20.04.2017

Johanna Kinnunen

Julkaistu 06/2015

Johanna Kinnunen

Sourcing Manager

Lionbridge Oy


"Opiskelujen ei ole syytä kuitenkaan ajatella päättyvän tutkintoon. Työuran aikana saa varmasti syventää ja päivittää aiemmin oppimaansa ja hankkia osaamista ihan uusilta, itselle ehkä yllättäviltäkin aloilta. Siksi opiskeluaikojen valintoja ei kannata ajatella liian lopullisiksi ja koko loppuelämää määrittäviksi."

 

Valmistuin 1990-luvun alussa pääaineenani germaaninen filologia, sivuaineina italian kieli ja kirjallisuus sekä kansantaloustiede. Suomen talous ei siinä vaiheessa ollut kaiken otollisimmillaan työllistämään humanistia, jolla vaikka toki oli sekalaista työkokemusta, ei oikein mitään ”omalta alalta”. Opettajaopintoihin en ollut lähtenyt mukaan, joten eihän minulla oikein selkeästi määritettyä omaa alaa ollutkaan. Työnhaku oli vaikeaa, vaikka monissa paikoissa, joista töitä kyselin, oltiin sitä mieltä, että kyllähän meille kielitaitoisia ihmisiä tarvittaisiin, mutta kun palkkaamiseen ei ole varaa. Aikani päätoimisena työnhakijana toimittuani pääsin Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämään Aura-koulutukseen, jonka tavoitteena oli auttaa akateemisia työttömiä työuralle. Se olikin minulle merkittävä vaihe: sain tukea työnhakuun, lisäoppia muun muassa liiketaloudesta, vertaistukea ja vinkkejä muilta samassa tilanteessa olevilta sekä myös aimo annoksen uskoa siihen, että minunkin osaamiselleni varmasti vielä on tarvetta. Niinpä eräänä kuulaana alkusyksyn päivänä Ristikiven perukoilta Jyväskylään keskustaan kävellessäni keksin mielestäni täydellisen ratkaisun ongelmaani. Jos useakin yritys silloin tällöin tarvitsee apuani, minun täytyy järjestää se heille mahdolliseksi. Niinpä Aura-koulutuksen loppumetreillä perustin toiminimen, jonka avulla pystyin ostopalveluna tarjoamaan kieli- ja käännöspalveluja saksasta, ruotsista, italiasta ja englannista suomeen. Työnhakuakin siinä ohella jatkoin ja vuonna 1997 pääsin nykyiselle työnantajalleni kääntäjäksi.

Pari vuotta toimin kääntäjänä, sen jälkeen siirryin käännös- ja lokalisointiprojektipäälliköksi monikielisiin projekteihin, joissa sain tehdä yhteistyötä kymmenien eri kansallisuuksien edustajien kanssa. Vuodesta 2006 olen toiminut Vendor Managerin roolissa eli vastaan siitä, että koko kansainvälisellä organisaatiollamme on riittävästi suomen kielen alihankkijoita, ja tuen Espoon toimistomme henkilöstöä lokalisointiprojektien resursoinnissa mille kielelle milloinkin on tarvetta. Tehtäviini kuuluu myös henkilöstön alihankintaosaamisen kehittäminen, pienen alihankintatiimin esimiehenä toimiminen ja yhtenä mielenkiintoisimmista, paikalliseen operatiiviseen johtoryhmään kuuluminen.

Jälkeenpäin ajatellen koulutukseni ja kokemukseni ovat olleet täydellinen tie nykyiseen tilanteeseen. Yliopisto-opintojen aikana syventyneet kieli- ja vuorovaikutustaidot ovat kaiken A ja O, mutta ilman korkeakouluopintojen mukanaan tuomaa kykyä ymmärtää kokonaisuuksia ja erottaa olennaiset asiat epäolennaisista en varmastikaan pystyisi nykyiseen työhöni.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kannattaa opiskella sitä, mitä kiinnostaa, eikä liikaa miettiä sitä, onko varmoja työpaikkoja luvassa. Voi olla, että tulevaisuuden ammattinimikettä ei opiskeluaikana vielä ole olemassakaan.  Työnhaku saattaa alalla kuin alalla aluksi olla nihkeää, mutta sitkeys ennemmin tai myöhemmin palkitaan. Kannattaa myös tehdä persoonallisia sivuainevalintoja, joskus juuri vähän erikoisempi yhdistelmä auttaa oikealla tavalla erottumaan muista paitsi paperilla, myös ajattelun tasolla. Humanistisilta aloilta valmistuneet saattavat nähdä uudenlaisia asiayhteyksiä ja mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä huomaa. Työelämä kun ei kaipaa vanhan toistoa.

Opiskelujen ei ole syytä kuitenkaan ajatella päättyvän tutkintoon. Työuran aikana saa varmasti syventää ja päivittää aiemmin oppimaansa ja hankkia osaamista ihan uusilta, itselle ehkä yllättäviltäkin aloilta. Siksi opiskeluaikojen valintoja ei kannata ajatella liian lopullisiksi ja koko loppuelämää määrittäviksi. Riittää, että on jokin kokonaisuus, jolla pääsee alkuun. Kävin itse omaksi ilokseni ja harrastuspohjalta syksyllä kansalaisopistossa opiskelemassa venäjän alkeita ja oppimisesta innostuneena jatkoin Aalto-yliopiston avoimessa johtamisen perusopinnoilla ja aikomuksenani on tästä eteenpäin yksi kerrallaan poimia itselleni mieluisia kursseja niin paljon kuin niitä ja intoa riittää.