17.02.2011

Tulokset pähkinänkuoressa


Kyselymme tulokset osoittavat, että suomalaiset arvostavat ennen kaikkea omaa kieltään ja he luottavat sen elinvoimaisuuteen. Suomalaiset myös pitävät itseään jotakuinkin yksikielisenä kansana, huolimatta maan virallisesta kaksikielisyydestä ja englannin kasvaneesta merkityksestä. Samalla he kuitenkin myöntävät tarvitsevansa englantia.

Suomalaiset ovat siis kiinnostuneita englannista ja he käyttävät englantia paljon erilaisissa yhteyksissä, kuten työssä ja matkoilla, ja he kohtaavat englantia varsin paljon päivittäisessä elämässä. Moni suomalainen arvioi myös osaavansa englantia vähintään kohtalaisesti.

Suomalaisten asenteet englannin oppimista kohtaan ovat positiivisia, ja etenkin nuorten ja työikäisten odotetaan osaavan englantia tulevaisuudessa. Englanti ei kuitenkaan ole ainoa kieli, jota halutaan opiskella ja osata, vaan suomalaisten on osattava muitakin kieliä. Muista kielistä esimerkiksi mandariinikiina ja venäjä mainitaan tulevaisuuden tärkeinä kielinä.


Suomalaisten välillä on myös eroja

Kun tuloksia tarkastellaan yksityiskohtaisemmin suhteessa erilaisiin sosiaalisiin ja demografisiin ryhmiin, suomalaisten välillä ilmenee myös eroja. Vastaajien englannin kielen osaamista ja käyttöä koskevien vastausten perusteella, suomalaiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

Suurin osa suomalaisista (78 %) kuuluu ryhmään, jotka ovat opiskelleet englantia useita vuosia ja jotka osaavat sitä vähintään kohtalaisesti. He eivät kuitenkaan käytä englantia jokapäiväisessä elämässään kovinkaan paljon.

Toinen tuloksista tunnistettava ryhmä (6 % vastaajista) ovat suomalaiset, jotka ovat opiskelleet englantia korkeintaan viisi vuotta, ja jotka eivät osaa tai käytä sitä ollenkaan.

Kolmas tuloksista esiin nouseva ryhmä (16 %) on eräänlainen englanninkielen osaajien eliitti, joka on ottanut englannin täysin omakseen, yhdeksi omaksi kielekseen. Tähän ryhmään kuuluvat ne suomalaiset, jotka ovat opiskelleet englantia yli 10 vuotta, ja jotka arvioivat englannin taitonsa hyväksi ja jotka käyttävät sitä usein.


Survey_osattomat

Osattomien, osallisten ja englannin täysin omakseen ottaneiden osuudet kohdeperusjoukossa.

 

Englannin käyttö ja osaaminen liittyy elämäntapaan ja identiteettiin

Tuloksissa hahmottuvat ääriryhmät – englannista osattomat ja englannin täysin omakseen ottaneet – eroavat toisistaan iän, asuinpaikan, koulutuksen, ja ammattitaustan mukaan.

Osattomien joukko koostuu pääasiassa vanhemmista ihmisistä, jotka asuvat usein maaseudulla, joilla on vähän koulutusta ja jotka työskentelevät erilaisissa suorittavan työn ammateissa. Englannin täysin omakseen ottaneet sen sijaan ovat enimmäkseen nuorempia, kaupungissa asuvia suomalaisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja jotka toimivat johtavissa tai asiantuntijatehtävissä.

Myös näiden ryhmien elämäntavat eroavat toisistaan: englannista osattomien elämä on perinteistä, yksikielistä elämää, jossa kotipaikalla ja kansallisella kulttuurilla on merkittävä osa. Englannin omakseen ottaneiden elämää puolestaan kuvaa urbaani monikielisyys ja monikulttuurisuus, erilaiset globaalit kulttuuriset virtaukset sekä liikkuvuus.


Englannin käyttö ja osaaminen osaltaan luo yhteiskunnallista jakolinjaa

Kyselyn tuloksista nouseekin esiin selvä jakolinja sukupolvien, maaseudun ja kaupungin sekä eri ammattiryhmien välillä. Pienelle vähemmistölle suomalaisista englanti voi olla jo ”kolmas kotimainen” kieli, mutta suurimmalle osalle se ei sitä ole, vaikka englanti on läsnä suomalaisessa arjessa ja työssä monin eri tavoin.


Englannin käyttö ja osaaminen liittyy myös osallisuuteen

Englannin kielen osaamisella ja käytöllä on myös seurauksia yhteiskunnallisen osallisuuden suhteen: on todennäköistä, että sellaisilla suomalaisilla, jotka eivät osaa tai käytä englantia, ei ole yhtä hyviä valmiuksia toimia yhteiskunnassa ja menestyä työelämässä kuin englantia paremmin osaavilla. Voi olla, että kun 2000-luvun alun nuoret, joilla englanti on hyvin hallussa, aikuistuvat ja astuvat työelämään, tulevaisuuden suomalaiset ovatkin tasa-arvoisempia.

Tulevaisuudessa englannin osaamisen jakolinja voikin siten asettua uuteen kohtaan: perusteellisesti kielikoulutetun ja englannin omakseen ottaneen valtaväestön ja maahanmuuttajien välille, joille englannin oppiminen ja käyttö eivät ole niin ensiarvoista kuin uuden kotimaan kielen hallinta.