10.05.2013

Vilma Luoma-aho

Vilma Luoma-ahoSyntynyt: 1977
Valmistunut: maisteriksi 2002, filosofian tohtoriksi 2005
Titteli: lehtori, FT, yhteisöviestinnän ja PR:n dosentti
Työskennellyt myös: viestintätoimisto MediaCabinetissa Jyväskylässä ja Säteilyturvakeskuksessa

Älyllistä stimulaatiota post doc -tutkijana

Vilma Luoma-aho tiesi jo nuorena päätyvänsä tutkijaksi. Hän kertoo jo 9-vuotiaana todenneensa vanhemmilleen, että tohtoriksi on päästävä, koska sillä saa arvovaltaa. Yhteisöviestintään hänet ohjasi alan tapa yhdistää luonnetta, akateemisuutta ja kehitystä. Myös yhteisöviestinnän moninaisuus kiehtoi: ”Mikä muu tieteenala yhdistää humanismin, yhteiskunnan, vaikuttamisen ja taloustieteet?” Omat kokemukset yhteisöistä saattoivat myös olla taustalla alanvalinnassa, sillä hän kävi koulunsa useassa eri paikassa.

Uudenlaista tutkimusta stakeholdereista

Vilman tuoreimpiin tutkimuksiin lukeutuu aiheita kuten toimijaverkkoteorian liittäminen sidosryhmäteoriaan sekä ei-inhimilliset stakeholderit. Kiinnostuksen kohteikseen alalla hän mainitsee sidosryhmäsuhteet ja organisaatioiden legitimaation. Yhteisöviestinnän tuomina huippukokemuksina Vilma muistaa väitöstyönsä. Se antoi tutkimuksen kohteina olleille neutraaleille valtionvirastoille, kuten Säteilyturvakeskukselle, Raha-automaattiyhdistykselle ja Sosiaali- ja terveysministeriölle, mahdollisuuden mitata ja todistaa asiakaskuntansa tyytyväisyyttä.

Arkipäivän parhaana puolena Vilma pitää yliopistossa tarjolla olevaa jatkuvaa älyllistä stimulaatiota: ”Täällä törmää koko ajan itseään fiksumpiin ihmisiin.”

Ymmärtävätkö päättäjät alan arvon?

Vilma Luoma-aho näkee tulevaisuuden valoisana ja uskoo alan arvon kasvavan digitalisoituvassa yhteiskunnassa koko ajan. Avainkysymyksenä säilyy se, pystyvätkö viestinnän ammattilaiset löytämään yhteisen kielen päättäjien kanssa. Opiskelijoille Vilma antaa neuvoksi luoda sosiaalisia verkostoja jo opiskeluaikana – tulevaisuudessa tulemme tekemään töitä niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa nyt vietämme luentomme.

Teksti: Tuomas Mäkinen
helmikuu 2010