09.02.2017

Ilona Laakkonen

 

Ilona Laakkonen

uusmediasuunnittelija 

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

"Akateeminen työ perustuu asiantuntijuuteen ja verkostoihin, ja mitä enemmän osallistuu yhteisön toimintaan, sitä enemmän osallistumismahdollisuuksia tarjoutuu. Jokaisen työpaikkani olen saanut jollakin tapaa verkostojen kautta: jonkun pyytämänä, suosittelemana tai vinkkaamana." 

Mikä on koulutuksesi?
Olin lapsesta asti halunnut näyttelijäksi, mutta abivuonna haaveammatti ei vain enää tuntunutkaan mielekkäältä. Pallottelin ajatuksia myös oikeustieteellisen, kauppakorkeakoulun ja kansainvälisen politiikan opintojen välillä. Aloitin kuitenkin englantilaisen filologian opinnot Jyväskylän yliopistossa, sillä ajattelin, että niistä olisi joka tapauksessa hyötyä, ja saihan niissä lukea Shakespearea. Lisäksi opiskelin yhteisöviestintää ja myöhemmin  - välivuosien jälkeen ja perheen perustamisen lomassa - romaanista filologiaa, aineenopettajaopinnot (minusta ei missään tapauksessa pitänyt tulla opettajaa), sekä kielenoppimisen ja -opettamisen teknologia -opintokokonaisuuden. Maisteriksi valmistuin joulukuussa 2007.

Mille työnantajalle työskentelet ja mitä tehtävänkuvasi sisältää? 
Vuoden verran olen työskennellyt verkkopedagogiikan suunnittelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikössä. Työnkuvani on laaja ja liittyy tiiviisti sekä organisaation strategisiin linjauksiin että ihan käytännön opetustyöhön. Vastaan yksikön verkkopedagogiikan kehittämisestä, mikä tarkoittaa kaikkea mahdollista monimuoto-opetuksen suunnittelusta opettajien tukemiseen verkko-opetuksessa, opiskelijoiden ohjaamiseen, tutkimukseen ja yhteistyöhön koko JAMKin tasolla ja alueellisesti. Teen työtäni verkostomaisesti mutta melko itsenäisesti, joten iso osa työnkuvastani määräytyy oman asiantuntemukseni ja kiinnostukseni mukaan. 

Missä työskentelit ennen nykyistä työtäsi?
Heti valmistumiseni jälkeen aloitin työt Jyväskylän yliopistossa: työskentelin erilaisissa pedagogiseen kehittämiseen, oppimiseen, kieleen ja oppimisen ympäristöihin liittyvissä tehtävissä aluksi tutkimusavustajana ja tutkijana Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa ja sitten projektitutkijana Koulutuksen tutkimuslaitoksen koordinoimassa Tekes-hankkeessa. Olen mm. tutkinut teknologian vaikutuksia kielenoppimiseen, rakentanut teoriaa 3D-virtuaaliympäristöjen ja pelillisyyden mahdollisuuksista oppimisessa, kehittänyt oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, opettanut ja ollut monenlaisissa kehittämisryhmissä. Tutkijapolultani muistona on tutkimuksellinen ote työhön ja tekeillä oleva väitöstutkimus. Viimeisimpänä toimin reilut kolme vuotta Student Life –suunnittelijana. 

Mitä osaamista työssäsi tarvitaan?
Akateeminen työ perustuu asiantuntijuuteen ja verkostoihin, ja mitä enemmän osallistuu yhteisön toimintaan, sitä enemmän osallistumismahdollisuuksia tarjoutuu. Jokaisen työpaikkani olen saanut jollakin tapaa verkostojen kautta: jonkun pyytämänä, suosittelemana tai vinkkaamana.

Vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen merkityksestä ei useinkaan puhuta, sillä loppujen lopuksi kaikkein olennaisin ydin asiantuntijatyössä on oma substanssiosaaminen ja sen itsenäinen kehittäminen. Asiantuntijuuden ydin ei kuitenkaan aina muodostu suoraan pääaineesta, vaan esimerkiksi minulla se muodostuu sen rajapinnoista opettamiseen, teknologiaan ja soveltavan kielentutkimuksen alueisiin. Tutkijan työssä syntynyt teoreettinen ja menetelmällinen osaaminen tuovat näkökulmia ovat myös hyödyksi.

Kieli- ja viestintäosaamisesta on ollut valtava hyöty kaikessa työssä ja filologian opinnot ovat antaneet hyvän yleissivistyksen. Kielen tunteminen ilmiönä tuo myös välineitä itsen ja muiden ajattelun ymmärtämiseen ja sitä kautta paitsi vuorovaikutukseen ja tutkimukseen. Kielten alumneja yhdistää havaintojeni mukaan tietynlainen analyyttisyys. Projektimaiset viestintä- ja teknologiaopinnot ovat toimineet hyvänä pohjana kehittämistyölle ja pedagoginen osaaminen on työssä hyvin tärkeää – se auttaa myös esitysten valmistelussa ja materiaalien tuottamisessa. 

Vinkkejä pätkätyöläiseksi haluavalle
Pätkätyöläisyys ei ole kenenkään unelma-ammatti, mutta itsenäinen akateeminen asiantuntijatyö saattaa ollakin – ja usein nämä kaksi, etenkin aluksi, tarkoittavat käytännössä samaa. Kannattaa jo opiskeluaikana tarttua siihen, mistä huomaa syttyvänsä ja innostuvansa ja hakeutua eri tavoin täydentämään tätä osaamista. Kannattaa siis etsiä intohimoaan.

Jos innostusta ei oikein löydy, tai se on hetkellisesti kateissa, on hyvä tehdä järkivalintoja. Esimerkiksi opettajakoulutus, viestintäopinnot tai vaikkapa projektinhallintataidot katsotaan hyödyksi työssä kuin työssä. Itse olen tehnyt monta valintaa perhe-elämän ehdoilla, sillä toimeentulon vakaus, palkkaus ja työn muut vaatimukset ovat vaikuttaneet valintoihini. Tutkijanuraa en kokenut mahdolliseksi enää siinä vaiheessa, kun elimme pienten lasteni kanssa keskenämme. 

Vaikka nykyään kannustetaan opiskelemaan tiiviisti ja ripeästi, olen sitä mieltä, että elämään pitää mahduttaa muutakin. Tasapaino syntyy kokonaisuudesta ja joskus asioiden pitää saada kypsyä. Kypsyttelyä ei kuitenkaan kannata käyttää tekosyynä ajan hukkaamiselle! Minusta perheen perustaminen kesken opintojen on ollut hyvä ratkaisu, vaikka siinä on ollut myös huonoja puolia.

Tulevaisuuden epävarmuus ja esimerkiksi rahoituksesta kilpaileminen saattaa joskus käydä itsetunnolle. On tärkeää rakentaa itseluottamustaan, ja parhaiten se käy hakeutumalla omalle epämukavuusalueilleen ja selviytymällä tilanteista, joissa ei uskonut pärjäävänsä. Pelkäsin esiintymistä ihan tosissani ja jännitin esitelmiä monta viikkoa. Pikku hiljaa, altistuksen ja itsensä pakottamisen myötä, pelko lakkasi ja muuttui ihan miellyttäväksi jännitykseksi. Koin alussa sellaisenkin esiintymisen, joka aiheutti yleisössä lähinnä myötähäpeää. Luimistelin itsekseni pari viikkoa, mutta nytpä tiedän, ettei sellaiseenkaan kuole. Kannattaa siis myös kohdata heikkouksiaan ja vahvistua epäonnistumisista.

https://ilonalaakkonen.wordpress.com/about/

Lisää alumnitarinoita