee ”kriisejä” vasta kun ne sellaisiksi nimetään. Poliittisia ja ideologisia päämääriä ajettaessa kriisipuhetta voidaan myös tarkoituksellisesti lietsoa, vaikka mitään todellista uhkatilannetta ei olisikaan. Jyväskylän yliopiston kriisitutkimuksen erityispiirteenä on merkityskamppailujen ja vallan legitimaatiopyrkimysten tutkimus: Milloin, miksi ja kenen toimesta määrätty tapahtumakulku määritellään kriisiksi?

– Kaiken kaikkiaan on selvää, että ”kriisi” ei ole poliittisesti neutraali termi, Ojala ja Ojakangas painottavat. – Pelon lietsominen on kaikkina aikoina ollut yksi valtaapitävien ja valtaan haluavien keino oikeuttaa ankaria ja poikkeuksellisia toimia. Esimerkiksi puheella talouskriisistä on perusteltu valtiollisia säästötoimia ja ajettu eri eturyhmien tavoitteita, ja pakolaiskriisiin vedoten on ajettu nationalistisia päämääriä.

OjakangasOjala_005.JPG

Katse laaja-alaisesti myös tulevaan

Kansalaisen silmissä kriisit näyttäytyvät helposti vakavina ja tuottavat voimattomuuden tunteen. Kuinka meneillään olevat kriisit jäsentyvät tutkijoiden silmissä?

Monitieteisessä tutkimuksessa ilmiöitä tarkastellaan pitkän aikavälin näkökulmasta ja laajojen kansainvälisten vertailujen avulla. Nykyisyys suhteutetaan historiallisiin kehityskulkuihin ja samalla pyritään ennakoimaan tulevaa.

Tällaista taustaa vasten esimerkiksi pakolaiskriisistä puhutaan Suomessa kovin kapeakatseisesti ja paikallisesti. Talouskriisistä on niin ikään puhuttu paljon, mutta voi olla, että kyseessä ei ole niinkään kriisi vaan globaaliin kapitalistiseen talousjärjestelmään kuuluva ilmiö, jossa hitaasta talouskasvusta on tullut uusi normaalitila.

Toiset yllämme väijyvät uhat jäävät toisaalta liian vähälle huomiolle.

– Se, mitä ilmastokriisissä tapahtuu seuraavan 5–10 vuoden aikana, sanelee koko ihmiskunnan tulevaisuuden, Ojala sanoo.

Teksti Sari Laapotti, kuvat Petteri Kivimäki