23.02.2018

Valvonnan kehykset kaivoskirjoittelussa

Aki Harju

Vuonna 2012 kärjistyneet kaivosalan ongelmat asettivat suomalaisen ympäristövalvonnan käytännöt kyseenalaisiksi. Erityisesti Talvivaaran toiminnan kriisiytyminen nakersi luottamusta niin viranomaistoiminnan tehokkuuteen kuin valvojien riippumattomuuteen. Kaivosten ympäristöongelmat myös politisoituivat, kun syitä ongelmille haettiin esimerkiksi valvonnan käytäntöjä määrittävästä poliittisesta kulttuurista.

Tarkastelen esityksessäni kaivoksiin liittyvän valvontakeskustelun muotoutumista ja kehittymistä vuosina 2009, 2012 ja 2015. Esitykseni perustuu väitöstutkimukseeni, jonka kohteena ovat Talvivaaran ja Kevitsan kaivosten mediajulkisuus ja mediarepresentaatiot. Aineistona on kaivosten lähialueella vaikuttavien sanomalehtien Kainuun Sanomien ja Lapin Kansan sekä toisaalta kauempana vaikuttavien Kalevan ja Helsingin Sanomien kirjoittelu näistä kaivoksista. Valvontakeskustelua tutkimuksessa edustavat sellaiset lehtitekstit, jotka on luokiteltu kehysanalyyttisessa tarkastelussa valvonnan kehykseen.

Vuonna 2009, kun esimerkiksi Talvivaaran kaivos avattiin, valvontaan kytkeytyvää keskustelua ei käyty lainkaan. Koska kaivoksen toimintaa ei julkisesti problematisoitu, valvonnan laadun ja käytäntöjen kriittiseen arviointiin ei ollut tarvetta. Kolme vuotta myöhemmin tilanne muuttui dramaattisesti. Kun kaivoksilta alkoi kantautua katastrofiviestejä, myös valvontaa kyseenalaistavat määrittelyt alkoivat yleistyä voimakkaasti. Koska etenkin Talvivaaran aiheuttamien ympäristöhaittojen juurien katsottiin olevan valvonnan käytännöissä ja instrumenteissa, valvonnan asianmukaisuutta sopi epäillä myös muiden kaivosten kohdalla Vuoteen 2015 tultaessa valvonnan teema menetti taas resonanssiaan, kun esimerkiksi kaivosten ympäristöluvat tiukkenivat. Kehitykseen vaikutti myös kaivosteollisuuden yleisen kiinnostavuuden hiipuminen.

Olen jaotellut analyysissa tunnistamani valvonnan kehyksen viiteen alakehykseen, jotka ovat nimeltään korruptio, yltiökapitalismi, yhteistyö, onnettomuus ja ammattitaidottomuus. Eri alakehyksissä valvojan ja valvottavan rooli ja toimintatila näyttäytyivät hyvin erilaisina.

Havainnollistan esityksessäni eri käsitteellistämistapojen tunnuspiirteitä ja arvioin niiden legitimoivia ja yksipuolistavia ulottuvuuksia. Kiinnitän huomiota myös eri toimijoiden esityksissä soveltamiin, valvontaan linkittyviin neutralointi- ja noudattamisstrategioihin sekä tarkastelen, millaisena valvojan ja valvottavan suhde kussakin alakehyksessä näyttäytyy. Hahmotan lisäksi valvontadebatin lähihistorialliset juuret ja valvonnan alakehysten ilmentämät ideologiset piirteet.