22.02.2018

Sosiaalisen median teknologiset affordanssit ja affektiivinen kurinpito

Anna Rantasila

Populaarissa keskustelussa on kuluneen vuoden aikana toistuvasti viitattu siihen, kuinka sosiaalinen media, ja erityisesti Facebook, on rikkonut julkisen keskustelun, tai että julkinen verkon eri alustoilla käyty keskustelu olisi jollakin tavalla hallitsematonta tai kuritonta (ks. esim. Ingram, 2018; McNamee, 2018; Owen, 2018). Väitän kuitenkin, että verkkokeskustelut ja niiden teknologiset puitteet mahdollistavat jo nyt monenlaisia keskustelun suitsimisen ja kurinpidon muotoja (Langlois, Elmer, McKeyley, & Deveraux, 2009; Rantasila 2018, ks. myös Riis & Woodhead 2010).

Esittelen paperissani Langloisin ja kumppaneiden (2009, 430) kommunikatiivisen kurinpidon (engl. communicative discipline) käsitteen pohjalta kehittämäni affektiivisen kurinpidon (engl. affective discipline, Rantasila 2018) käsitteen teoreettisia ulottuvuuksia, keskittyen erityisesti Langloisin ja kumppanien esille nostamaan näkemykseen sosiaalisen median alustoista (erit. Facebookista) ja niillä kokoontuvista verkottuneista julkisoista (engl. networked publics) koodin ja politiikan yhteenkietoutumina. Täydennän Langloisin et al.:n näkemystä affektin teorioilla, nojaten erityisesti Susanna Paasosen (2015; 2017), Kaarina Nikusen (2015) ja Zizi Papacharissin (2014; 2015) käsityksiin verkottuneesta affektista ja sen tarrautuvuudesta.

Esitän, että sosiaalisen median teknologiset affordanssit antavat palveluiden käyttäjille erilaisia mahdollisuuksia suunnata ja rajoittaa keskusteluissa virtaavan affektin suuntia. Samat affordanssit mahdollistavat monenlaisia valta-asetelmia, kun keskustelijat kamppailevat siitä, kuka saa määritellä ryhmän affektiivisen virittymisen tai sallitut ilmaisutavat ja mielipiteet. Toisin sanoen, sosiaalisen median teknologiset affordanssit tuottavat samanaikaisesti sekä toivoa että epätoivoa, tarjoavat mahdollisuuksia dialogiin ja synnyttävät samanmielisten kuplia.