10.04.2017

Panu Mäenpää

Panu Mäenpää
Viestintäkonsultti
Viestintätoimisto Ellun Kanat Oy              

Panu Mäenpää.jpg

kuvaaja: Kira Hagström

"Joskus aiemmin itsekin vitsailin siitä, että olen ”vain” humanisti. Nyt olen tullut ulos kaapista ylpeänä humanistina. Humanistin tapa kohdata maailma avoimena, mutta analyyttisena on kyky, jonka soisin kaikille muillekin! Humanisti Pride pitäisi järjestää vuosittain!"


Oma polkuni Suomen sivistyksen kehdossa, Jyväskylän yliopistossa alkoi vuonna 1994. Muistan, kun istuin kesäkuussa 1994 päärakennuksen edessä olevalla aidalla pääsykokeen jälkeen ja ajattelin, että luuleekohan kaikki, että olen täällä opiskelijana ja tunsin siitä ylpeyttä. Kuinka hienoa olisikaan päästä tänne. Siitä noin vuoden päästä kävelin tentistä ulos, vakuuttuneena siitä, että täällä on 10000 minua fiksumpaa ihmistä.

Yliopiston paras oppi oli minulle ilman muuta nöyryys. Olin tepastellut peruskoulun ja lukion läpi suhteellisen helpolla ja saavuin Suomen Ateenaan täynnä itsevarmuutta siitä, että olen lahja koko maan sivistykselle. Englantilaisen filologian laitoksella onneksi minulle kerrottiin muuta.

Jatkuva pienryhmätyöskentely ja itsensä haastaminen englannin kielen puhujana ja kirjoittajana väsytti aluksi suuresti. Vähitellen sen hyväksyminen, että olen yliopistossa oppimassa, enkä leveilemässä taidoillani auttoi jaksamaan. Yliopisto herätti minussa uudenlaisen uteliaisuuden, uudenlaisen itsevarmuuden, oman osaamattomuuden hyväksymisen sen kautta, että minä voin vielä kuitenkin kehittyä.

Oma onneni olivat englannin laitoksen superkärsivälliset professorit, jotka suhtautuivat ymmärtäväisesti maalaistolloon kukonpoikaan, ja se maailma kirjallisuuden ja kulttuuriin maailmaan avasi minulle loppuelämäksi oven mielikuvituksen kauniiseen paratiisiin, jossa kriittinen ajattelu on kaiken hyvän tiedon alku.

Ainevalinnoissani olin huithapelin itsekäs, otin sen, mikä kiinnosti. Englannin rinnalle valitsin hungarologian, naistutkimuksen, slovakin kielen ja draamapedagogiikan. Minulle ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa siitä, mitä haluan tehdä isona, janosin vain uusia kokemuksia, uusia maailmoja, halusin haastaa itseäni vain uudelleen ja uudelleen!

Gradun väänsin jo vuonna 2001, mutta varsinaisesti valmistuin vasta 2007, kun sain sen viimeisenkin kielitieteen tentin tehtyä. 2001 minulla oli kiire jo maailmalle, ja lähdin ensimmäisenä tuulettamaan aivoja matkaoppaaksi Kanarian saarille. Mikä kokemus se olikaan tenttivuosien jälkeen! Ja kyllä, se oli yhtä hirveää kuin ajatteletkin, mutta varmasti elämäni paras asiakaspalvelukokemus!

Siitä tie meni nuorisotyön ja kulttuurin pariin, välillä freelancerina, välillä kunta- ja seurakuntatyössä, järjestöissä ja nyt lopulta tähän hetkeen, kun työskentelen Viestintätoimisto Ellun Kanoissa täällä Helsingissä viestintäkonsulttina.

Työssäni viestintäkonsulttina tärkeintä lienee kyky hahmottaa maailmaa kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kaikki hyvä kommunikaatio perustuu haluun ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Empatian tunne on paras työkalu yhdessä elämiseen ja pärjäämiseen. Se, että me voimme ammentaa vahvasta yleissivistyksestä, on korvaamatonta. Voimme asemoida oman kommunikaatiotyylimme ja –tapamme parhaiten soveltumaan tilanteeseen, jotta viestillämme olisi paras mahdollinen potentiaali päästä läpi. Siksi se sivistys, jonka sain omassa alma materissa, on minulle peruskivi tässäkin työssä.

Kaikissa töissäni olen hyödyntänyt joitain oppiaineitani, mutta nykyisessä työssäni voin rehellisesti sanoa, että käytän kaikkea oppimaani päivittäin! Se yleissivistys ja kyky analysoida maailmaa, jonka humanistinen koulutus minulle siunasi, on päivittäin kiitollisuuden kohteenani. Viestinnässä on tärkeää ymmärtää erilaisia maailmankatsomuksia, tapoja ja kulttuureja ja olla valmis tarkistamaan viestinnän kurssia jatkuvasti. Tieto ei ole faktaa, ennen kuin voin sen kriittisesti todeta todeksi ja sen harjoitteleminen päivittäin Jyväskylässä oli taito, jota ilman en pärjäisi ammatillisesti, mutta ne myöskään yksityisesti. Lähdekritiikki, se on paras ystävä tässä post-totuuden maailmassa.

Joskus aiemmin itsekin vitsailin siitä, että olen ”vain” humanisti. Nyt olen tullut ulos kaapista ylpeänä humanistina. Humanistin tapa kohdata maailma avoimena, mutta analyyttisena on kyky, jonka soisin kaikille muillekin!

Humanisti Pride pitäisi järjestää vuosittain! Voisimme siellä iloita siitä, että tunteet ja tieto viihtyvät samassa sydämessä!

Panu Mäenpää
Viestintäkonsultti, Viestintätoimisto Ellun Kanat Oy 
Seta ry:n puheenjohtaja 2015-2016