17.04.2018

Lapsuuden sosiaali- ja kulttuurihistoria: tunteet, muistot ja kokemukset

Lapsuuden sosiaali- ja kulttuurihistoria ja muistitietotutkimus (oral history) kuuluvat niin kutsuttuihin uusiin historioihin, joiden kohteena ovat historian marginaaleihin aiemmin jääneet ihmisryhmät ja niiden jäsenten yksilölliset kokemukset. Lapsuuteen ja kasvatukseen liittyviä ilmiöitä voidaan tutkia esimerkiksi yhteiskuntaluokan, perhemuodon, sukupuolen, ikävaiheen, äidinkielen tai etnisyyden näkökulmista. Tällaiset sosiaalihistorialliset erottelut sopivat analyysin välineiksi myös tutkittaessa lapsuuden kulttuurihistoriaa, esimerkiksi lapsuuteen ja kasvatukseen liittyneitä käsityksiä ja ideologioita – sekä niiden perustaa että niitä valtaprosesseja, joiden seurauksena ne ovat muuttuneet. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksien tutkimuksessa käsitellään usein oikeanlaiseen pojan tai tytön ihanteeseen kasvattamista. Näin sukupuoli, valta, ideat ja instituutiot liittyvät kiinteästi koulutuksen ja lapsuuden historiaan.

Ajankohtaisia lapsuuden kulttuurihistorian ulottuvuuksia ovat kokemus- ja tunnehistorialliset lähestymistavat sekä lapsuusmuistojen tutkimus, johon (vai joihin?) Helassa on pitkät perinteet. Muistitiedon tai tunteiden historian tutkimuskohteina voivat olla esimerkiksi vanhempien ja lasten välinen emotionaalinen suhde, kasvuympäristön yleinen tunneilmasto tai lasten tai vanhempien tunnesäätelyä koskevat kulttuuriset koodit.

Sosiaali- ja kulttuurihistorian sekä muistin ja kokemuksen näkökulmat risteävät tutkittaessa esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa fyysistä vallankäyttöä ja lasten kaltoinkohtelua. Ruumiillinen väkivalta on menneisyydessä määrittynyt tilanteen, käyttäjän aseman tai voimakeinojen kovuuden mukaan joko suotavaksi kasvatuskeinoksi tai tuomittavaksi väkivallaksi. Alojen näkökulmat kohtaavat myös tarkasteltaessa aviottomien lasten elinoloja, joita niitäkin ovat määritelleet kulttuuriset käsitykset. Elämäkerrallinen eli biografinen tutkimus nostaa esiin vallan ja kasvatuksen kytköksiä yksilöiden näkökulmasta.

Lapsuuden sosiaali- ja kulttuurihistorian kysymyksiä voidaan selvittää lähilukemalla esimerkiksi oikeudenkäyntimateriaalia, kasvatusoppaita, yksityiskirjeitä, julkisoikeudellisia normeja tai erilaisia muistitietoaineistoja kuten haastatteluja tai keruukyselyitä. Biografisella tutkimusotteella voidaan lähestyä lapsuuden, nuoruuden, kasvatuksen ja koulutuksen aiheita esimerkiksi pedagogiikan tai kasvatusajattelun näkökulmista tai syventyä instituutioiden merkitykseen lapsuudessa.