08.12.2017

Imagonrakennus on tärkeä taito somessa – tiedätkö sinä, mitä sanasi saavat aikaan?

Karoliina KivimäkiTieteenpaivat_lapsetAgora_037.JPG

romaaninen filologia


Kerttu Koivisto

romaaninen filologia

Suuri osa meistä käyttää nykyään sosiaalista mediaa jopa päivittäin, mutta moniko pohtii virtuaalista kommunikaatiota kielen kannalta? Lyhyenkin nettivisiitin aikana saattaa törmätä lukuisiin eri genreihin eli toistuvan kielenkäyttötilanteen malleihin: uutisiin, Youtube-videoihin, mainoksiin, blogikirjoituksiin, chat-keskusteluihin, Facebookin statuspäivityksiin… Kaikki nämä edustavat erilaisia genrejä, jotka kaikki noudattavat niille tyypillisiä normeja ja kielen tyylipiirteitä kuten Lotta Lehti (2013) kirjoittaa. Esimerkiksi uutisessa käytetään yleensä yleiskieltä, koska tarkoituksena on selkeä, mahdollisimman yksiselitteinen viestintä ja tietynlaisen uskottavuuden luominen. Sen sijaan vaikkapa roolipelaajien tai penkkiurheilijoiden keskustelufoorumilla voidaan käyttää hyvinkin vapaata kieltä ja harrastukseen liittyvää sanastoa, jota ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä.

Omien tekstien ja muiden tuotosten julkaiseminen näin suurelle yleisölle ei ole koskaan aiemmin ollut mahdollista näin helposti. Periaatteessa kuka tahansa, jonka on mahdollista päästä verkkoon, voi julkaista mitä tahansa internetissä, varsinkin sosiaalisessa mediassa, ja näin saatavilla olevan informaation määrä onkin lyhyessä ajassa kasvanut valtavasti. Ennen julkisia tekstejä kirjoittivat lähinnä ammattilaiset, esimerkiksi toimittajat ja kirjailijat, kun taas nykyään sosiaalisen median ja muiden internetin tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi kuka tahansa voi julkaista tekstejä, eikä kirjoittajilta vaadita erityistä tietoa kielenkäytöstä. Tämä saattaa joskus tuottaa ongelmia somessa.

Simo Määttä (2013) muistuttaa artikkelissaan, että kielellä on yllättävän paljon valtaa. Koska Määtän mukaan valta tuo mukanaan vastuuta, on vastuu tekstin sisällöstä ja tyylistä kirjoittajalla. Jopa kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutuksessa väärinkäsitysten vaara on suuri, joten on virheellistä olettaa, että internetissä jopa tuhannet tai kymmenet tuhannet lukijat ymmärtäisivät monitulkintaisen tekstin samalla tavalla. Kuten Määttä kertoo artikkelissaan, kielen performatiivisuus tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että sanat tai muu merkityksiä rakentava toiminta (kuvat, meemit, tms.) muuttaa maailmaa jollakin tavalla. Konkreettinen esimerkki on se, kun pariskunta tietyillä, rituaalin mukaisilla sanoilla ja niiden lausujan auktoriteetilla julistetaan aviopariksi. Toisaalta myös esimerkiksi haukkuminen voidaan nähdä performatiivisena; jos esimerkiksi koulukiusaamistilanteessa kiusattua sanotaan tarpeeksi usein tyhmäksi, tämä saattaa alkaa uskoa tyhmyyteensä ja siten alkaa ikään kuin toteuttaa kiusaajien sanoja.

Performatiivisuuden ja kielen vallan takia kirjoittajalla on siis paljon vastuuta. Sanat ovat periaatteessa yhteisiä, mutta kielen käyttäjästä ja kielenkäyttötilanteesta riippuen niiden vaikutukset ovat erilaisia, ja ne saavat aikaan erilaisia asioita (Määttä 2013). Mitä korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa kirjoittaja on, sitä suurempi auktoriteetti hänellä on. Esimerkiksi presidentin tai muun korkea-arvoisen poliitikon sanoja seurataan paljon tarkemmin kuin esimerkiksi tavallisen jalkapallofoorumin jäsenen. Vaikka foorumin keskustelut keskittyvät asiasta kiinnostuneiden ajatusten vaihtoon, käytetään kuitenkin sielläkin valtaa. Samu Kytölä (2008) kertoo esimerkin artikkelissaan Futisforumilla käytävästä syrjinnästä englannin kielen avulla. Hänen esimerkkinsä mukaan ulkomaalainen jalkapalloharrastaja pyrkii suomalaisen jalkapallofoorumin keskusteluun mukaan huonolla menestyksellä. Tervetulotoivotuksen sijaan hän joutuu pilkan ja syrjinnän kohteeksi huonon englannin taitonsa takia. He käyttävät viesteissään tahallaan huonoa englantia ja mukailevat ulkomaalaisen englanniksi kirjoitettuja viestejä. Tässä tapauksessa on kyse vahvemman osapuolen vallankäytöstä heikompaa kohtaan.

Vallankäytön ja syrjinnän lisäksi kieltä käytetään imagon rakentamiseen. Lehti kertoo artikkelissaan (2013) poliitikkojen erilaisten blogien luomista imagoista. Esimerkiksi päiväkirjamaista blogia pitävä poliitikko voi luoda itsestään ahkeran ja pätevän kuvan tai toisaalta esiintyä tavallisena työläisenä. Analyyttisiä esseitä sisältävää blogia pyörittävä poliitikko taas esiintyy poliittisena auktoriteettina. (Lehti 2013.)

On siis jokaisen omalla vastuulla, millaisen kuvan itsestään tekstiensä ja someprofiiliensa avulla luo. Kannattaakin siis kiinnittää huomiota omaan virtuaaliseen ulosantiinsa ja muistaa, että kaikki internetiin julkaistu on yllättävän suuren yleisön saatavilla. Kaikki lukijat eivät välttämättä ymmärrä tekstiäsi juuri niin kuin olit tarkoittanut. Tuleeko sinusta ulkopuoliselle kuva moukkamaisena nettiriehujana vai fiksuna someakrobaattina?

 

Lähteet

Kytölä, Samu 2008. Englanti huumorin ja syrjinnän välineenä suomalaisen Futisforumin keskusteluissa. Teoksessa S. Leppänen, T. Nikula & L. Kääntä (toim.), Kolmas kotimainen: lähikuvia englannin käytöstä Suomessa, Helsinki: SKS, 236–274.

Lehti, Lotta 2013. Genre ja eetos: diskursiivisia imagonrakennuskeinoja poliitikkojen blogeissa..Virittäjä 1/2014, 1–11.

Määttä, Simo 2013. Vihapuhe ja sananvapaus. Kielikuvia 2/2013, 4–15 .