22.02.2018

Nuorten kuvittelukyky ja uusi kirjoittaminen

Risto Niemi-Pynttäri, Kirjoittamisen tutkimus, Jyväskylän yliopisto

Tarkastelen luovassa kirjoittamisessa tapahtunutta mullistusta, uutta mediakirjoittamista osana nuorten sosiaalista mielikuvitusta. Taustana on Outi Kallionpään (2017) väitöstutkimus Uudesta kirjoittamisesta kouluympäristössä. Työskentelemme yhteisessä tutkimusprojektissa, minä keskityn vapaa-aikaan sekä median, mielen ja sanallisen ilmaisun alueisiin. Tarkastelen niitä luovuuden ja kuvittelun (imagination) ja kuvitteellisen (imaginary) kannalta.

Kuvittelykyky on viimeaikoina jäänyt taitopainotteisen luovuuden varjoon. Luovuus on liitetty entistä selvemmin tavoitteellisen toiminnan piiriin, osaksi ongelmanratkaisukykyä.  Mielikuvitus taas assosioituu esimerkiksi digitaalisen median lumoon. Ilmaus ”vain mielikuvitus on rajana” viittaa mahdollisuuksiin, mutta kätkee myös pelon siitä, että mielikuvitus ei olekaan rajaton, vaan se on jäänyt kehittymättömälle tasolle.

Tässä esitelmässä käsitellään median ja kuvittelukyvyn suhdetta toista kautta. Creative Turn (2014) teoksessaan Anne Harris katsoo, että luova kuvittelukyky tulee nähdä osallisuutena medioituneeseen maailmaan (mediascape). Yksilöllinen kuvittelu (imagination) voi kehittyä toiminnalliseksi osallistumiseksi sosiaalisen elämän on kuvitteelliseen puoleen. Varsinkin leikkisyyden ja huumorin kehystämä toiminta välittää aivan erityisiä merkityksiä sosiaalisessa elämässä.

Nuoren luovan mediakirjoittamisen tarkasteleminen merkitsee sitä, että tietoa kerätään kirjoittavien nuorten haaveiksi jääneistä suunnitelmista, eikä vain toteutuneista kirjoitusprojekteista. Luovaan ongelmanratkaisuun keskittyminen syrjäyttää monia tuloksettomilta ja turhilta vaikuttavia seikkoja, jotka ilmaisevat kuitenkin kuvittelukykyä.

Praktisena tapauksena käsittelen nuorten fantasiakirjoittajien verkkoryhmää, jota Annemari Ahoste (Jyx, 2017) tutki kirjoittamisen pro gradussaan.  Avatar-hahmo, fantasiamaalima, toiveiden muuttuminen fiktiivisiksi tapahtumiksi muodostivat nähdäkseni kehyksen, joka huomioi yksilön mielikuvituksen ja sosiaalisesti kuvitteellisen kokonaisuutena.

Luovan kuvittelukyvyn kannalta merkitsee sitä, että tarkastelun saa ohittaa sosiaalisen kuvitteellista puolta.  Toinen tarkasteluni kohde on luovan kirjoittamisen opas, jossa oletukseni mukaan vahvistetaan kuvittelukyvyn ja sosiaalisesti luovan elämän sidettä. Fantasiakirjailija Jeff Vandermeerin Booklife (2010) pyrkii otsikkonsa mukaisesti tukemaan luovaa kirjoittamista sen nykyisessä mediaympäristössä. Haen teoksesta erityisesti kuvittelukyvyn vahvistamisen merkkejä.