25.10.2016

Vinkkejä tenttiin lukemiseen

Yliopistossa opiskeleva oppii varsin pian, ettei lukiossa ja pääsykokeissa käytetty lukutapa ole enää mahdollinen. Ei ole siis mahdollista muistaa täydellisesti tarkasti koko tentittävää materiaalia, jos tentittävänä on vaikkapa useita tenttikirjoja kerrallaan.

Tenttiinluvun "lukuhaarukalla" tarkoitetaankin usein sitä, kuinka tarkkaan ja millaisina kokonaisuuksina tentittävä asia pyritään painamaan mieleen. Lukuhaarukan kahtena ääripäänä voidaan pitää talikkoa, jolloin opiskelija lukee vain ylimalkaisesti kirjan pääkohdat, tai lukukampa, jolloin opiskelija käy läpi ja opettelee tunnollisesti alaviitteetkin.

Luostarinen ja Väliverronen (1991) esittävät hieman mukaillun mallin yliopisto-opiskelijoille soveltuvasta englantilaisesta SQ3R-mallista (Survey-Question-Read-Recite-Review):

  1. Silmäile teosta ennen lukemisen aloitusta saadaksesi selville pääpiirteittäin sen keskeiset teemat (otsikko, sisällysluettelo, tiivistelmä, kirjallisuusluettelo)
  2. Selvitä, mihin kysymyksiin kirja yrittää vastata ja mihin kysymyksiin itse haet lukemisella vastausta
  3. Lue jäsentäen ja muistiinpanoja tehden. Kirjoita lukemisen kuluessa muistiin vastaukset alussa tehtyihin kysymyksiin.
  4. Rekonstruoi omin sanoin kirjan keskeiset teesit ja argumentit – omin sanoin siksi, että muuntaisit luetun välittömästi käyttöösi.
  5. Tee lopuksi kriittinen yleiskatsaus/yhteenveto kirjasta.

Muistiinpanoja tehdessä kannattaa muistaa, että niiden ei välttämättä tarvitse suoraan käsitellä tai tiivistää kirjan sisältöä. Ne voivat olla esimerkiksi kommentteja, ajatuksia, vastaväitteitä tai ideoita. Tällaiset muistiinpanot muistuvat paremmin mieleen ja sitä kautta mieleen palautuu yleensä myös itse kirjan sisältö.

Tenteissä kysytään usein melko laajoja asiankokonaisuuksia, esimerkiksi yhden kirjan koko luvun sisältöä. Tällöin avuksi on, jos on tehnyt tenttikirjasta etukäteen eräänlaisen laajennetun sisällysluettelon ja painanut sen kutakuinkin tarkasti mieleensä. Siinä olevien jäsennysten ja avainsanojen avulla on helpompaa muistaa, millaisista osista kukin luku tai muu kokonaisuus rakentuu ja sisällön mieleen palauttaminen on myös helpompaa.

Lähde: Luostarinen, H. & Väliverronen, E. 1991. Tekstinsyöjät. Yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lukutaidosta. Vastapaino: Tampere.