03.04.2017

Lähtökuopissa

Arvosteluperusteet - Miten lähestyä graduaihetta - Tutkimusongelma - Aineistosta ja aiheen rajaamisesta - Minkä muotoinen gradu?

etusivukuva

Arvosteluperusteet

On hyvä pitää mielessä tekemisen ajan ne asiat, joita gradulta vähintäänkin odotetaan. Matkan varrella voi keskustella ohjaajan kanssa siitä, minkälaista arvosanaa tekeillä olevan gradun kanssa voisi tavoitella. Miten sen kanssa tulisi menetellä jos mielii parempaa arvosanaa? Löydät arvointiperusteet tiedekunnan sivuilta: https://www.jyu.fi/hytk/fi/opiskelu/pro-gradu-tutkielma

Miten lähestyä graduaihetta

lähtökuopissa

Itselle sopivan aiheen löytyminen on yksi tutkielman tekemisen tärkeimmistä ja siksi haastavimmista työvaiheista. Aihetta miettiessä kannattaa ajatella omien mieltymysten lisäksi myös kaikkea muuta omaan elämään liittyvää; harrastuksia, työhistoriaa, sivuaineita, uratoiveita sekä omia vahvuusalueita, joista saattaisi olla iloa matkan varrella. Samaten kannattaa käydä läpi materiaalia, jota itselle on kertynyt opintojen varrella. Aiemmin tehdyt esseet ja erityisesti proseminaari saattavat pitää sisällään osia tulevasta gradusta.

Oman laitoksen tutkimusprojektien suhteen on hyödyllistä olla utelias, sillä niistä lohkottavat pienemmät osa-alueet voivat hyvinkin olla pohjana sytyttävälle graduaiheelle. Jotkut professorit saattavat pitää yllä jonkinlaista aihepankkia eli myös heiltä voi tarkistaa, olisiko omiin kiinnostuksiin sopivaa aihetta tarjolla. Myös opiskeluaikana suoritettavat harjoittelujaksot voivat tapauksesta riippuen olla hyödynnettävissä.

”Jo tehtyihin tutkielmiin tutustuminen on hyödyllistä sen tarkistamiseksi, ettei aivan samaa aihetta ole jo tutkittu. Tämäkään ei välttämättä pakota sinua luopumaan aiheesta, vaan silloin ratkaisu voi olla toisenlaisen näkökulman löytäminen tai tutkimuksen rajaaminen uudella tavalla. Jos löydät omaa aihettasi lähellä olevia töitä, siitä on sinulle luultavasti paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.”
Antti Karisto & Ullamaija Seppälä: Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Vastapaino 2004.

Jonkin kulttuurilaitoksen tai vastaavan instanssin tilausaihe voi osoittautua lähemmin tarkasteltuna  innostavaksi ja uusia ovia aukovaksi valinnaksi. Tilausgradut voivat myös auttaa tuoretta maisteria sijoittumaan lutvikkaammin työelämään.

Laaja, humanistinen tietämys sinänsä on tärkeä ominaisuus myös yliopiston ulkopuolella, vaikka gradua ei suoraan voisikaan hyödyntää työpaikkahaastattelussa. Gradun etenemisen kannalta oma kiinnostus on olennainen polttoaine ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Jos tunnet löytäneesi aiheesi, tutustu siihen vielä vähän syvemmin. Jos sama aihe edelleen tämän jälkeen kiinnostaa, olet todennäköisesti löytänyt omasi.
Lisää taustatukea aihevalintaan löydät sivulta Avuksi aihevalintaan –sivulta.

Tutkimusongelma

Gradun tekeminen ei ole vain materiaalin keräämistä ja sen järjestämistä uudenlaiseen järjestykseen. Olennaista on miettiä jo tässä vaiheessa tutkimusongelmaa. Minkä kysymyksen voin aiheeni/materiaalini pohjalta esittää? Tämän kaltainen työhypoteesi kannattaa ottaa mukaan ajatteluun ja luonnosteluun alusta asti. Se toki voi muuttua matkan varrella ja todennäköisesti näin käy, mutta ongelmanasettelu on tutkielman tekemisen ydinasia. Miksi juuri tämä aihe vaatii tutkimista? Mikä on tutkittavaa aihetta lähestyttäessä itseäni kiinnostava tutkimuskysymys? Miten aion tätä ongelmaa tutkia? Mikä metodi tukisi kysymystäni ja sopisi aiheeseeni?

Yksiselitteisestä esimerkistä käy gradu, jossa tutkitaan Kuopion Vilimit –elokuvatapahtumaa. Jo aineiston keruu kiteytyy kahden kysymyksen ympärille. Voiko oppivan organisaation –teoriaa soveltaa pieneen, yhdistyspohjaiseen kulttuuritoimijaan?  Jos voi, onko Kuopion Vilimit oppiva organisaatio?

Tai jos tarkoituksena on verrata alkuperäisteosta siitä filmatisoituun elokuvaversioon, voisivat ydinkysymykset silloin kuulua vaikkapa näin: Pysyykö tarinan sisältö samana vaikka se esitetään eri välineellä? Jos tarina muuttuu, niin miten ja millaiseksi se muuttuu?

Aineistosta ja aiheen raamisesta

Aiheen löydyttyä on hyvä tarkistaa, että siihen on saatavilla tarpeeksi lähteitä. Ohjaajan avulla voi parhaimmillaan kartoittaa oleelliset, juuri tähän aiheeseen ja tutkimusongelmaan sopivat päälähteet. Mikäli ohjaajalla ei ole kyseisen alueen aineistosta tarvittavaa tuntumaa, kannattaa kääntyä laitoksen/yliopiston muun henkilökunnan puoleen. Kirjaston henkilökunta- ja heidän opastaminaan hakuohjelmat pitävät sisällään myös sellaisen arsenaalin tietoa lähdeaineistoista ettei sitä mitenkään kannata ohittaa.

Aihetta miettiessä tulee muistaa, että gradun ei tule sisältää kaikkea, mitä siitä eteen tulee. Taiteen ja kulttuurin kenttä on loputon, joten aiheen saaminen kattavasti yksiin kansiin on turha tavoite. Lähteissä on mahdollista noudattaa kohtuullisuutta eikä yhteen graduun kannata ympätä myöskään liian montaa tutkimusmenetelmää. Aiheen valinnan ja rajauksen yhteydessä aukeaa mahdollisuus opetella priorisoinnin jaloa taitoa. Riittävä sivumäärä lienee jossakin 60-80 sivun tienoilla. Yli satasivuinen järkäle ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin se kompakti opinnäytetyö, jonka sivumäärä jäi viiteenkymmeneen.

”Opinto-opastakin voi katsella sillä silmällä, että mitähän on tullut vuosien mittaan luetuksi. Gradu mieltyy turhan helposti joksikin aivan uudeksi asiaksi ja ajatteluksi: ”Pitää lukea uusia kirjoja”, vaikka jo luetuissakin olisi yllin kyllin välineistöä gradun tekemiseen.”
Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.): Iso Gee, gradua ei jätetä!

Selkeä ja ymmärrettävä teksti, joka avaa käsitteistönsä lukijalle, palvelee parhaiten tarkoitustaan. Joskus rima on liian korkealla mitä tulee omiin käsityksiin tieteellisestä kirjoittamisesta. Koska gradua tehdessä opiskelija useimmiten on ensikertalainen, ei sitä kannata yrittää peittää monimutkaisen kapulakielen, ylenpalttisen sivumäärän tai loputtoman lähdemateriaalimassan taakse.

Minkä muotoinen gradu?

Perinteisen monografian lisäksi on mahdollista tehdä gradu myös muussa muodossa, mikäli vaihtoehtoinen tapa tukee sisältöä tai omia tavoitteita paremmin. Erilaisia gradumuotoja jaotellaan hieman eri tavalla laitoksesta ja oppiaineesta riippuen. Alla olevat määritelmät pohjautuvat Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkosivuilta löytyviin esimerkkeihin. Ne vastaavat Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella suositeltavia gradumuotoja.

1. Monografia eli perinteinen gradu

  • tarkoitus: jonkin tieteenalan tai tutkimusalueen kysymyksenasettelun pohjalta valitun tutkimusongelman tai -kysymyksen selvittäminen
  • tutkimustehtävä voi olla luonteeltaan teoreettinen (aiempaa teoriaa ja tutkimusta arvioiva ja kehittävä) tai empiirinen (itse valittuun tai kerättyyn aineistoon perustuva)
  • tutkielma voi olla lähteisiin perustuva kriittinen arvio ja tiivistelmä tietyllä alueella tehdystä tutkimuksesta tai tiettyyn kysymykseen tai ongelmaan liittyvän tutkimuksen kriittinen kartoitus
  • vaatii tieteenalan tuntemusta, kykyä hahmottaa ja rajata tutkimuskysymys tai -ongelma sekä käsitellä sitä soveltuvien tieteellisten menetelmien avulla
  • voi perustua esimerkiksi aiempaan kurssityöhön tai proseminaarityöhön tai voi olla osa laajempaa tutkimushanketta (laitoksen projektit)

2. Monimuotogradu
Monimuotogradu koostuu useammasta kuin yhdestä osiosta. Osia voivat olla erilaiset ääntä tai kuvaa sisältävät tiedostot, kuten CD-levyt, DVD-levyt, multimedia-tuotokset tai muut kirjalliset tai kuvalliset tuotokset, sävelteokset/partituurit, julkaistut oppaat/kirjat, artikkelit, ja muut tieteelliset tekstit. Gradu voi myös rakentua ammatillisen työn tai toteutuksen pohjalle. Monimuotogradun sisältö määräytyy oppiaineen mukaan. Esim. taidekasvatuksessa se kuvataan  näin: Dokumentoitu taiteellinen suoritus tai projekti voidaan hyväksyä tutkielman osaksi. Kirjallinen osuus muodostaa silloin vähintään 60 % kokonaisuudesta.

Olennaista on, että monimuotogradu on temaattisesti yhtenäinen, sen eri osat kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat teoreettisesti perustellun kokonaisuuden. Yksi sen osioista on tutkielman aihepiiriä käsittelevä tieteellisesti painottunut teksti, luontevimmin johdanto.

Monimuotograduja ovat esimerkiksi:
A. Artikkelimuotoinen gradu

Artikkeligradu koostuu 2-4 samaan aihepiiriin liittyvästä artikkelista ja johdannosta. Laajuudeltaan artikkeligradu vastaa perinteistä gradua, mutta artikkeleilla on selvemmin rajattu sisältö, omat johdannot ja lähdeluettelot. Johdanto kirjoitetaan lopuksi ja on laajempi kuin perinteisessä gradussa.  Johdannossa tutkija tuo esiin artikkeleiden keskinäisiä suhteita sekä esittelee ja arvioi tutkimusprojektinsa kokonaisuuden.Toisin kuin väitöskirjojen kohdalla, artikkelimuotoisen gradun artikkelien ei tarvitse olla jo
julkaistuja. Artikkeli voi myös olla osa  kansiogradua (B), jossa se suhteutetaan esimerkiksi projektiin tai tuotteeseen.

B. Kansiogradu (oman työn tutkimus tai työnäyte )

  • ammatillisesta näkökulmasta valitun tehtävän toteuttaminen ja arviointi (esim. opetuspaketti, opetuskokeilu, koulutusmateriaalin suunnittelu ja sovellus, käännöstehtävä, ammatillisten tekstien tuottaminen ja arviointi, työtilanteiden ja -käytänteiden tutkimus ja kehittäminen, toiminta- tai interventiotutkimus jne.)
  • edellyttää perehtymistä sekä ammatillisen tehtävän lähtökohtiin ja taustaan (teoreettinen viitekehys ja aiempi tutkimus) että käytäntöön ja kykyä punnita erilaisia vaihtoehtoisia tapoja lähestyä tehtävää.
  • edellyttää myös kykyä arvioida tehtävään liittyvää tietoa ja käyttää sitä hyväksi valitun tehtävän toteuttamisessa.
  • kansiogradussa voi olla kirjattuna työn eri vaiheita loppuraportteineen

Lisätietoa monimuotogradusta: Terhi Skaniakos: Mikä ihmeen monimuotogradu?