10.02.2017

Retoriikasta puheviestintätieteeseen

Puheviestintätieteellä on pitkä traditio

Puheviestinnän opetus- ja tieteenalalla on liki 2500 vuotta vanhat perinteet. Puheviestinnän juuret ovat antiikin retoriikassa. Moderni puheviestinnän tutkimus virisi Yhdysvalloissa ja alkoi ripeästi laajentua jo 1900-luvun alussa.

Puheviestinnällä on tieteenalana ja oppiaineena pitkä traditio. Sen historia ulottuu aina antiikin retoriikkaan saakka. Aristoteles laati ensimmäinen systemaattisen kuvauksen puhetaidosta, vaikuttamisen perusteista sekä puhujan ja kuuntelijoiden suhteesta Retoriikka-teoksessaan jo noin 330 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Retoriikalla oli valistuksen aikoihin saakka (eli 1700-luvun puoliväliin saakka) merkittävä asema osana yleissivistävää koulutusta, ja se oli myös eurooppalaisten yliopistojen keskeisimpiä oppiaineita ja tieteenaloja.

Moderni puheviestintätiede alkoi muotoutua itsenäiseksi tieteenalaksi 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Ensimmäinen itsenäinen laitos (Department of Speech) perustettiin Michiganin yliopistoon vuonna 1892. Ala kehittyi vireästi 1900-luvun alussa. Alan ensimmäinen tieteellinen järjestö perustettiin vuonna 1914 (National Association of Academic Teachers of Public Speaking, sittemmin National Communication Association). Ensimmäinen säännöllisesti ilmestyvä tieteellinen aikakauslehti The Quarterly Journal of Speech perustettiin vuonna 1915.

Puheviestintätiede on kehittynyt tieteenalaksi, joka tutkii laaja-alaisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta, toteutuupa se sitten kasvokkain tai esimerkiksi viestintäteknologian välityksellä. Puheviestintää voi nykyään opiskella pääaineena aina tohtorin tutkintoon saakka sadoissa yliopistoissa eri puolilla maailmaa.

Kaunopuheesta puheviestintään

Suomessa puheviestinnän varhaisin historia kytkeytyy puhetaiteen (lausunnan ja näyttämöpuheen) sekä julkisen puhetaidon (saarnat ja puheet) opetustraditioon.

Turun Akatemiassa oli sen perustamisesta (v. 1640) alkaen kaunopuheisuuden professuuri.

Kansanvalituksella ja lausuntatraditiolla oli vielä 1900-luvun alkupuolella vahva vaikutus suomalaiseen käsitykseen puhetaidosta. Puhetaidon ja erityisesti ääntämistä ja äänenkäyttöä sekä lausuntaa koskevan opetusalan viriäminen kytkeytyi suomalaisuus-aatteeseen ja suomen kielen aseman vankentamiseen sivistyskielenä.

Puheviestinnän opetusalaa nimitettiin vielä 1900-luvun alkupuoliskolla kaunopuheeksi, kaunoluvuksi, suulliseksi esitystaidoksi tai puhetekniikaksi. Puheoppi-nimitystä käytettiin 1960- ja 1970-luvulla. Nimitys kuvasikin jo paremmin oppialaa, joka tarkastelee laajempaa ilmiötä kuin ääni ja äänenkäyttö tai esiintymistaito. Puheviestintä-nimike otettiin käyttöön 1980-luvun alussa Jyväskylän yliopistossa.

Puheviestinnän (tuolloin siis vielä kaunoluvun tai suullisen esitystaidon) opetus vakiintui lähes kaikkiin suomalaisiin yliopistoihin jo 1950-luvulla.

Jyväskylä puheviestintä-tieteenalan keskukseksi

Jyväskylän yliopisto on suomalaisen puheviestinnän tutkimuksen ja opetuksen keskus. Puheviestinnän suomalainen tutkimus sai alkunsa ja oppiaine vakiintui tutkintoon johtavaksi yliopistolliseksi opetusalaksi Jyväkylän yliopistossa 1980-luvun alussa.

Jyväskylän yliopisto on suomalaisen puheviestinnän tutkimuksen ja opetuksen keskus. Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun perustettiin jo vuonna 1962 puhetekniikan laitos, jossa oli mm. maan ensimmäinen opetusstudio.

Puheopin opetus (approbatur eli perusopinnot) vakiintui yliopistojen humanistisiin tiedekuntiin 1970-luvun alussa (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu).

Puheopin cum laude approbatur -opetus (aineopinnot) alkoi Tampereen yliopistossa vuonna 1977 ja Jyväskylän yliopistossa vuonna 1978.

Pääaineena puheviestintää on voinut opiskella vuodesta 1980 lähtien Jyväskylän yliopistossa.

Alan ensimmäinen professuuri perustettiin Jyväskylän yliopistoon vuonna 1984. Toinen professuuri puheviestintään saatiin vuonna 1995.

Ensimmäinen puheviestinnän pro gradu -tutkielma valmistui vuonna 1984.

Ensimmäinen puheviestinnän väitöskirja, Aino Sallisen Finnish Communication Reticence, valmistui vuonna 1986.

Puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry, jonka kotipaikka on Jyväskylä, perustettiin vuonna 1989.

Pääset tutustumaan puheviestinnässä tehtyjen opinnäytteiden aiheisiin seuraavista linkeistä: pro gradu -tutkielmat, lisensiaatintyöt, väitöskirjat.


Valo, M. (2012). Puheviestintä - taitoaineesta tieteenalaksi. Teoksessa A. Mustonen, K. Moisander, & M. Valo (toim.), Laatua ja liikettä: rehtori Aino Sallisen juhlakirja (s. 182-209). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/39248