31.01.2013

Alkukilpailun tehtävät

1. Suomen kielestä väitetään usein, että sitä äännetään niin kuin kirjoitetaan. Tarkastele seuraavien sanojen ääntämystä väitteen kannalta: englanti, kangas, kenkä ja magneetti.

 

2. Kieltä käytetään usein niin, että ilmauksella tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin mikä on sen kirjaimellinen merkitys. Esimerkiksi parane pian on kirjaimellisesti käskymuoto (imperatiivi), mutta sillä tarkoitetaan lähinnä toivotusta ’toivottavasti paranet pian’. Miten seuraavissa lauseissa kirjaimellinen merkitys eroaa siitä, mitä niillä todennäköisesti tarkoitetaan?

Pitäisiköhän tästä lähteä?

Nyt mentiin!

 

3. Suomen kielen sanoissa loppupuolen äänteet määräävät usein, miten sana taipuu. Seuraavien sanaparien loppuäänteet ovat samat, mutta sanat eivät silti taivu samalla tavalla:

A-ryhmä B-ryhmä
joki – joessa muki – mukissa
susi – sudesta lasi – lasista
nuoli – nuolella tuoli – tuolilla
rahaton – rahattomalle futon – futonille
avain – avaimet Selin – Selinit
varis – variksen Jarvis – Jarvisin

Miten A-ryhmän ja B-ryhmän sanat eroavat toisistaan?

 

4. Suomenoppijoita hämmentää usein se, että sanan lopussa oleva -sta ei ole aina elatiivin pääte (kuten se on esimerkiksi sanassa talosta). Miten selität -sta-lopun seuraavissa sanoissa?

a. tausta

b. juosta

c. punaista

d. alusta

e. muista

 

5. Viron kielessä tulostimen väriaineesta käytetään nimitystä tahm. Sanan alkuperäinen merkitys virossa on ’noki’.  Millaiset merkityspiirteet yhdistävät tai erottavat viron tahm-sanaa ja suomen kielen sanoja tahma tai tahmea?