23.02.2018

Tasapuolisuusharha ja asiantuntijuuden uusi paikka terveysjournalismissa

Ulla Järvi

Yle käsitteli uudistuneessa terveysohjelmassaan, Akuutissa, 23. lokakuuta 2017 lääkekannabiksen vaikeaa saatavuutta Suomessa. Ohjelmassa haastateltiin kahta potilasta, joista toinen sai lääkekannabista reseptillä, toinen hankki kannabis-tuotetta laittomasti. Lääketieteen asiantuntijana haastateltiin professori Eija Kalsoa, ja lisäksi asiantuntijoiksi asemoitiin lääkekannabiksen valmistajien tai kannabishoitoa käyttävien klinkoiden edustajia ja Suomen kannabisyhdistyksen edustajaa. 3. marraskuuta 2017 Suomen Lääkärilehden kolumnissa Kalso kysyi, miksi Yle sensuroi ohjelmassa asiantuntijaa eli häntä, eikä lupauksesta huolimatta antanut Kalsolle etukäteen tarkistettavaksi omia sitaattejaan. Tapauksen käsittely jatkui marras- ja joulukuussa Lääkärilehdessä sekä uutis- että mielipidepalstoilla. Yle piti sensuurisyytöksiä vakavina ja vetosi Journalistin ohjeisiin ja journalistiseen riippumattomuuteen.

Tarkoitukseni on kirjoittaa aiheesta artikkeli, jossa pohditaan tieteellisten asiantuntijoiden asemointia terveysjournalismissa. Tapausesimerkin pohjalta kysyn, onko asiantuntijuuden uusi asemointi tuomassa lisää jännitteitä tiedejournalismiin. Entä miten ns. false balance -asetelma muokkaa erityisesti terveysjournalismia, kun potilaat, lääkärit ja yritysmaailman tai eri aatesuuntien edustajat asetetaan julkiseen vuoropuheluun? Lisäksi pohdin, voiko false balance -asetelmiin liittyvillä asiantuntijuuden ja journalistiseen kerronnan vaatimusten välisillä konflikteilla olla vaikutusta lääkärien näkemyksiin tiedotusvälineistä ja niiden harjoittamasta journalismista. Aineistona tässä on 98 lääkärin kirjoittamia vapaamuotoisia ja anonyymeja kommentteja, joita heiltä kerättiin Tampereen yliopiston lääkärien täydennyskoulutukseen kuuluvassa viestintäkoulutuksessa marraskuussa 2017.

Journalismin faktapohjaisuuden merkitys on korostunut aivan viime vuosina, kun puheet valta-, vasta- ja vihamediasta ovat kiihtyneet ja puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta vaihtoehtoisista faktoista. Varovaisesti arvioiden näyttää siltä, että Julkisen sanan neuvosto on viimeaikaisissa ratkaisuissaan ottanut aiempaa tiukemman kannan tasapuolisuusharhaan ja terveysjuttujen tieteellisen perustan hataruuteen. JSN:n langettavissa ratkaisuissa (6220/SL/16, 6623/AL/17 ja 6665/MTV/17) on totuudenmukaisuuden vaatimuksen rinnalla arvioitu juttujen sisältöä juuri journalismin uskottavuuden ja julkisen keskustelun faktapohjaisuuden näkökulmasta. Yksittäisten juttujen, niistä tehtyjen kanteluiden ja annettujen ratkaisujen suora vertaaminen toisiinsa on vaikeaa, mutta JSN:n päätöslauselmilla on journalismia yleisesti ohjaava luonne ja tarkoitus. Perustavaalaatua oleva kysymys on, kuinka kaukana journalismin käytänteet ja JSN:n viimeaikaiset ratkaisut ovat toisistaan?