23.02.2018

Huolia, murheita ja (turhia) toiveita: Politiikan toimittajien näkemyksiä alan tulevaisuudesta

Jari Väliverronen

Politiikan toimittajat ovat pitkään olleet suomalaisessa journalismissa erityisryhmä. Se näkyy myös heidän ammattiarvoissaan, jotka ovat hyvin yhtenäiset ja poikkeavat varsin selvästi muista suomalaisjournalisteista (Väliverronen 2018).

Näihin arvoihin ja toimintatapoihin kohdistuu kuitenkin paineita poliittisen viestinnän kentän muutosten takia. Poliittisen järjestelmän muutokset, yleisön kasvava merkitys viestinnässä ja journalismin sisäiset muutokset ovat kaikki haastaneet politiikan journalistien ja politiikan journalismin erityisasemaa sekä pakottaneet ammattikuntaa miettimään uudelleen omaa paikkaansa (Väliverronen 2017; Grönvall 2015).

Millaisena politiikan journalistit hahmottavat oman asemansa muutosten keskellä? Mikä heissä aiheuttaa huolta, mistä he ammentavat toivoa ja minkä asioiden varaan he haluavat ammatti-identiteettiään jatkossa rakentaa?

Esitykseni pohtii näitä kysymyksiä ja pohtii politiikan journalismin tulevaisuutta seuraavan 10 vuoden aikajänteellä. Se perustuu väitöskirjaani varten vuonna 2016 keräämiini haastatteluihin, joissa 28 eri tehtävissä ollutta politiikan toimittajaa esitti arvioitaan alan tulevaisuudesta. Haastatteluaineistoja tutkitaan Taylorin (2004) sosiaalisten kuvitelmien (social imaginaries) ajatuksen pohjalta.

Haastattelukommenteista on huomattavissa, että yhteisenä huolena vastaajilla on politiikan journalismin erityisaseman menetys. Politiikan toimittajien näkemykset omasta työstä ja viimeaikaisten muutosten vaikutuksista siihen taas jakautuvat niin suhteessa poliitikkoihin, yleisöihin kuin journalismin muutoksiinkin.

Tulkintaeroja syntyy niin iän, sukupuolen kuin asemankin perusteella, mikä viittaa siihen, että yhteisiä ammattiarvoja tulkitaan ja arvioidaan käytännössä jo hyvin monin tavoin. Yhtenäistä arviota tulevista kehityssuunnistakaan ei löydy. Havainto antaa aiheen olettaa politiikan journalismin monimuotoistumista jatkossa.