18.11.2009

Opintosuoritukset

Lukupiiri Oppimispäiväkirjat Portfolio Essee Referaatti Oppimistehtävä

Lukupiiri
Oppimispäiväkirjat
Portfolio
Essee 
Referaatti  
Oppimistehtävä

Lukupiiri

Mikä / mitä varten

Lukupiiri on vaihtoehtoinen tapa oppia yhdessä yksilöopiskelun sijaan. Opiskelumuotona se vaatii sitoutumista ja kykyä toimia ryhmässä. Sen tarkoituksena on edistää keskustelutaitoa ja kirjojen ja muun aineiston opiskelun tekniikoita. Lukupiirin avulla on mahdollista osoittaa oppineisuuttaan tenttien, esseiden ja seminaaritöiden lisäksi ja samalla monipuolistaa opiskelutapojaan. Lukupiiri toimii päämäärätietoisesti ts. lukupiirityöskentely on opintojakson osa- tai kokonaissuoritustapa.

Ohjeita lukupiirityöskentelyyn

Lukupiirin perustajat valitsevat opintojaksokohtaisesta kirjallisuusaineistosta lukupiirissä työstettavän kirjallisuuden. Aineisto voi olla osittain tai kokonaan verkkomateriaalia. Opintojakson luonteesta ja kokoontumiskerran aiheesta riippuen työstettävä aineisto voi sisältää myös kuuntelumateriaalia ja sen analysointia.

Yhden lukupiirin muodostavat 3-5 opiskelijaa, jotka kokoontuvat työstettävän aineiston määrästä riippuen 4-6 kertaa. Jokainen ryhmän jäsen perehtyy  kaikkeen työstettävään aineistoon.

Jokainen lukupiirikokoontuminen alkaa 15-30 minuutin alustuksella. Kirjalliset alustukset on lähetetty lukupiirin jäsenille sähköpostin liitetiedostona hyvissä ajoin tutustumista varten. Alustaja käsittelee työstämäänsä aineistoa vapaasti ja problematisoiden. Alustaja toimii kokoontumisen puheenjohtajana. Alustuksen jälkeen ryhmä keskustelee puheenjohtajan johdolla. Puheenjohtajan tehtävä on huolehtia, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat aktiivisesti keskusteluun.

Keskustelusta pidetään pöytäkirjaa, jonka kirjoittaa sihteeri. Sihteerinä toimii jokainen ryhmän jäsen vuorollaan. Pöytäkirjaan kirjataan taustatiedot (aihe, paikallaolijat, aika, tapaamisen kesto) ja varsinainen keskustelu: teemat, esille nousseet ideat ja ongelmat (myös ratkaisematta jääneet) ja ryhmän jäsenten erilaiset näkökannat.

Alustus ja ryhmän jäsenten hyväksymä keskustelupöytäkirja toimitetaan tentaattorille mahdollisimman pian lukupiirikerran jälkeen. Viimeisen lukupiirikerran jälkeen tentaattori kutsuu kaikki yhteiseen palautekeskusteluun. Tentaattori arvioi ryhmän suorituksen alustusten, pöytäkirjojen ja palautekeskustelun sekä siihen mahdollisesti liittyvän oppimispäiväkirjan/ erillisen tentin perusteella.

Oppimispäiväkirjat

Mikä / mitä varten

Oppimispäiväkirja on kurssilla tapahtuvan oppimisen arviointityökalu. Luentopäiväkirja on oppimispäiväkirjan "lähisukulainen", mutta siinä keskitytään enemmän luentojen sisältöön ja oppimisprosessin reflektio on pienemmässä roolissa.

Oppimispäiväkirja kuvaa kunkin opiskelijan oppimisen yksilöllisiä puolia, joten sille ei myöskään voi asettaa standardoitua formaattia. Tiettyjä suuntaviivoja ja yleisohjeita kuitenkin voidaan antaa.

Oppimispäiväkirja ei ole "mitä ajattelin tänään" -päiväkirja tai kokoelma puhtaaksikirjoitettuja luentomuistiinpanoja, vaan olennaista siinä on itsereflektio, oman oppimisprosessin hahmottaminen, oman osaamisen ja oppimistavoitteiden analysointi. Oppimispäiväkirja antaa mahdollisuuden miettiä missä ollaan ja mihin pitäisi päästä.

Oppimispäiväkirjassa oppija yhdistelee uutta kurssilla oppimaansa aiempiin tietoihinsa ja kokemukseensa. Tämä perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen - opimme yhdistämällä uusia asioita olemassaoleviin malleihin, aiempaan tietämykseen.

Ohjeita kirjoittamiseen

Oppimispäiväkirjaa on tarkoitus kirjoittaa säännöllisesti, viikottain. Luentopäiväkirjaan kirjoitetaan jokaisen luennon jälkeen. Oppimispäiväkirjaa ei siis voi kirjoittaa kurssin lopussa juuri ennen palautuspäivää, koska sen on tarkoitus olla oppimisprosessin kuvaus. Yhdellä kirjoituskerralla kirjoitetaan n. puoli - yksi sivua, mutta tekstin pituutta ei kannata ensisijaisesti miettiä. Joskus tekstiä tulee vähemmän, joskus enemmän, oppiminen kun ei ole lineaarista.

Oppimispäiväkirjaan kuuluu myös johdanto, joka kirjoitetaan kurssin alussa. Tässä johdannossa oppija listaa oppimistavoitteitaan ja odotuksiaan kurssia kohtaan ja arvioi, mitä asioita hän kenties jo osaa, ja mitkä ovat suurimpia oppimishaasteita kurssilla.

Päiväkirjan loppuun tulee yhteenveto, jossa arvioidaan kokonaisuutta ja odotusten ja toteutumien suhdetta sekä oppimista suhteessa kurssin osaamistavoitteisiin.

Oppimispäiväkirjassa ei niinkään ole tarkoitus analysoida sitä, mistä kurssilla piti ja mistä ei tai kertoa mielipiteitään kurssiin tai sen sisältöön liittyen. Nämä asiat sopivat paremmin varsinaiseen kurssipalautteeseen.

Arviointi

Oppimispäiväkirjaa ei arvioida siinä toistettujen, luennolla esitettyjen faktojen perusteella, vaan arvioidaan pohdinnan "syvyyttä". Oppimispäiväkirjaprosessin tarkoituksena on oppia esittämään asioita omin sanoin, yhdistelemään kurssilla opittua aiempaan tietoon, soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan tietoa.

Yksi tapa hahmottaa tätä ajattelun "syvyyttä" on ns. Bloomin taksonomia. Tässä ajattelulle on hahmoteltu kuusi tasoa, joista kukin on aina edellistä vaativampi. Kurssien osaamistavoitteet on musiikin laitoksella kirjattu käyttäen verbejä, jotka kuvaavat ajattelua näillä eri tasoilla.

Yksi kurssien tavoite siis on, että painiessaan kurssin sisältöaineksen kanssa opiskelija pääsee kurssin kuluessa etenemään tasolta yksi muille tasoille. Tämän etenemisen tulisi näkyä oppimispäiväkirjassa.

Tieto. Näytä, että tiedät.
Ymmärrys. Näytä, että ymmärrät.
Sovellus. Näytä, että pystyt käyttämään oppimaasi.
Analyysi. Näytä, että pystyt löytämään olennaiset asiat.
Synteesi. Näytä, että pystyt luomaan ajatuksia ja kokonaisuuksia.
Arviointi. Näytä, että pystyt arvioimaan ideoita, tietoa, menettelyjä ja ratkaisuja.
Oppimispäiväkirjan hyötyjä
asioiden säännöllinen käsittely edistää oppimista - oppimispäiväkirjan teko kannustaa tähän (vrt. kirjatenttiin pänttääminen edellisenä iltana)
itsereflektiotaito kehittyy - tärkeä työelämätaito
yliopistossa opiskelijalla on vastuu omasta oppimisestaan. Tämä edellyttää mm. itsereflektiokykyä, kykyä seurata ja arvioida omaa osaamistaan ja oppimistaan, tunnistaa osaamisvajeita ja paikata niitä. HOPS-prosessi lähtee tästä samasta ajatuksesta, joten kurssilla tehtävä oppimispäiväkirja voidaan nähdä tavallaan fokusoituneena, kurssikohtaisena HOPSina.

Portfolio

Portfolio on kehityskansio, opiskelu- ym. tehtävien kokoelma, joka edustaa monipuolisesti tekijänsä osaamista, oppimista ja itsensä kehittämistä.

Perusportfolio

Perusportfolioon kerätään kaikki ko. opintojaksoon liittyvä olennainen materiaali, joka kertoo omasta toiminnasta ja kehityksestä. Perusportfolio on muodoltaan säätelemätön ja yksityinen materiaalivaranto tai arkisto, jota kerätään myöhempää tarvetta varten lähinnä itselle dokumentiksi omasta osaamisesta ja kehityksestä. Työportfoliota ei sellaisenaan ole tarkoitus esitellä kenellekään.

Näyteportfolio

Näyteportfolio kootaan perusportfolion raakamateriaalin pohjalta.
Näyteportfolio voi sisältää AV-materiaalia, tuntisuunnitelmia ym. opetusmateriaalia. Se voi olla myös oppimispäiväkirjaa tukeva opintosuoritustapa. Oppimispäiväkirja toimii runkona, mutta portfolio voi sisältää em. aineiston ohella omaa arviointia sisältävän erillisen kokoavan jakson (esimerkiksi epilogina/päätäntönä).

Portfoliotyöskentely

Portfoliotyöskentelyssä keskeisintä ei ole portfolion ulkoinen muoto vaan tuottamis-, valikointi- ja arviointiprosessi. Portfolion merkitys on siten reflektiivisessä, oppimista syventävässä prosessissa. Opiskelija saa sanallisen arvioinnin portfoliostaan. Portfolio ei ole siis irrallinen suoritustapa.  Portfolio sisältää työn tuloksellisuuden ja laadun arvioimisen perusteita. Se sisältää opiskelijan pohdintaa oman työnsä laadusta ja edistymisestä. Portfolioon kuuluu myös jatkotyöskentelyn tavoitesuunnan täsmentäminen ja uusien välitavoitteiden asettaminen. Näyteportfolion on oltava totuudenmukainen dokumentti opintojakson todellisista tapahtumista ja opiskelijan omasta etenemisestä, ei pelkästään parhaat helmet sisältävä julkiseksi tarkoitettu asiakirja. Rakenteeltaan portfolio voi koostua esimerkiksi kertovasta osasta (joka sisältää portfolion johdanto-osan, varsinaisen oppimispäiväkirjamaisenjakson sekä epilogin missä arvioidaan saatuja kokemuksia ja tuloksia) sekä liitedokumentti-osiosta (opetusmateriaalin, av-materiaalin, tuntisuunnitelmat, etc.).

Essee

Esseellä tarkoitetaan tässä yhteydessä opintoihin liittyvää tieteellistä kirjoitelmaa, jossa pohditaan eri näkökulmista otsikossa ilmoitettua teemaa sovittuun lähdekirjallisuuteen nojautuen. Esseessä kirjoittajan tulee osoittaa perehtyneensä lähdekirjallisuuteen ja käydä asiantuntevaa vuoropuhelua kirjallisuuden kanssa.

Musiikin laitoksella esseellä voi korvata kirjatentin tai se voi olla kurssin osasuoritus.

Esseen aiheesta, kysymyksenasettelusta, lähdekirjallisuudesta, laajuudesta ja aikataulusta sekä mahdollisuudesta saada palautetta kirjoitusprosessin aikana sovitaan etukäteen opintojakson vastuuhenkilön kanssa. Opiskelija valitsee itse esseensä aiheen, joka täytyy kuitenkin hyväksyttää esseesuorituksen vastaanottavalla opettajalla.

Alla olevat ohjeet ovat voimassa ellei opintojakson tentaattorin kanssa ole toisin sovittu. 

Esseen sisältö ja rakenne

Esseen aihepiiri määräytyy opintojakson osaamistavoitteiden ja esseen lähdekirjallisuuden pohjalta. Aihepiirin rajaamiseksi on suositeltavaa määritellä yksi kysymys, jota esseessä pohditaan useista näkökulmista. Kysymys voidaan jakaa alakysymyksiksi, jotka liittyvät johdonmukaisella tavalla tarkasteltavaan pääkysymykseen.

Esseessä ei ole tarkoitus tyytyä pelkkään lähdekirjallisuuden referoimiseen, vaan kirjoittajan tulee problematisoida lähteissä esitettyjä ajatuksia ja lähtökohtia. Tekstin tulee olla tyyliltään argumentoivaa, mikä tarkoittaa perustelujen esittämistä kirjoittajan ajatusten ja väitteiden tueksi. Argumentoinnin apuna toimii erityisesti lähdekirjallisuus, mutta myös tieteenalan yleistä tietoutta voidaan käyttää perusteluina. Kirjallisuudesta poimitut perustelut on todennettava lähdeviitteillä, joista käy ilmi myös sivunumero.

Esseen jäsennys määräytyy kysymyksenasettelusta. Hyvä jäsennys ei siten voi perustua esimerkiksi pelkkään kronologiseen tai lähteiden mukaan etenevään esittämisjärjestykseen. Esseen jäsennyksen apuna kannattaa käyttää väliotsikoita.

Essee rakentuu johdannosta, käsittelyosasta ja päätännöstä. Johdannossa esitellään aihe ja nostetaan esiin käsiteltävät kysymykset, käsittelyosaan poimitaan lähdekirjallisuudesta kysymyksenasettelun kannalta tarkoituksenmukaista materiaalia, jota pohditaan analyyttisesti eri näkökulmista eri lähteitä toisiinsa suhteuttaen. Päätännössä tehdään yhteenveto käsittelyosan sisällöstä sekä pohditaan, arvioidaan ja kehitellään käsittelyosassa esiintyneitä huomioita, mutta ei enää nosteta esiin uusia näkökulmia.

Esseessä kirjoittajan tulee osoittaa, että hän on ymmärtänyt lähdekirjallisuuden sisällön ja että hän osaa yhdistellä lähdeaineistoa omaan ajatteluunsa ja havaintoihinsa. Lähteistä ei ole tarkoitus poimia sitaatteja eikä tyytyä pelkkään referointiin, vaan kirjoittajan tulee kiteyttää lähteiden näkökulmat ja pohdinnat omin sanoin. Lähteitä kannattaa käyttää monipuolisesti ja olennaisen aineksen osalta mahdollisimman kattavasti. Ylimääräisiä lähteitä ei tule käyttää, vaan perehtyä mahdollisimman syvällisesti sovittuun lähdekirjallisuuteen. Lähdeluettelo  liitetään esseen loppuun.

Esseen tavoitteena on kehittää opiskelijan kirjoitus- ja ajattelutaitoja sekä syventää hänen asiantuntemustaan käsiteltävästä aiheesta. Itseopiskelun muotona esse tarjoaa opiskelijalle myös mahdollisuuden kehittää oman työn organisoinnin taitoja.

Ulkoasu

Esseen kansilehdelle merkitään tekijän nimi, oppiaine, esseen otsikko, opintojakson nimi, koodi ja laajuus sekä sanojen lukumäärä. Jos esseessä on käytetty väliotsikoita, liitetään esseen alkuun sisällysluettelo.

Esseen sivut numeroidaan ensimmäiseltä tekstisivulta alkaen. Fontti 12, riviväli 1,5

Laajuus

Essee tulee laatia sovitun mittaisena. Pituuden lisääminen ei nosta arvosanaa, vaan pikemminkin voi laskea sitä. Esseen pituus ja suorituksen laajuus vastaavat toisiaan seuraavasti:

            15            sivua                                    5 op
            12            sivua                                    4 op
              9            sivua                                    3 op
              6            sivua                                    2 op

Arviointi

Esseesuoritus arvioidaan kuukauden kuluessa esseen jättämiselle asetetusta määräpäivästä lukien (kurssiin liittyvät esseet) tai esseen jättämispäivästä lukien (yksittäiset suoritukset).

Referaatti

Referaatilla tarkoitetaan tiivistettyä kirjallista selostusta pohjatekstin sisällöstä. Tyyliltään referaatti on suorasanainen eikä sitä voi kirjoittaa esimerkiksi ranskalaisin viivoin. Hyvin laadittu referaatti antaa lukijalle selkeän kuvan pohjatekstin keskeisestä sisällöstä.

Referaatin sisältö

Referaatin tulee säilyttää pohjatekstin painotukset ja tuoda esiin mm. tekstin pääväitteet ja niiden perustelut. Sen sijaan referaatissa saa rikkoa pohjatekstin rakenteen ja muuttaa asioiden esittämisjärjestystä. Kirjoittajan kannattaakin usein järjestää pohjatekstin sisältö uudeksi mielekkääksi kokonaisuudeksi, kuitenkin niin, että tekstin merkitykset eivät muutu.

Referaatissa asiat ilmaistaan omin sanoin eikä suorien sitaattien käyttöä suositella. Jos sitaatteja joutuu syystä tai toisesta käyttämään, tulee ne sijoittaa lainausmerkkien sisään. Tekstiä kirjoitettaessa tulee pyrkiä selostavaan tyyliin, mitä pyrkimystä edesauttaa tekstiä jäsentävän ja selittävän metatekstin käyttö.

Kirjoittaja voi kommentoida referaatissa pohjatekstin sisältöä (ns. kommentoitu referaatti), mutta oman argumentoinnin osuus on tällöinkin pienempi kuin esseessä. Kaikilta referaateilta ei edellytetä kirjoittajan omaa kommentointia tai kannanottoja. Tällaisessa referaatissa (ns. objektiivinen referaatti) pyritään tuomaan esiin puolueettomasti se, mitä pohjatekstissä on esitetty.

Referaatin tulee olla selvästi pohjatekstiä lyhyempi. Ohjeellisena pituutena voidaan pitää enintään noin kolmasosaa pohjatekstin pituudesta. On kuitenkin huomattava, että tehtävänanto ja pohjatekstin laajuus vaikuttavat merkittävästi referaatin pituuteen eikä ehdotonta sääntöä pituudelle voida antaa.

Referaatin rakenne
Referaatissa voi käyttää selventäviä väliotsikoita. Otsikoinnissa voidaan hyödyntää alkuperäisen tekstin otsikoita tai kirjoittaja voi laatia otsikoinnin itse. Jos alaotsikoita käytetään, tulee referaatin alussa esittää sisällysluettelo.

Referaatissa voidaan noudattaa kolmiosaista rakennetta: johdanto-käsittely- päätäntö. Johdannossa voi tuoda lyhyesti esiin pohjatekstiä kontekstualisoivaa ainesta, kuten esimerkiksi tietoa kirjoittajasta, tekstin saamasta vastaanotosta, asemasta tutkimustraditiossa tai saman alan kirjallisuudesta. Johdantoa ei kuitenkaan välttämättä edellytetä objektiivisessa referaatissa. Päätännössä arvioidaan kokoavasti pohjatekstiä ja referaatin sisältöä. Päätäntöluku on pakollinen vain kommentoivassa referaatissa. Jos objektiivisessa referaatissa käytetään päätäntölukua se on luonteeltaan yhteenvedonomainen, jolloin voi käyttää esimerkiksi otsikkoa "Yhteenveto".

Referaatin otsikko on muotoa: "Referaatti X:n teoksesta/artikkelista Y". Referaatin alussa mainitaan referaatin tekijän nimi, opintojakson koodi ja suorituksen laajuus. Referaatin loppuun liitetään pohjatekstin bibliografiset tiedot.

Referaatin laatiminen

Referaatin työstäminen kannattaa aloittaa silmäilemällä sellaisia pohjatekstin osia, joiden avulla on mahdollista saada nopeasti yleiskuva tekstin ydinasioista (esim. tekstin tavoitteet, pääkäsitteet, tulokset). Tällaisia osia ovat tekstilajista riippuen sisällysluettelot, tiivistelmät johdanto- ja päätäntöluvut sekä asiahakemistot. Tämän jälkeen pohjateksti luetaan kursorisesti läpi, minkä jälkeen siirrytään intensiivisen lukemisen vaiheeseen, jonka aikana teksti analysoidaan huolellisesti alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden. Tavoitteena on tekstin pääidean tai väitteen ja sitä tukevien ajatusrakennelmien löytäminen sekä epäolennaisen aineksen karsiminen. Lukuprosessin aikana huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti kappaleiden ja lukujen alkuihin ja loppuihin, joista tekstin ydinajatukset useimmiten löytyvät.

Arviointi

Referaatin arvioinnissa kiinnitetään huomio seuraaviin asioihin

1. tarkkuus: pohjatekstin sisältö välittyy muuttumattomana
2. selkeys: teksti on jäsennykseltään looginen ja kieliasultaan selkeä
3. kattavuus: teksti kattaa pohjatekstin keskeisen sisällön
4. tiiviys: teksti ei ole toisteista, vaan selostaa ytimekkäästi  pohjatekstin sisältöä

Kommentoidussa referaatissa arvioidaan edellisten lisäksi referaatissa esitettyjen huomioiden olennaisuutta käsiteltävän asian kannalta ja esitettyjen argumenttien pätevyyttä.

Oppimistehtävä

Oppimistehtävällä tarkoitetaan opettajan ohjeistuksen pohjalta laadittua ongelmakeskeistä kirjoitelmaa. Sen tehtävänannossa esitetään yleensä ongelma  tai kysymys, jota opiskelijan tulee pohtia tai johon hänen tulee etsiä ratkaisua. Tehtävä suoritetaan pääsääntöisesti opintojakson tai kurssin kirjallisuuden pohjalta yhdistelemällä teoreettista tietoa omaan kokemukseen ja ajatteluun. Vastaus laaditaan yleensä esseen muotoon

Esseen tavoin oppimistehtävässä pohditaan asetettua kysymystä eri näkökulmista ja perustellaan eri ratkaisuvaihtoehtoja käytettävissä olevan materiaalin pohjalta. Toisin kuin esseessä, oppimistehtävässä voi käyttää muutakin kuin opintojaksoon kuuluvaa kirjallisuutta, mikäli opettajan kanssa niin sovitaan. Kirjallisuuden tulee olla käsitellyn ongelman kannalta relevanttia. Kaikki oppimistehtävässä hyödynnetty kirjallisuus tulee ilmoittaa tehtävän lopussa.

Oppimistehtävän kirjoittaminen on prosessi, mikä tarkoittaa, että tekstistä joutuu tekemään useita versioita ennen lopullisen version jättämistä. Valmiin tekstin tulee olla johdonmukaisesti jäsennelty kokonaisuus.

Tehtävä voidaan suorittaa myös pari- tai ryhmätehtävänä, mistä tulee aina etukäteen sopia opettajan kanssa.

Oppimistehtävä palautetaan sovitulla tavalla opettajalle. Suoritus arvioidaan noin kuukauden kuluessa tehtävän palauttamisesta tai sovitusta palauttamisen määräajasta.