08.12.2017

Kannattaako turvapaikanhakijoille opettaa suomea?

 

Josefiina Viertomaliikunnan tentti 04.JPG

ruotsin kieli

Iida-Sofia Yli-Kokko

suomalainen viittomakieli

 

Mediassa on viime syksystä lähtien ollut vahvasti esillä pakolaiskysymys. Muun muassa Irakista ja Afganistanista on tullut Suomeen ja Eurooppaan suuria määriä turvapaikanhakijoita, jotka hakevat muualta turvaa kotimaansa sotien ja rauhattomuuksien vuoksi. Heitä on pyritty mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan vastaanottokeskuksiin, joita on jouduttu nopealla aikataululla perustamaan lisää. Koska tapahtumat ovat edenneet nopealla tahdilla ja pakolaisten määrä on ollut jossain määrin myös yllätys, ovat resurssit olleet vähäiset.

Keskusteluun on liittynyt vahvasti myös pakolaisten suomen kielen opetus. Onko suomen kielen opetus tarpeeksi laadukasta vastaanottokeskuksissa? Oppisiko kieltä paremmin oikeassa elämässä? Kannattaako turvapaikanhakijoille, jotka saattavat viipyä Suomessa vaan pari kuukautta, opettaa jo heti ensimmäisistä viikoista lähtien suomea?

Kun pakolaisen kieli- ja kulttuuritausta ovat erilaiset kuin kohdemaassa, on kotoutumiskoulutuksella suuri merkitys uudenlaiseen yhteiskuntaan mukautumisessa ja uuden kielen oppimisessa. Kielen oppiminen helpottaa huomattavasti arkipäivän elämää, kuten kaupassakäyntiä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Tämä puoltaa kielen opetusta heti alusta alkaen. Toisaalta, jos pakolainen oleskelee maassa vain hetken ja lähtee tämän jälkeen uuteen, täysin erilaiseen kieliympäristöön, saattaa parin kuukauden välein uuden kielen alkeiden opetteleminen tuntua lähinnä vain turhauttavalta ja stressaavalta. Kielen opiskelu antaa kuitenkin jotain tekemistä päiviin, jotka saattavat vastaanottokeskuksissa olla tylsiä. Näin kieliasiantuntijan näkökulmasta kielen opiskelu ei mene koskaan hukkaan. Kielen opiskelu ei opeta pelkästään kohdekieltä, vaan myös kielen opiskeluun oppimista ja kieltä ympäröivää kulttuuria, kuten myös Jompero (2015) toteaa Helsingin Uutisissa julkaistussa kirjoituksessaan.

Viime syksynä Helsingin yliopiston, Opettajat ilman rajoja -järjestön sekä Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen julkaisema verkkosivusto suomenkielisanootervetuloa.fi tarjoaa vapaaehtoisille työkaluja suomen kielen alkeiden opettamiseen mallittamisen ja toiston avulla. Metodi perustuu arjen kielenkäyttötilanteisiin, kuten itsensä esittelyyn ja kaupassakäyntiin. On hyvä, että on olemassa sivusto, joka antaa yhteisiä raameja vastaanottokeskuksissa tapahtuvaan kielen opetukseen ja näin ollen varmistaa myös parempaa laatua opetuksessa. Lisäksi opetuksen resurssien ollessa vähäiset, on kenen tahansa mahdollista lähteä vastaanottokeskukseen kielenoppaaksi verkkosivuston materiaalien avulla ja täten maahan tulleet pakolaiset saavat kosketuspintaa suomalaiseen arkielämään ja kulttuuriin vapaaehtoisten kielenoppaiden kautta.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajien saattaa olla vaikeuksia löytää töitä, vaikka monikielisyyden ajattelisi olevan vahvuus työnhaussa. Dufva ja Pietikäinen (2009) toteavat artikkelissaan, että maahanmuuttajien mahdollisesti heikohko suomen kielen taito ei saisi olla keskustelussa pääteemana, vaan myös positiivissävytteisempiin teemoihin tulisi kiinnittää huomiota. “Maahanmuuttajan taustaan usein kuuluva monikielisyys voi olla myös resurssi - koulutuksen, sosiaalipalveluiden, kaupan, turismin tai yhteisöllisen toiminnan kannalta” (Dufva & Pietikäinen 2009). Myös Tarnasen ja Pöyhösen (2011) sekä Kokkosen (2007) artikkeleissa todetaan, että usein kielitaito ja työllistyminen ovat suoraan verrannollisia toisiinsa ja monissa työpaikkailmoituksissa vaaditaan vähintään “hyvää suomen kielen taitoa”, vaikka kielitaidolla ei työstä suoriutumisessa olisi suurtakaan merkitystä. Artikkelissa esitetyn pilottitutkimuksen tulokset kuitenkin antavat toivoa myös heikommin osaaville, sillä hyväkään kielitaito ei auttanut työpaikan saannissa, jos esimerkiksi tilanteiden tulkitsemisessa ja reagoinnissa oli puutteita. Ne saivat kielitaidon vaikuttamaan jopa huonommalta kuin mitä se oikeasti oli.

Kielen lisäksi onkin siis selvästi tärkeää opettaa myös kulttuurintuntemusta ja kohdemaan tapoja sekä käyttäytymisnormeja, sillä nämä ovat vahvasti sidoksissa erilaisiin kielenkäyttötilanteisiin. Erityisesti Suomessa small talk -keskustelut käydään useimmiten säästä, mikä on huomioitu esimerkiksi Suomen kieli sanoo tervetuloa  ‑sivustolla. Esimerkiksi kaupan kassalla tai bussissa käyty keskustelu ja näissä tilanteissa käytetty arkikieli eroavat luultavasti hyvinkin suuresti esimerkiksi Lähi-idän kielenkäyttötilanteista.

Kuten Jomperon (2015) artikkelista ilmenee, myös turvapaikanhakijoiden vaihtelevat taustat vaikuttavat kielen opettamiseen. Osa turvapaikanhakijoista on luku- ja kirjoitustaidottomia, kun taas osalla on korkeakoulututkinto. Kielenoppaan tai ‑opettajan onkin huomioitava erilaiset taustat ja kielenoppijoiden motivaatio sekä syyt opetella kieltä. Suomen Punaisen Ristin verkkosivuilla Rontu (2015) kirjoittaa, että esimerkiksi transit- eli kauttakulkukeskusten ei lain mukaan tarvitse järjestää kielenopetusta eikä näissä oleskelevien turvapaikanhakijoiden näin ollen ole välttämätöntä opiskella kieltä. Kuitenkin siirryttyään odotusajan keskukseen, turvapaikanhakija on lain mukaan velvoitettu käymään kielikurssin, vaikkei välttämättä tahtoisikaan opiskella kohdemaan kieltä. (Jompero 2015; Rontu 2015.)

On siis havaittu, että kotoutumisen helpottamiseksi on kannattavaa aloittaa kohdemaan kielen opiskelu jo mahdollisimman varhain. Olisi myös tärkeää saada kohdemaasta helposti lähestyttäviä kieli- ja kulttuurikontakteja – ovat nämä sitten palkattuja opettajia tai vapaaehtoisia kielenoppaita. Uuden kielen oppiminen ei siis ole milloinkaan turhaa ajan tuhlausta, vaan antaa uusia näkökulmia ja mielenkiintoista sisältöä arkeen!

 

Lähteet

Dufva, Hannele & Pietikäinen, Sari 2009. Moni-ilmeinen monikielisyys. Puhe ja kieli 29 (1), 1–14.

Jompero, Sanna 2015. Turvapaikanhakijoiden suomen kielen opetus katkolla: “Kaikki resurssit majoituksen järjestämisessä”. Helsingin Uutiset, 13.9.2015. Saatavilla: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/317213-turvapaikanhakijoiden-suomen-kielen-opetus-katkolla-kaikki-resurssit-majoituksen (10.12.2015).

Kokkonen, Marja 2007. Vaatimuksena sujuva suomi. Virittäjä 2007 (2), 253–261.

Helsingin yliopisto, Opettajat ilman rajoja & Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus 2015. Suomen kieli sanoo tervetuloa. Saatavilla: http://suomenkielisanootervetuloa.fi/ (10.12.2015).

Rontu, Kaisa 2015. Vastaanottokeskusten suomen kielen opetus. Punaisen Ristin verkkosivut, 30.10.2015. Saatavilla: https://rednet.punainenristi.fi/node/27161 (10.12.2015).

Tarnanen, Mirja & Pöyhönen, Sari 2011. Maahanmuuttajien suomen kielen taidon riittävyys ja työllistymisen mahdollisuudet. Puhe ja kieli 31 (4), 139–152.