20.04.2017

Heini Syyrilä

Heini Syyrilä        

saksan ja ruotsin lehtori     

Parolan lukio ja yläkoulu

 

"Olen iloinen siitä, että olen pystynyt luomaan jotakin uraa uurtavaa ja uutta kieltenopetuksen saralla, sillä ylioppilastutkintolautakunta kutsui minut syksyllä vieraakseen esittelemään sähköisiä kokeitani, joista he pitivät kovasti." 

 

Mikä on koulutuksesi?
Aloitin opinnot Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella 9.9.1996. Kotiuduin tuona päivänä armeijasta, jossa palvelin yhtenä ensimmäisenä armeijaan menneistä naisista. Alun perin aioin hakea lukion jälkeen opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa, mutta kun ovet armeijaan avautuivat ensi kertaa naisille vuonna 1995 ja minut valittiin varusmiespalvelukseen, se ajatus jäi taakse. Armeijan aikana mieli muuttui, palasin lapsuuden haaveeseeni, että minusta tulee opettaja. Koska armeijan aikana ei ollut kuitenkaan aikaa lukea pääsykokeisiin, päätin hakea kieliä opiskelemaan, koska ne ovat aina olleet yksi vahvuuksistani ja selvä mielenkiinnon kohde. Sain pääaineekseni germaanisen filologian ja sivuaineeksi pohjoismaisen filologian. Haku pedagogisiin opintoihin tapahtui vasta myöhemmin opintojen aikana.  

Opintojen ensimmäinen vuosi oli kohdallani myös hieman poikkeuksellinen, koska minut valittiin ammunnan maajoukkueeseen ja vietin lähes joka kuukausi viikon maajoukkueleirillä, joten en pystynyt kerryttämään kovin suurta opintoviikkomäärää. Tämän vuoksi en pystynyt tietenkään olemaan myöskään mukana opiskelijatoiminnassa. En sitten enää myöhempinä vuosina lähtenyt mukaan opiskelijatoimintaan, vaan keskityin tosissani opiskelemaan suorittaen syventävät opinnot myös sivuaineestani.  

Valmistuin maisteriksi keväällä 2002, jolloin sain nopeutetusti suorittaa opetusharjoittelun loppuun ja pääsin aloittamaan työt Helsingissä Kruununhaan yläasteella jo pääsiäisen jälkeen.  

Mitä teit ennen nykyistä työtäsi? 
Ensimmäinen reilu lukuvuosi vierähti sijaisena Kruununhaan yläasteella Helsingissä. Seuraavan lukuvuoden olin sijaisena Tervakosken lukiossa ja yhteiskoulussa. Kaksi ensimmäistä vuotta työelämässä olivat todella työntäyteisiä, sillä ei opiskelu koskaan anna kaikkia tarvittavia valmiuksia tähän työhön, jossa kohtaa päivittäin lukemattomia erilaisia oppilaita ja myös heidän vanhempiaan. Ja vaikka kuinka hallitsee itse kielen, niin sen opettaminen on kuitenkin myös opeteltava kantapään kautta. Ja kun tunteja on enemmän kuin ne muutama harjoitustunti viikossa, on äkkiä opittava suhteellistamaan ajankäyttöään. 

Toisena työvuotenani Tervakoskella tutustuin ensimmäisen kerran peda.net -oppimisalustaan. Siitä heräsi kiinnostukseni digitaalisuutta kohtaan, joka silloin 2003 oli vielä aivan lapsenkengissä. Samalla kun kiinnostuin digitaalisuudesta, päätin myös varmistaa työmahdollisuuksiani aloittamalla englannin opiskelut Tampereen yliopiston avoimella puolella. Opinnot järjestettiin neljänä perättäisenä kesänä Seinäjoen kampuksella. Siellä vietin kesä toisensa perään kesäkuun neljä viikkoa opiskellen yötä päivää englantilaisen filologian pätevyyttä.     

Miten päädyit nykyiseen työhösi? 
Tehtyäni kaksi ensimmäistä vuotta lukuvuoden kestäviä sijaisuuksia, minulla kävi tuuri, sillä oma lukion saksanopettajani oli jäämässä eläkkeelle. Minut pyydettiin ensin hänen sijaisekseen, koska olin jo opiskeluaikana käynyt tekemässä hänen sijaisuuksiaan ja sitten varsinaisessa haussa tärppäsi ja minut valittiin lokakuusta 2004 eteenpäin Parolan lukion ja yhteiskoulun yhteiseen ruotsin ja saksan lehtorin virkaan. Paluu omaan vanhaan kouluyhteisöön ei hirvittänyt, vaan oli mukava tulla tuttuun taloon. 

Mitä tehtävänkuvasi sisältää? 
Olen nyt ollut 12 vuotta töissä Parolassa ja vuosien varrella tehtävänkuvani on vaihdellut aika lailla. Saksaa olen opettanut koko ajan lukiossa ja välillä myös yläkoulussa, ruotsia olen opettanut eniten yläkoulussa mutta alkuvuosina myös pelkästään lukiossa useamman vuoden. Englantia olen opettanut vain yhtenä vuonna, koska kolmen kielen mahduttaminen lukujärjestykseen ei tunnu onnistuvan millään.  

Alkuvuosinani Parolassa koulussamme suoritettiin myös Cambridgen yliopiston alaisena tutkintoyksikkönä AICE-tutkintoja (Advanced International Certificate of Education -vastaa Suomen ylioppilastutkintoa) ja niinpä sain opettaa mm. vietnamilaisille ja venäläisille opiskelijoille saksaa ja jopa englannin kirjallisuutta. 

Nykyisin vastaan täysin lukion saksan opetuksesta ja opetan lisäksi yläkoulussa ruotsia ja saksaa. Lisäksi toimin kunnassamme pedagogisena TVT-tukihenkilönä, olen mukana TVT-tiimissä ja koulutan kollegoitani käyttämään TVT:tä opetuksessa. Edellisenä lukuvuonna sain kokemusta myös samanaikaisesta etäopetuksesta, kun lukion alkavan saksan 1. kurssiini osallistui 7 oppilasta Parolasta ja Lammin lukiosta 3.  

Kerro lisää omasta digiloikastasi! 
Olen nyt ollut 13 vuoden ajan kiinnostunut tietokoneiden hyödyntämisestä opetuksessa ja kehittänyt omaa osaamistani digitaalisuuden saralla käymällä vuosien varrella paljon erilaisia lyhyitä täydennyskoulutuksia ja kokeilemalla itse, luomalla omaa materiaalia peda.net-alustalle. Älytaulun ja dokumenttikameran sain luokkaani 7-8 vuotta sitten, mikä auttoi tietysti pääsemään aivan uudelle tasolle digitaalisuuden hyödyntämisessä.  

Seuraava todella iso loikka eteenpäin tapahtui 4 vuotta sitten, kun kunta hankki lukiolaisillemme omat läppärit. Viimeiset neljä lukuvuotta ovat siis itselläni olleet hyvin kiivasta digiloikan aikaa, jossa olen yrittämisen ja erehtymisen kautta oppinut paljon, oivaltanut, että opettajan ei tarvitse tehdä kaikkea itse, vaan opiskelijat voivat tuottaa paljon oman näköistään materiaalia. Samaan aikaan olen harmitellut sitä, että yläkoululaisilla ei ole minkäänlaisia laitteita käytössään, joten heidän opetuksensa on ollut hyvin perinteistä. (Tilanne tosin korjaantuu syksyllä, kun kaikki kunnan peruskoululaiset saavat oman päätelaitteen.)  

Hallituksen lanseeraama ”digiloikka” on minulle aito intohimo: käytän paljon vapaa-aikaani siihen, että tutustun uusiin sovelluksiin ja teen niillä materiaalia opetukseeni. Olenkin tuottanut vuosien varrella paljon omaa digimateriaalia (lähestulkoon oman oppikirjasarjan) ja kehittänyt sähköiset kokeet, joissa kaikki kielitaidon osa-alueet vuorottelevat tarinallisessa kokeessa. Olen iloinen siitä, että olen pystynyt luomaan jotakin uraa uurtavaa ja uutta kieltenopetuksen saralla, sillä ylioppilastutkintolautakunta kutsui minut syksyllä vieraakseen esittelemään sähköisiä kokeitani, joista he pitivät kovasti.  

Kiinnostus digiosaamistani kohtaan on ollut sen verran suurta, että perustin lopulta sivutoimisen toiminimen, jonka nimissä voin pitää digikoulutuksia päätyöni ohella.

Mitä vinkkejä antaisit tämän kaltaiseen työhön haluaville? 
Opettajan työssä pitää olla todella joustava ja sietää jatkuvia muutoksia. Uudet opetussuunnitelmat vievät opetuksen suuntaa milloin mihinkin päin. Omaa osaamista pitää jatkuvasti päivittää ja sosiaaliset taidot korostuvat. Työpäivät venyvät lukuvuoden mittaan usein todella pitkiksi ja viikonloppuja menee kokeita korjatessa eli vapaa-aika on usein kortilla.