20.04.2017

Riikka Komu

Julkaistu 05/2015

Riikka Komu

Suunnittelija

Viestintävirasto


"Ennakkoluulottomuus on edesauttava tekijä päätyä varsinkin sellaisiin tehtäviin, joihin ei ole yhtä sopivaa koulutus- tai työtaustaa. Pelkkä pää- ja sivuaineiden yhdistelmä ei määrittele ammatillista identiteettiä. Opinnot voi nähdä alkusysäyksenä, jonka jälkeen työelämässä oppii substanssiasiaa ja muita käytännön taitoja."

 


Mikä on koulutuksesi?
Opiskelin ja valmistuin kielten laitokselta 2007–2013 pääaineenani ruotsin kieli. Sivuaineitani olivat saksan kieli ja kulttuuri sekä Basic Business Studies. Välivuotenani olin ehtinyt opiskella kansanopistossa journalismia ja siihen liittyen suorittanut avoimessa yliopistossa mediatutkimuksen perusopinnot.

Jo varhain tiesin, etten halua opettajaksi, vaikka sain osakseni varoittelua työllistymisestä humanistina ilman pedagogisia opintoja. Oman roolin määrittely tulevien kieltenopettajien keskellä ei ollut helppoa. Tiedossa ei ollut tarkkaa mielikuvaa kiinnostavista työtehtävistä, mutta aiemmat viestintäopinnot vaikuttivat takaraivossa. Varteenotettavan työnantajan toimiala ja arvot painoivat nekin vaa'assa paljon.  Tavattuani kampuksen ulkopuolelta ihmisiä, joilla oli kielitaustaa, mutta joiden työtehtävillä ei ollut päivänselviä kytköksiä opintoihin, aloin uskoa, että löytäisin kyllä paikkani tietämättä sitä etukäteen.

Päätin avittaa asiaa jo selvästi ennen valmistumista. Tein kesätöitä ja vaihto-opintoja Ruotsissa, mikä tuki kielitaitoa ja kansainvälisyyttä. Toimin parhaimmillaan yhdenaikaisesti kahden eri opiskelijajärjestön puheenjohtajana, mistä sai sinänsä hyvää kokemusta organisoinnista, johtamisesta ja tapahtumien järjestämisestä. Lopulta käänteentekevää oli hakea työharjoittelupaikkaa, vaikka opinto-ohjelma ei sitä tuolloin edellyttänyt. Sain kuitenkin huomata, että tämä oli minulle ainoa relevantti silta toisistaan eristäytyneiden akateemisen maailman ja työmarkkinoiden välillä.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Laitoksen rahallisesti tukema harjoittelu vei Valtiokonttoriin. Entuudestaan vieras virasto yllätti tarjoamalla mielenkiintoisen näköalan julkishallinnon palveluihin Suomi.fi-portaalin verkkotoimituksessa. Alusta asti työtehtäviin kuului mm. verkkosisältöjen päivittämistä, kääntämistä ja kansalaisneuvontaa sähköpostitse ja puhelimitse. Ruotsin ja englannin kielen osaaminen oli ehdoton tuki päivittäisessä työssä. Harjoittelu poiki jatkoa useassa erässä, joista ensimmäiset suoritin opintojen ohessa etätöinä. Valmistuttuani muutin pysyvästi pääkaupunkiseudulle ja työskentelin Suomi.fissä verkkotoimittajana.

Mille työnantajalle työskentelet ja mitä tehtävänkuvasi sisältää?
Tällä hetkellä työnantajani on Viestintävirasto. Olen aloittanut talossa hoitaen verkkotunnusasioita asiakasrajapinnassa, toisinaan myös ruotsiksi ja englanniksi. Sittemmin olen siirtynyt tietojärjestelmähankkeeseen suunnittelijaksi. Tulossa oleva lakimuutos aiheuttaa verkkotunnusten hallinnointiin suuria muutoksia. Kirjoitan viranomaisen ylläpitämässä tietojärjestelmässä konkretisoituvia muutoksia auki käyttötapaustarinoiksi, jotta järjestelmä voidaan toteuttaa uusiksi. Lisäksi teen järjestelmän käytettävyystarkasteluja ja suunnittelen verkkosivu-uudistusta. Työ vaatii kykyä hahmottaa uutta, asettua eri rooleihin ja sparrata kollegoita. Eri osa-alueiden asiantuntijuuden liittäminen yhdeksi onkin tässä työssä antoisinta. Yhdessä näemme enemmän.

Kieliasiantuntijan viitta on valunut harteiltani yhä alemmas, mutta mielenkiinto kielenkäyttöön helpottaa kaikenlaista työskentelyä. Kielet ovat olleet töissäni sivuroolissa työkaluna muiden joukossa. En koe sitä ongelmaksi, vaan olen mielelläni sekatyöläinen. Toivon myös vastedes löytäväni itseni vaihtelevista työtehtävistä.

Vinkkejä tähän tai tämänkaltaiseen työhön haluaville?
Varmasti moni muukin allekirjoittaa ajautuneensa urallaan paikasta toiseen osin puhtaan sattuman kautta, osin jonkin työtehtävien yhtymäkohdan kautta. Myös ennakkoluulottomuus on edesauttava tekijä päätyä varsinkin sellaisiin tehtäviin, joihin ei ole yhtä sopivaa koulutus- tai työtaustaa. Humanistinen tutkinto antaa erittäin hyvän osaamis- ja omaksumispohjan, jolle on tarvetta ja jota voi soveltaa. Mielestäni pelkkä pää- ja sivuaineiden yhdistelmä ei määrittele ammatillista identiteettiä. Opinnot voi nähdä alkusysäyksenä, jonka jälkeen työelämässä oppii substanssiasiaa ja muita käytännön taitoja. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä täydentää opintojaan, kun huomaa tarvitsevansa mielenkiintoisia haasteita varten järeämpiä työkaluja.