03.04.2017

Kirjoitusprosessi

Aikatauluttaminen - Kirjoitusprosessista - Työkaluja graduprosessin suunnitteluun ja seurantaan

Aikatauluttaminenkirjakauhistuspro

Gradusta saa 40 opintopistettä eli sen tekemiseen oletetaan menevän aikaa 800 tuntia. Tämä tarkoittaa 20 viikkoa eli noin viittä kuukautta täysipäiväistä (40 h/vko) työskentelyä tutkielman parissa. Prosessi harvoin kuitenkaan etenee näin vääjäämättömän yksiraiteisena. Karkeasti voikin laskea, että taukoineen päivineen gradun tekemiseen saa helposti kulumaan seminaarin jälkeen vielä noin puolen vuoden/vuoden verran aikaa riippuen seminaarin aikana tehdystä työmäärästä.

Toki on olemassa graduja, jotka on tehty kolmessa kuukaudessa ja toisaalta niitä, joiden tekemiseen suttaantui kahdeksan vuotta. Yleisesti ottaen kannattaa suhtautua realistisesti siihen, minkä verran aikaa työ vie. Huomioon on otettava oma elämäntilanne eli lähinnä se, pystyykö graduun keskittymään täysipäiväisesti vai onko rinnalla kuljetettava opintoja, töitä tai perhe-elämää. Jos gradu jää pitkäksi aikaa telakalle, riski siitä ettei se tulekaan valmiiksi saattaa kasvaa. Tähän tilanteeseen on kuitenkin olemassa hyviä tukiapuja laitoksella tai esimerkiksi Kokkolan Chydenius-instituutissa.

Aikataulun laatimisessa ei siis kannata sortua toiveajatteluun. On kuitenkin hyödyllistä asettaa valmistumiselleen takaraja sekä välitavoitteita. Kun valmistautuu tekemään matkan varrella suunnitelmaan myös muutoksia, on siitä hyötyä kaiken aikaa. Kirjoitusvaiheessa kannattaa miettiä viikko- tai päiväsuunnitelmaa, jossa tavoitteena on saada päivässä tikistettyä vaikkapa kaksi sivua raakatekstiä.

Kirjoitusprosessista

Kirjoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Luonnosmaisten kokonaisuuksien hahmottaminen tehostaa omaa ajatusprosessia. On turha huolehtia siitä, jääkö tekstistä paljonkin käyttämättä, pääasia että kirjoittamisesta tulee jo alkuvaiheessa tutkielman tekoon liittyvää rutiinia. Turhaa työtä tehdään lopulta aika vähän, sillä sekin vie asioita tavalla tai toisella eteenpäin.

Hyvä apuväline on myös tekemisen mukana kulkeva otsikko/alaotsikko –luonnos, joka muuttuu matkan varrella, mutta kiteyttää sisäänsä käsiteltävän aiheen ydinasiat: Tutkimuksen aiheen, tutkimusongelman, lähestymistavan sekä keskeiset käsitteet. Työtä kuvaavan otsikon kanssa kulkiessasi tiedät, mitä olet tekemässä ja fokuksesi pysyy kohtalaisen tarkkana. Sama koskee sisällysluetteloluonnosta. Sekä otsikko että sisällysluettelo muuttuvat paljonkin matkan varrella, mutta ne toimivat hyvinä tienviittoina prosessin edetessä.

Muistiinpanoihin on alusta saakka hyödyllistä poimia lähteistä tärkeiltä tuntuvia sitaatteja, kirjata niitä ylös samoin kuin kaikki kyseisen lähdeteoksen tiedot (tekijä, nimi, painopaikka +vuosi, sivumäärä etc.). Tämä helpottaa myöhemmin tilanteessa, jossa teos ei jostain syystä olekaan käsillä tai sen uudelleen hankkimiseen menisi turhaa aikaa.

Graduprosessissa yleensä ja erityisesti kirjoitusvaiheessa tehtävän jakaminen pieniin osiin helpottaa tekemistä ja vähentää gradupaniikkia. Asioita voi miettiä eteenpäin lause tai kappale kerrallaan. Huonona päivänä yksi käyttökelpoinen ajatus on suuri saavutus kun niitä parhaimpina päivinä tuntuu riittävän väitöskirjaan asti. Ohjaajatapaamisia on myös hyvä käyttää takarajoina välitavoitteille tyyliin uusi luku / ohjauskerta. Mikäli tietää itsensä laiskaksi kirjoittajaksi, ohjauskertoja kannattaa sopia etukäteen, jolloin pakko pistää Lyytin kirjoittamaan viimeistään edellisenä iltana kuumeisesti.

”On tärkeää oppia kirjoittamaan tekstiään uudelleen, luopumaan suuremmitta tuskitta jo kirjoittamastaan, muokkaamaan valmiiksi luulemaansa. Kokeneen kirjoittajan erottaa kokemattomasta ennen muuta se, että kokenut kirjoittaja on valmis kirjoittamaan tekstinsä useampaan kertaan.”
Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.): Iso Gee, gradua ei jätetä!

Työkaluja graduprosessin suunnitteluun ja seurantaan

GraduHOPS

Oma graduaihe voi elää HOPSin mukana jo opintojen alusta asti. Mahdollisia aihevalintoja ja kiinnostuksen kohteita on hyvä kirjata koko opintoja koskevaan HOPSiin heti kun ajatuksia tai ideoita herää. Se, että aihe mahdollisesti muuttuu opintojen aikana on enemmän luonnollista kuin ongelmallista. On hyväkin nähdä oman ajatusprosessinsa kehittyvän ja tarkentuvan. Gradun suunnittelu kannattaa ottaa mukaan HOPS-prosessiin heti kun se itsestä tuntuu hyvältä.

Gradua varten on olemassa myös erityinen GraduHOPS. Se on luonnollinen jatke opintojen varrella tehdylle hopsaamiselle ja se auttaa jäsentämään omia mielikuvia työn etenemisestä. GraduHOPS sisältää tiedot opiskelijasta, hänen gradunsa aiheesta sekä ohjaajasta. Sieltä löytyy myös kuvaukset gradun muodosta, aineistosta, opiskelijan omista tavoitteista gradun suhteen sekä suunnitellusta aikataulusta. GraduHOPSiin kirjataan tiedot myös ohjauksen etenemisestä.

Seurantadokumentti ja gradupäiväkirja

kirjahyllylla2GraduHOPSille sukua olevia gradujen seurantadokumentteja on toistaiseksi käytetty rajallisesti, mutta aina voit tiedustella ohjaajaltasi, onko hänellä ollut dokumenttia käytössään ja voisiko siitä olla hyötyä myös sinulle?

”Seurantadokumentti on opinnäyte- ja ohjausprosessien seurannan väline. Dokumentaatio tukee opinnäytetyön ohjausta ja on tietolähteenä esim. ohjaajan vaihtuessa. Sen avulla voidaan helpottaa poikkeuksellisten tilanteiden hallintaa ja puuttua opinnäytetyöprosessissa mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin. Dokumentti voi olla kirjallinen tai tietoverkkosovellus.”

Opinnäytetöiden laadunvarmistus Jyväskylän yliopistossa, mietintö 18.8.2004

Jos muut seurantatavat eivät jostain syystä toteudu on oman gradupäiväkirjan pitämisestä paljon hyötyä. Se toimii samalla muistikirjana, ideapankkina ja työskentelyn jäsentämisen välineenä. Kirjoittaminen on myös hyvä tapa purkaa mahdollisia eteen tulevia ongelmia ja miettiä ratkaisuja silloin kun ketään muuta puhekumppania ei ole tavoitettavissa. Monesti suunnitelmien toteutumista edistää se että niistä on tehnyt itsensä kanssa jonkinlaisen sopimuksen.