20.04.2017

Anu Halvari

Anu Halvari

opetusneuvos

Opetushallitus,

Yleissivistävä koulutus ja varhaiskasvatus / Lukiokoulutus ja taiteen perusopetus -yksikkö

 

Anu Halvari 

 


"
Eipä tässä maassa taida löytyä useaa yhtä mielenkiintoista näköalapaikkaa, josta saa tuntumaa sekä kotimaiseen että ulkomaiseen koulun ja kieltenopetuksen kehittämiseen. Ja voi vielä sanoa, että on itse mukana kehittämisessä! Toivon, että useampikin saisi mahdollisuuden samaan."

 

Mikä on koulutuksesi?
Aloitin opiskeluni Jyväskylän yliopistossa vuonna 1986 vähän vahingossa. Laitoin paperit sisään monesta eri syystä juuri Jyväskylään. Englanti valikoitui lähinnä siksi, että tiesin, että minulla oli hyvät mahdollisuudet päästä sisään - olin nimittäin aika suuren osan kouluvuosistani käynyt englanninkielisiä kouluja.

Opiskeluaikani venähti englannin, soveltavan kielitieteen, kasvatustieteen ja filosofian parissa monesta eri syystä. Valmistuin vuonna 1997. Töissä kävin opintojen ohella kesästä -92 lähtien kasvatustieteen tutkimuslaitoksessa, korkeakoulujen kielikeskuksessa ja sittemmin soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.

Mille työnantajalle työskentelet ja mitä tehtävänkuvasi sisältää?
Nykyään työskentelen Opetushallituksessa. Olen yleissivistävällä osastolla yksi niistä harvoista työntekijöistä, joilla on vastuita kieltenopetuksesta sekä yleisemmällä tasolla lukiostakin. Työnkuva on laaja ja tehtävät vielä laajemmalla spektrillä.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Olen ajatellut, että minulla on ollut kolme eri uravaihetta, joista kolmatta ei missään nimessä olisi ilman kahta aikaisempaa. Vuodesta -92 vuoteen -98 asti olin siis yliopistolla em. laitoksissa, joista loppuvaiheessa päätoimisena tutkijana erilaisissa kielitaidon arviointihankkeissa. Vaikka en missään nimessä voi kutsua itseäni tutkijaksi, näiltä ajoilta on jäänyt luihin ja ytimiin ymmärrys ja rakkaus tiedettä ja tutkimusta kohtaan.

Lähdin yliopistolta englannin opettajaksi Muuramen lukioon. Se oli vähintään yhtä tärkeä ammatillisen kehittymisen paikka kuin yliopisto. Motivaatio oli suuri  ̶  olin nimittäin saanut päähäni, että opettaminen on niin sanottua akateemista alkutuotantoa, ja minulla oli tarve päästä tekemään jotain ”alkutuotannonomaisempaa”. Minulla on käynyt uskomattoman hyvä tuuri työpaikkojen ja -yhteisöjen suhteen, kun pääsin muutamaa vuotta aikaisemmin perustettuun Muuramen lukioon, vähän kuin keittiön ovesta ensin opettamaan kurssin tai pari. Sittemmin sain sieltä viran. Kehitimme loistavien kollegoiden ja visionääristen rehtorien kanssa aika hienon ja ainutlaatuisen lukion, jonka tekemisiä seuraan vieläkin ilolla.

Esimerkki tyypillisestä työpäivästä ja mitä osaamista nykyisessä työssäsi tarvitaan?
Nykyään tyypillinen työpäiväni? Päivät ovat pitkiä, mutta se on sanottava verrattuna opettajan hommiin, että pieni henkinen helpotus on se, ettei heti aamusta alkaen tarvitse olla nuotit minuutilleen järjestyksessä. Tulen töihin 07-09 välillä, avaan koneen, katson kalenterin, ja alan tehdä alta pois päivän töitä. Palavereita on paljon ja yhteydenottoja tulee paljon.

Vinkkejä tähän tai tämänkaltaiseen työhön haluaville?
Jos nykyinen opiskelija vilkuilee valtionhallinnon suuntaan, toivotan lämpimästi tervetulleeksi ja onnittelen hyvästä valinnasta (näin muuten kävi viime viikolla, kun alaovella vastaan käveli entinen opiskelija Muuramen lukiosta. Saman työnantajan leivissä nykyään ollaan, ja mikäpä sen hauskempaa!). Eipä tässä maassa taida löytyä useaa yhtä mielenkiintoista näköalapaikkaa, josta saa tuntumaa sekä kotimaiseen että ulkomaiseen koulun, ja kieltenopetuksen, kehittämiseen. Ja voi vielä sanoa, että on itse mukana kehittämisessä! Toivon, että useampikin saisi mahdollisuuden samaan.

Työyhteisö on hyvä ja toisiaan kannustava, ja hauska! Aamulla on mukava tulla työpaikalle ja katsoa, kun autot ja ihmiset kulkevat pitkin Hakaniemenrantaa. Toisinaan voi jopa bongata ex-presidentin tai hänen nopeasti harppovan puolisonsa, matkalla minne lie Tärkeiden ja Isojen Asioiden tapaamiseen. Sen verran virkamiessielua minuun on kasaantunut, että voin hyvällä omalla tunnolla väittää, että ilman julkista hallintoa ei olisi olemassa Suomea.

J.K. Pyysivät vielä kertomaan, mitä kielialan ihmiset Opetushallituksessa tekevät työkseen. Työnkuvia ja tehtäviä on Opetushallituksessa monenlaisia, mutta kaikkia yhdistää pääsääntöisesti lakivelvoitteista nousevat oppimiseen ja koulutukseen liittyvät asiat varhaiskasvatuksesta aina toisen asteen koulutukseen - yliopistoasiat kuuluvat Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Kielialan ihmisiä täällä on vain muutama. Meidän haarukkaamme mahtuu siis paljon erilaisia tehtäviä, joiden mukana tulee monenlaisia yhteistyökuvioita eri hallinnon tasoihin ja eri toimijoihin niin koti- kuin ulkomailla. Olen itse ajatellut, että Opetushallitus on eräänlainen solmukohta, jossa yritetään yhdistää lainsäätäjiltä, myös Euroopan unionilta, tulevat velvoitteet ja loppukäyttäjien tarpeet: hallitus (= meidän tapauksessa aika usein Opetus- ja kulttuuriministeriö) sanoo, mitä halutaan tehtävän, ja me yritämme ohjeistaa tuon tekemisen niin, että kaikkia osapuolia yritetään kuunnella ja ymmärtää.

Näihin asioihin liittyy useita pieniä kansalaisilta tulevia kysymyksiä alkaen siitä, mitä kieliä täytyy opiskella tai tarvitseeko evoluutiota opiskella koulussa. Ja itse saan vähintään kerran kuussa joltakin kansainväliseltä kansalaiselta kysymyksen tyylilajilla ”Dear Anu, I always wanted to know why Finnish schools are so good and I’m writing a paper on this. Would you please send me information on how you teach English in Finland…”.

Yksi päätehtävistämme on opetussuunnitelmien perusteiden uudistamiset ja niihin liittyvät kysymykset. Mukaan mahtuu periaatteellista pohdintaa sekä ns. informaatio-ohjausta koulutuksen tehtävästä ja tavoitteista, mutta myös erilaisia valtionavustuksia, joilla rahoitetaan monen tyyppisiä koulutukseen liittyviä hankkeita. Lyhyesti voi siis todeta, että ainakin Opetushallituksessa kielialan asiantuntijuus edellyttää aika laaja-alaista osaamista ja kykyä oppia jatkuvasti uutta.