22.02.2018

Hannah Arendt ja 2010-luvun lopun teknologiavälitteinen maailmallisuus

Mirka Muilu

Esityksessäni suhteutan Hannah Arendtin maailmallisuuden käsitteen kriittisen teknologiatutkimuksen havaintoon ihmisen ja teknologian vastavuoroisesta suhteesta. Arendtin ajattelussa kysymys teknologiasta osana ihmisen valmistamaa maailmaa kytkeytyy oleellisesti kysymykseen politiikasta ihmistenvälisenä julkisena toimintana.

Maailmalla Arendt viittaa ihmisten valmistamista asioista koostuvaan fyysiseen tilaan, joka sekä yhdistää että erottaa ihmisiä toisistaan. Kyse on yhtäältä käyttöesineiden, rakennusten, instituutioiden ja taideteosten muodostamasta rakenteesta, toisaalta muiden kanssa julkisesti jaetusta ”kanssamaailmasta”. Maailma ja sen moninaisuus ovat politiikan edellytyksiä. Klassikkoteoksessaan The Human Conditionissa Arendt (1958) esittää, että modernia aikaa leimaa maailmattomuus ja tämän myötä julkisen alueen katoaminen. Hän kritisoi myös sitä, että maahan kahlitut ihmisolennot ovat alkaneet toimia kuin maailmankaikkeuden asukkaat, vaikka he eivät ehkä koskaan pysty ymmärtämään, mitä pystyvät tekemään. Maailma muokkautuu tekojemme seurauksena, samalla kun tämä muokkaaminen tuottaa elämällemme uudenlaisia ehtoja, jotka jäävät osittain tietoisuutemme ulkopuolelle.

Arendtin maailmallisuuden käsitettä on nähdäkseni mielekästä verrata posthumanismin ja kriittisen teknologiatutkimuksen pyrkimykseen käsitteellistää prosesseja ihmisten ja teknologisten koneistojen välillä. Näiden lähestymistapojen pohjalta teknologiset organismit, kuten robotit tai tekoäly, voidaan esimerkiksi nähdä kognitiivisina olentoina (mm. Hayles, 2017) ja tavoitteellisina toimijoina (esim. Latour, 2014). Havainto, että muillakin kuin ihmisellä on kognitiivista kapasiteettia, tarjoaa uudenlaisia lähtökohtia tarkastella julkisen problematiikkaa aikana, jona taloudellisteknologisen infrastruktuurin digitalisoituminen, datamassat, tietokannat ja sosiotekniset kytkennät jäsentävät vahvasti maailmallisuuden luonnetta. Samalla nivoudumme julkisina toimijoina osaksi ei-tietoista kognitiivista kokoumaa.

Meillä ei ole tutkijoina pääsyä paikkaan, josta maailmaa voisi tarkastella objektiivisesti. Tästä huolimatta poliittiseksi tehtäväksi ei asetu (ihmis)toimijuuden hävittäminen, mutta kysymystä toimijuudesta olisi lähestyttävä mahdollisimman laaja-alaisesti: Jos 1900-luvun puolivälin feministit tähdensivät yksityisen olevan poliittista, tänään keskiöön on nostettava materiaalisuuden (materiality) poliittisuus.