20.04.2017

Maria Sarhemaa

Maria Sarhemaa, FM

kotoutumiskouluttaja

Oulun Aikuiskoulutuskeskus

 

 

"Itse olen huomannut, että minua on työssäni auttanut kokemukseni ulkomailla asumisesta. Koska olen itse ollut maahanmuuttaja ja opiskellut vieraan kielen aikuisiällä, minun on tavallaan helpompi samastua opiskelijoihin."

 

Mikä on koulutuksesi?
Aloitin vuonna 2004 suomen kielen pääaineopiskelijana. Sivuaineina suoritin kirjallisuuden aineopinnot, opettajan pedagogiset opinnot sekä hungarologian syventävät opinnot. Hungarologian opintojeni myötä päädyin vuonna 2009 harjoitteluun Suomen Budapestin-suurlähetystöön, jonne jäin harjoittelujakson jälkeen pariksi vuodeksi töihin. Niinpä valmistumiseni viivästyi vuoteen 2012 asti.

Miten päädyit työhösi?
Lopetettuani työt suurlähetystössä opetin Unkarissa suomea sekä yksityisellä sektorilla että yliopistossa harjoittelijana. Suomeen paluun jälkeen tein äidinkielen ja suomi toisena kielenä -opettajan sijaisuuksia ja tuntiopettajan töitä eri oppilaitoksissa, kunnes kuulin, että Oulun Aikuiskoulutuskeskukseen etsitään suomen kielen kouluttajaa.

Millaisia työtehtäväsi ovat ja millaista osaamista työtehtävässä tarvitaan?
Tavallisessa koulussa opettamisesta työni eroaa siinä, että aikuiskoulutuskeskuksen kouluttajan työ on kokoaikatyötä. Työpaikalla siis ollaan kahdeksasta neljään eikä vain omien tuntien ajan. Lisäksi opetusta on enemmän kuin koulussa, joskus jopa yli 30 tuntia viikossa. Opetuksen lisäksi työhön kuuluu opiskelijoiden ohjausta, esimerkiksi HOPSien tekoa ja työssäoppimisen ohjausta. Tämän työn hyvä puoli on se, että työt voi yleensä jättää työpaikalle eikä iltoja tarvitse käyttää kokeiden korjaukseen tai yhteydenpitoon vanhempien kanssa, kuten esimerkiksi peruskoulun opettajan ehkä tarvitsee.

Vaikka opetusta on paljon, opettaminen on mukavaa ja mielenkiintoista ja päivät kuluvat nopeasti. Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon siitä, miten kotoutumiskoulutus pitäisi järjestää, ja yleinen käsitys tuntuu olevan, että nykyään kotoutumiskoulutus on pelkästään perinteistä luokkahuoneopetusta. Se ei kuitenkaan ole totta. Toki suurin osa opetuksesta tapahtuu luokassa, mutta lisäksi vierailemme opiskelijoiden kanssa esimerkiksi museoissa, virastoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Joskus menemme harjoittelemaan kielitaitoa käytännössä esimerkiksi torille tai kahvilaan, ja hyvällä säällä saatamme vaikkapa pelata Mölkkyä tai käydä piknikillä puistossa ja harjoitella samalla suomeksi puhumista. Ainakin meidän oppilaitoksessamme ”ulos luokasta” -periaate toimii hyvin eikä opiskelun tarvitse olla tylsää puurtamista. Oppilaitoksessamme on useita kotoutumiskoulutusryhmiä, ja teemme paljon yhteistyötä toisten ryhmien kanssa. Lisäksi on mukavaa, että meitä S2-kouluttajia on toistakymmentä, joten kollegiaalista apua on aina tarjolla.

Työssä tarvitaan tietysti hyvää opetettavan aineksen hallintaa, käytännössä siis suomen kielen sekä suomi toisena kielenä -opintoja. Opiskelijaryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja opiskelijoita on maailman jokaisesta kolkasta, joten opettajalta vaaditaan avarakatseisuutta ja kykyä eriyttää opetustaan. Opiskelijat ovat tulleet Suomeen eri syistä: osalla on turvapaikanhakija- tai pakolaistausta, osa on tullut Suomeen töihin tai opiskelemaan ja jäänyt sittemmin työttömäksi ja osa on Suomessa perhesyistä. Jotkut opiskelijoista eivät ole käyneet kotimaassaan lainkaan koulua, mutta toisilla on korkeakoulututkinto. Monikulttuurisen ryhmän opettaminen on erittäin antoisaa ja tarjoaa opettajallekin mahdollisuuden oppia monenmoista. Vaikka onkin klisee sanoa, että jokainen työpäivä on erilainen, tässä työssä se todella pitää paikkansa.

Vinkkejä tähän tai tämänkaltaiseen työhön haluaville?
Kotoutumiskouluttajalla ei ole virallisia pätevyysvaatimuksia, vaan opettajilta edellytettävä koulutus vaihtelee eri ELY-keskusten alueilla. Hyötyä on laajoista suomen kielen ja S2-opinnoista sekä pedagogisista opinnoista. Harjoittelusta kotoutumiskoulutuksessa tai muuten S2-alalla sekä esimerkiksi vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajien parissa on varmasti hyötyä. Itse olen huomannut, että minua on työssäni auttanut kokemukseni ulkomailla asumisesta. Koska olen itse ollut maahanmuuttaja ja opiskellut vieraan kielen aikuisiällä, minun on tavallaan helpompi samastua opiskelijoihin.