23.02.2018

Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus

Esa Väliverronen

Tieteeseen kohdistetaan nykyään monenlaisia paineita ja odotuksia. Tutkimukselta odotetaan erilaisia taloudellisia ja käytännöllisiä hyötyjä ja tutkimuksen rahoitusta ohjataan yhä voimakkaammin näiden hyötyjen tavoitteluun. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, ovatko tieteen autonomia ja vapaus uhattuina.

Tutkimukselta vaaditaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkijoita kannustetaan viestimään tuloksistaan myös muille kuin kollegoille ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samaan aikaan yhteiskunnassa on kuitenkin voimistunut ilmapiiri, jossa tutkijoiden tuloksia ja asiantuntijanäkemyksiä vähätellään ja kyseenalaistetaan.

Yksi viime vuosien tunnetuimpia esimerkkejä tutkijoiden vapauden kahlitsemisesta läntisissä demokratioissa on Kanada vuosina 2006-2015. Maan silloisen hallituksen tavoitteena oli edistää talouskasvua ympäristöstä piittaamatta. Tämä tarkoitti sitä, että valtiollisissa tutkimuslaitoksissa ympäristö- tai ilmastotutkimusta tekevät biologit, geneetikot, meteorologit ja monet muut menettivät sananvapautensa. Tutkijoilla ei ollut enää oikeus vapaasti antaa haastatteluja toimittajille ja tutkimuslaitosten viestintäpäälliköistä tuli sensoreita.

Ilmiö ei ole täysin tuntematon Suomessakaan. Yhden esimerkin sekä poliittisen että taloudellisen ohjauksen seurauksista tarjoaa Teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n tapaus vuodelta 2010. VTT:n johto kielsi tutkijoitaan esiintymästä julkisuudessa tavalla, joka on ristiriidassa organisaation virallisen linjan kanssa.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan 2015 tekemän kyselyn mukaan tutkijat kokevat saavansa aiempaa enemmän häiritsevää palautetta julkisesta esiintymisestään. Vähättelevä ja henkilöön käyvä kommentointi on tyypillistä varsinkin sosiaalisen median kanavissa. Kyselyn mukaan tutkijat pelkäävät itsesensuurin lisääntyvän häiritsevän palautteen takia.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kyselyssä nousi esiin, että rahoituskilpailu, politisoitunut ilmapiiri ja tutkimuspoliittinen ohjaus saattavat kaventaa tutkijoiden vapautta tuoda asiantuntijamielipiteensä julki. Onko kyse tutkijoiden herkkänahkaisuudesta vai onko yhteiskunnallisen keskustelun kulttuuri muutoksessa ja jos niin miten? Mikä rooli sosiaalisen median kanavilla ja keskustelukäytännöillä on negatiivisten ilmiöiden ilmaantumisessa? Miten voidaan rohkaista tutkijoita osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Puheenvuorossa pohditaan tieteen poliittisen ja taloudellisen ohjauksen, organisaation kontrollin sekä ’alhaalta päin’ tulevan kontrollin eli asiattoman palautteen ja vihapuheen merkitystä tutkimuksen vapauden ja tutkijoiden sananvapauden näkökulmasta.