02.10.2016

Ohjeet esseen kirjoittamiseen

Mikä on essee?

Essee on lyhyehkö tutkielma, jossa pohditaan valittua aihetta useamman kuin yhden teoksen tai tieteellisen artikkelin pohjalta. Se ei siis ole kirjareferaatti opintojakson tenttikirjasta tai –kirjoista. Essee on itseopiskelun muoto, joka tarjoaa tilaisuuden hankkia uutta tietoa ja syventää olemassa olevaa käsitystä oppiaineeseen liittyvistä keskeisistä teemoista.

Esseinä voidaan suorittaa historiassa kaikkia aineopintojen ja syventävien opintojen erikoistumisopintoja, etnologiassa itsenäisesti suoritettavia sisällöllisiä opintojaksoja.

Esseen teema, lähteet, laajuus, kysymyksenasettelu, lähdemerkinnät sekä aikataulu sovitaan aina erikseen opintojakson tentaattorin kanssa.

 

Miten essee rakennetaan?

Essee on tyyliltään ja rakenteeltaan vapaampi kuin tieteellinen artikkeli. Tekstin tulee kuitenkin edetä järjestelmällisesti, kokonaisuuksiin painottuen. Essee jäsennellään sisällön mukaan lukuihin, jotka otsikoidaan. Tyypillisin tapa kirjoittaa essee on seuraava:

1) johdantoluku, jossa esitellään aihe tai tutkimuskysymys, annetaan lyhyesti tausta aiheen käsittelylle, esitellään näkökulma ja tehdään käsittelyn rajaus

2) varsinainen käsittelyosa, jonka rakenne riippuu valitusta näkökulmasta

3) lopetus, jossa kirjoittaja kokoaa keskeisiä näkökulmia, kehittää ajatuksia edelleen, pohtii asian merkityksiä tms.

 

Laajuus ja muotoseikat

 

Esseen alkuun merkitään nimi, yhteystiedot (sähköpostiosoite), päivämäärä, opintojakso johon essee suoritetaan sekä opintopistemäärä.

Sivumäärä riippuu tehtävänannosta, valitusta näkökulmasta sekä luettavan kirjallisuuden laajuudesta ja käsittelytavasta. Ellei tentaattorin kanssa ole sovittu muuta, yksi opintopiste vastaa noin kolmea sivua tekstiä.

Muotoilussa on hyvä noudattaa niitä ohjeita, jotka jaetaan kandidaatinseminaarissa tai maisteriseminaarissa. Käytetyt lähteet merkitään myös samoin kuin seminaaritöissä: sekä alaviitteisiin että kirjallisuusluetteloon.

Fontin (esim. Times New Roman) koko on yleensä varsinaisessa tekstissä 12 pt ja viitteissä 10pt. Kaikki marginaalit ovat noin 2,5–3 cm. Riviväli on tekstissä 1,5, viitteissä ja lähdeluettelossa 1.

Alaviitteet merkitään yhdenmukaisesti, yleensä muodossa tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivunumerot (esim. Jutikkala 1994, 24–28). Viitattaessa useampaan eri tekijään ne erotetaan toisistaan puolipisteellä.

Kirjallisuusluettelossa ilmoitetaan kirjallisuudesta bibliografiset tiedot, joissa näkyy kirjoittaja, julkaisuvuosi, teoksen/artikkelin nimi, muut tunnistetiedot (artikkelin osalta mm. missä julkaistu, mahdolliset toimittajat, volyymi/vuosikerta ja numero), mahdollinen tieteellinen sarja missä julkaistu, kustannuspaikka ja kustantaja sekä artikkelin osalta sivunumerot. 

Esseen arviointi

Essee arvioidaan kyseisen opintojakson opetussuunnitelmaan merkityllä arviointiasteikolla (yleensä 0-5).