30.05.2013

Ohjeet esseen kirjoittamiseen

 

Mikä on essee?

Essee on lyhyehkö tutkielma, jossa pohditaan useamman kuin yhden tieteellisen artikkelin tai teoksen pohjalta valittua aihetta. Esseen teema, päälähteet, laajuus, kysymyksenasettelu, merkitsemistavat sekä aikataulu sovitaan aina erikseen opintojakson tentaattorin kanssa. Esseinä voidaan suorittaa historiassa kaikkia valinnaisia, etnologiassa sisällöllisiä opintojaksoja (ns. ”kirjatentit”). Mikäli suoritettavassa opintojaksossa on annettu erikseen tarkemmat ohjeet esseen kirjoittamisesta, niitä noudatetaan.

Essee eroaa referaatista problematisoivan, vertailevan, arvioivan ja kantaa ottavan luonteensa puolesta. Kaunokirjallisesta esseestä tieteellisen esseen erottaa taas se, että tekstissä esitetyt väitteet ja havainnot perustellaan, ja kirjallisuuteen pohjautuvat perustelut dokumentoidaan lähdeviittein. Olennaista on ongelmakeskeinen lähestymistapa. Esseestä käy ilmi, että kirjoittaja on ymmärtänyt lukemansa lähdeaineiston ja osaa yhdistellä sen sisältöjä aiempiin tietoihinsa ja havaintoihinsa aiheesta. Kirjoittajan tyyli voi olla persoonallinen, mutta teksti perustuu tieteelliseen argumentaatioon.

Esseen tavoitteena on kehittää opiskelijan kirjoittamis- ja ajattelutaitoja sekä lisätä asiantuntemusta. Essee on itseopiskelun muoto, joka tarjoaa tilaisuuden hankkia uutta tietoa ja syventää olemassa olevaa käsitystä oppiaineeseen liittyvistä keskeisistä teemoista.

 

Miten essee rakennetaan?

Essee on tyyliltään ja rakenteeltaan vapaampi kuin tieteellinen artikkeli. Tekstin tulee kuitenkin edetä järjestelmällisesti, kokonaisuuksiin painottuen. Essee jäsennellään sisällön mukaan lukuihin, jotka otsikoidaan. Tyypillisin tapa kirjoittaa essee on seuraava:

1) johdantoluku, jossa esitellään aihe tai ongelma, annetaan lyhyesti tausta aiheen käsittelylle, esitellään näkökulma ja tehdään käsittelyn rajaus

2) varsinainen käsittelyosa, jonka rakenne riippuu valitusta näkökulmasta (esimerkiksi vertaileva rakenne, esiteltävät pääväitteet ja niiden argumentointi, liikkuminen laajoista ilmiöistä suppeisiin tai teoriasta käytäntöön tms.)

3) lopetusosa, jossa kirjoittaja kokoaa keskeisiä näkökulmia, kehittää ajatuksia edelleen, pohtii asian (käytännön) merkityksiä tms. Tässä osassa on hyvä pohtia myös sitä, mitä kirjoittaja esseen kirjoittamisesta oppi.

 

Pituus, muoto ja muodollisuudet

Esseen arviointi perustuu sen sisältöön, ei pituuteen. Sivumäärä riippuu tehtävänannosta, valitusta näkökulmasta sekä luettavan kirjallisuuden laajuudesta ja käsittelytavasta. Pituuteen vaikuttavat myös tyyli ja ulkoasu (fontti, riviväli, marginaalit). Ellei tentaattorin kanssa ole sovittu muuta, esim. 4 opintopisteen essee on pituudeltaan noin 12 sivua tiivistä asiatekstiä.

Muotoilussa on hyvä noudattaa niitä ohjeita, jotka jaetaan kandidaatinseminaarissa tai  maisteriseminaarissa. Käytetyt lähteet merkitään myös samoin kuin seminaaritöissä: sekä alaviitteisiin että kirjallisuusluetteloon.

Esseeseen merkitään nimi, yhteystiedot (sähköpostiosoite ja puhelinnumero riittävät), opintojakso johon essee suoritetaan sekä tentaattorin kanssa etukäteen sovittu opintopistemäärä. Tentaattorin nimi ja esseen päivämäärä on nekin merkittävä esseeseen näkyvästi.

 

Esseen arviointi

Essee arvioidaan asteikolla 1-5. Arvioinnissa huomioidaan kuvailtujen tavoitteiden toteutuminen, muun muassa yleiskuvan ja viitekehyksen hahmottaminen, käsitteiden ymmärtäminen ja johdonmukainen käyttö, teoreettisen tiedon jäsentäminen, sisäistäminen ja tiivistäminen, yhteyksien hahmottaminen ja ristiriitojen havaitseminen sekä mahdolliset kehittämisideat. Pelkästään lähdekirjallisuutta referoimalla ei opintopisteitä voi saada.

(Ohjeet mukailevat suomen kielen oppiaineen ohjeita esseen kirjoittamisesta.)