27.11.2015

Institutionaaliset ja akateemiset ympäristöt kehollisten ja visuaalisten resurssien mahdollistajina ja/tai rajoittajina – etnografinen tutkimus suomalaisen viittomakielen oppiaineessa (Elina Tapio)

Tavoitteena on ollut tutkia, miten yliopistoympäristö mahdollistaa ja/tai rajoittaa viittomakieltä käyttävien henkilöiden monikanavaisia ja -kielisiä resursseja. Tutkimus on kiinnostunut myös toimintaan liittyvistä laajemmista, vakiintuneista käsityksistä liittyen kieliin, käytössä oleviin semioottisiin resursseihin ja identiteetteihin. Tutkimus kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten vuorovaikutus ja kommunikointikanavat järjestäytyvät ja muokkautuvat suhteessa tilaan ja paikkaan.

Aiempi väitöskirjatutkimus (Tapio 2013) toi esille, miten tutkimukseen osallistuneet viittomakieliset käyttivät moninaisia resursseja vierasta kieltä, englantia, käyttäessään ja oppiessaan. Tutkimus toi myös esille, miten nämä käytänteet ovat ristiriidassa vallalla olevien käsitysten kanssa. Kuuro viittomakielinen nähdään vähäisten resurssien kanssa kamppailevana kielenoppijana. Tutkimus kuitenkin osoitti, että heidän semioottiset resurssinsa ovat moninaisia ja sosiokulttuurisen kielenoppimiskäsityksen näkökulmasta arvokkaita. Ongelmana on, että näitä resursseja ei tunnisteta. 

Etnografinen aineisto kerättiin lukuvuonna 2013–14. Aineisto sisältää mm. videotallenteita ja kenttämuistiinpanoja luokkahuonevuorovaikutuksesta, opiskelijoiden haastatteluja sekä materiaalia virtuaalisista oppimisympäristöistä. Tutkimuksen metodologinen viitekehys on välitteinen diskurssintutkimus (Mediated discourse analysis). Tutkimus on edennyt vuorovaikutustilanteiden mikrotason analyysiin, jossa pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään multimodaalisen vuorovaikutuksen analyysia.