20.04.2017

Leena Mattila

Leena Mattila            
Kehittämispäällikkö       
Lahden kansanopisto 

 

 

"Mikään asiantuntijatyö ei pysy ennallaan, joten on oltava valmis päivittämään osaamistaan myös valmistumisen jälkeen. Katsele myös avoimesti jo tutkinto-opintojen aikana erilaisia opintoja ja opiskele rohkeasti muita kuin humanistisia aineita. ”Ei minun tarvitse osata” -asenne voi olla vaarallinen, sillä ikinä ei voi tietää, millaisiin työtehtäviin elämä heittää."

 

Mikä on koulutuksesi?
Valmistuin syksyllä 1995 pääaineenani suomi, sivuaineina kirjallisuus ja viron kieli ja kulttuuri. Lisäksi olin opiskellut aikuiskasvatuksen perusopinnot avoimen yliopiston kautta. En halunnut äidinkielen opettajaksi, joten siksi en myöskään suorittanut kasvatustiedettä ja pedagogisia opintoja.

Missä työskentelit ennen nykyistä työtäsi ja miten päädyit nykyiseen työhösi?
Valmistumisen aikoihin jäin äitiyslomalle ja vuonna 1997 työelämään siirtyessäni pääsin tuntiopettajaksi Lahden kansanopistoon suomi toisena kielenä -opettajaksi. Katselin pitkään muita kuin opettajan töitä, mutta kun niitä ei alkanut löytyä, suoritin opettajan pätevyyteen vaadittavat pedagogiset opinnot. Työsuhteet kansanopistossa olivat määräaikaisia, vain syksystä kevääseen, mutta koska opisto oli mukava työyhteisö, palasin aina takaisin.

Välillä olin mukana Päijät-Hämeen seudulla toimineessa verkkokoulutusprojektissa, mutta 2000-luvun alusta asti olen työskennellyt keskeytyksettä Lahden kansanopistossa. Aluksi opetin suomea maahanmuuttajille. Pian siirryin opettamaan kansanopistolinjoilla mm. kirjallisuutta, asiakirjoittamista ja kielenhuoltoa. Nämä lukuvuoden mittaiset linjat ovat opiston toiminnan kivijalka.
Olin ollut aina kiinnostunut englannin kielestä ja harrastanut sitä. Siksi suoritin englannin perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa ja jatkoin sen jälkeen englannin aineopinnot yliopiston puolella. Tuolloin opistolla oli Englannin kielen ja kulttuurin linja, jolle opetin englannin kirjallisuutta. Yhden talven opetin kymppiluokkalaisille englantia.

Yliopisto-opiskelu aikuisiällä oli todella kivaa ja vaikka olinkin lähtenyt liikkeelle harrastusmielessä, nälkä kasvoi syödessä. Minulla oli ajatuksena varmistaa aineenopettajan pätevyys kahteen opetettavaan aineeseen. Vaikka työsuhteeni kansaopistossa oli tuolloin jo vakinaistettu, ajattelin, että on hyvä vahvistaa osaamistaan ja kelpoisuuksiaan, siltä varalta että vielä löytäisi itsensä työnhakutilanteesta. Tuolloin noin kolmasosa työstäni oli opetusta, muu osa hallintoa, koulutusten markkinointia ja viestintää.

Mille työnantajalle työskentelet ja mitä tehtävänkuvasi sisältää?
Pari viimeiseen vuoteen en ole opettanut enää ollenkaan, vaan työni käsittää pelkästään koulutusten kehittämistä, viestintää ja markkinointia. Kansanopistossa olen omilla vahvuuksillani saanut tehdä omannäköistä työtä ja kehittää itseäni ja työnkuvaani. Vaikka olen työskennellyt pitkään saman työnantajan palveluksessa, työ ei ole pysynyt samana.
Esimerkki tyypillisestä työpäivästä ja mitä osaamista nykyisessä työssäsi tarvitaan?
Työpäivät vaihtelevat hirveästi. Usein työpäiväni sisältävät yhteydenpitoa erilaisten sisäisten ja ulkoisten kumppaneiden kanssa (esim. avoin yliopisto), kokousten valmistelua ja sisäistä viestintää. Lisäksi taitan koulutusilmoituksia ja esitteitä. Työpäiviin kuuluu myös paljon kehittämistyötä verkkosivujen ja viestintäympäristöjen uudistamisesta koko opiston ja opetuksen kehittämiseen ja strategiatyöhön.  Työstäni noin puolet on kehittämistyötä ja puolet viestintää eri muodoissaan (päivittäisviestintä, some, johtamisviestintä, rekrytointiviestintä). Harvemmin enää nykyään tapaan opiskelijoita, mutta on tärkeää pitää kontakti myös heihin.

Vinkkejä tähän tai tämänkaltaiseen työhön haluaville?
1. Mikään asiantuntijatyö ei pysy ennallaan, joten on oltava valmis päivittämään osaamistaan myös valmistumisen jälkeen. Yliopistokoulutus antaa valmiudet uuden oppimiseen ja omaksumiseen. Itse opiskelin pian valmistumisen jälkeen vielä yhteisöviestintää ja muita viestinnän opintoja Jyväskylässä, sillä koin, että viestintäpuolelle tarvitsin lisäopintoja. Lisäksi olisin kaivannut markkinoinnin opintoja osaksi koulutustani. Työtehtävät ja lisäkouluttautuminen ovatkin vieneet minut aika kauaksi alkuperäisestä substanssiosaamisestani. Työelämäosaaminen opitaan myös vasta työssä, sillä kukin työyhteisö on omanlaisensa.
2. Katsele avoimesti jo tutkinto-opintojen aikana erilaisia opintoja ja opiskele rohkeasti muita kuin humanistisia aineita. Pelkillä humanistisilla aineilla voi olla vaikea työllistyä muille kuin opetusalalle. ”Ei minun tarvitse osata” -asenne voi olla vaarallinen, sillä ikinä ei voi tietää, millaisiin työtehtäviin elämä heittää. Älä välttele epämukavuusalueita!
3. Laajasta kielitaidosta on hyötyä. Esim. kansanopistoliike on pohjoismainen, joten ruotsin kielen taidosta on ollut apua yllättävissäkin tilanteissa.
4. Jos aiot opettajaksi, muista peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten lisäksi myös aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön erittäin laaja kenttä. Vapaa sivistystyö on mahtava temmellyskenttä opettajille, sillä opetussuunnitelmat laaditaan usein talossa. Toki tämä tarkoittaa paljon töitä, sillä laadit itse opetusmateriaalit, mutta työ on hauskaa, kun pääsee räätälöimään opetuksen kunkin ryhmän tarpeisiin.

 Leena Mattilaa haastatteli Anna-Maria Strengell