03.04.2017

Vertaistuki

Oman graduryhmän perustaminen - Vinkkejä gradunsa kanssa painiskelleilta - Kaksi taikulaista gradutarinaa

Oman graduryhmän perustaminen

Seminaarin jälkeen yksi käyttökelpoinen tapa saada gradulleen lukijoita, palautetta vertaistukeaja deadlinejä on omatoimisen graduryhmän perustaminen. Jo seminaarivaiheessa kannattaa kanssakulkijoita katsella sillä silmällä. Olisiko käden ulottuvilla kenties opiskelijoita, jotka tekevät joko omaa aihetta lähellä olevasta tai muuten kiinnostavasta aiheesta graduaan?

Käsitys siitä, että vain samaa aihepiiriä käsittelevät graduntekijät voisivat olla hyödyksi toisilleen, on turhan rajallinen. Myös niin kutsutuista sekaryhmistä on ollut osallistujilleen hyötyä, koska gradu sisältää paljon myös aiheesta riippumattomia kysymyksiä. Toimivaan graduryhmään ei tarvita välttämättä montaa osallistujaa; pari kolme opiskelijaa voi jo sysiä toisiaan tehokkaasti eteenpäin. Kokoontumisten pitäminen kohtalaisen säännöllisenä edistää tässäkin tapauksessa asiaa.

Graduryhmät helpottavat työskentelyn luonteeseen kuuluvaa yksinäisyyttä ja edistävät viidakkorumpu-tyyppistä tiedonkulkua. Laitoksen henkilökunnasta osa saattaa myös olla suopeita ajatukselle konsultoida omatoimiryhmiä niiden eteen tulevissa kysymyksissä. Tätä kannattaa tunnustella tai kääntyä vaikkapa jonkun jatkotutkimusta tekevän opiskelijan puoleen jos haluaa ryhmälle ulkopuolisen kommentaattorin.

”Myös muita, seminaarin ulkopuolisia epävirallisia graduryhmiä kannattaa perustaa. Aiheiden ei tarvitse olla samankaltaisia eikä menetelmienkään, vaan yhteinen elämäntilanne riittää…Kokemuksemme mukaan tällaisista epävirallisista ryhmistä tulee keskitasoa parempia töitä.”
Antti Karisto & Ullamaija Seppälä: Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Vastapaino 2004.

Graduryhmäläisten valmistuttua kannattaa palkita porukka poskettomilla juhlilla tai muulla mehevällä porkkanalla kun keppi on tehtävänsä tehnyt.

VINKKEJÄ GRADUNSA KANSSA PAINISKELLEILTA

 

  • Kannattaa keskittyä kerralla yhteen kokonaisuuteen ja tehdä se mahdollisimman valmiiksi.
  • Jaa gradun kirjoitusvaihe osiin: esim. kirjoita ensin teoria- sitten metodiosuus, sitten aineisto ettei gradusta tule liian isoa palaa kerralla purtavaksi.
  • Gradu edistyy parhaiten kun voi keskittyä vain siihen eikä tarvitse miettiä muita opintoja.
  • Kirjoittaminen kannattaa aloittaa siten, että kirjoittaa koneelle kaikki ideat, ajatukset ja  hyvät lähteet sivunumeroineen. Voi muokata myöhemmin.
  • Kannattaa pitää välillä myös taukoa, tauot auttavat hiomaan tekstiä paremmaksi.
  • Olen kirjoittanut viikoittain paperille, mitä gradussa pitäisi seuraavaksi tehdä. Auttaa muistamaan asioita ja voi seurata edistymistä.
  • Opettele käyttämään Wordin tyylitiedostoja: saat kätevästi jokaisesta vaiheesta, jokaisen muutoksen jälkeen gradusi sisällysluettelon yhtä nappia painamalla. Tämä auttaa hahmottamaan osien suhteita ja kokonaisuutta.
  • Olen pitänyt tutkimuskysymykset seinällä ja esillä, jotta työn punainen lanka ei unohtuisi.
  • Synonyymejä miettiessä on englannin sanakirja hyvä apuväline.
  • Sitoutuminen tiettyihin deadlineihin, jolloin on oltava tekstiä.
  • Ota rennosti, tee niin kuin tuntuu hyvältä. Tämän kuuluu olla kivaa.
  • Luota itseesi ja omaan näkemykseesi.
  • Ota itse rohkeasti yhteyttä gradusi teoriaa hallitseviin tutkijoihin/laitoksiin/yrityksiin.
  • Aloittamista helpottaa graduryhmän tuki ja ”ryhmäpaine” kun tekstiä tuotava luettavaksi.
  • Kannattaa hioa mahdollisimman tarkka dispositio.
  • Luonnosten kirjoittaminen (lyhyitä pätkiä) on toiminut minulla.
  • Kannattaa varata gradulle paljon aikaa ja käyttää se tarkasti hyödyksi.
  • Jos eteen tulee stoppi, kannattaa selittää kaverille ongelmaa. Puhuessa tajuaa itsekin, mikä tökkii ja ongelmaan voi löytyä ratkaisu saman tien.
  • Aiemmin tehtyjen gradujen lähdeluettelot hyvää selattavaa jos on pulaa lähdekirjallisuudesta.
  • Kannattaa luetuttaa omaa tekstiä, keskeneräistäkin muilla ja keskustella aiheesta mahdollisimman paljon.
  • Lueta gradua tai sen osia ystävillä: gradu kansankielistyy eri alojen opiskelijatuttavien käsissä.
  • Kannattaa ryhtyä kirjoittamaan hyvissä ajoin; auttaa ideoiden kehittelyssä.
  • Kannattaa ehdottomasti pitää ohjaaja ajan tasalla! Aina kun olin kirjoittanut jonkun merkittävän osan työstäni lähetin sen sähköpostilla ohjaajalleni ja sovimme palaverin. Tapasin siis ohjaajaani säännöllisesti ja melko useasti, mistä oli työn kannalta hyötyä.
  • Graduryhmä: vaikka tapaamisissa ei juteltaisi mitään "järkevää", toisten kokemukset ja rohkaisu ovat kullanarvoista kuultavaa.
  • Pitää mahdollisimman paljon kiusata henkilökuntaa ja pyytää muitakin kuin omaa ohjaajaa lukemaan tekstejä.
  • Muilla luettaminen kannattaa siksi, että itse on yleensä liian kriittinen. Opiskelukaveri voi auttaa vaientamaan liian tiukan kriitikon äänen omassa päässä ja työ lähtee taas sujumaan.

 

Kaksi gradutarinaa

Hirvittävän ihana gradu
Pitkän matkan alku

Aloitin gradun työstämisen syyslukukaudella 2003. Olin lähdössä vaihtoon seuraavaksi kevääksi, mutta ajattelin, että joskus härkää on tartuttava sarvista. Päätin jakaa laudaturseminaarin niin, että tekisin sinä syksynä vain tutkimussuunnitelman ja jatkaisin varsinaiseen työhön vasta vaihdosta palattuani, koska en ollut vielä täysin selvillä graduni aiheesta. Graduun ja aiheeseen paneutumista rajoitti vaihto-opiskelun järjestelyihin kuluva aika, innostus ja jännitys. Lisäksi tein muitakin opintoja, joten aikani oli rajallista.

Laudaturseminaarin ensimmäisen sekavan puoliskon jälkeen pakkasin matkalaukkuni ja lensin Englantiin. Keskityin siellä graafisen suunnittelun opintoihin ja sosiaaliseen elämään, eikä gradu edistynyt tippaakaan, vaikka ajatus siitä stressasi taka-alalla.

Punainen lanka

Palattuani kesäiseen Suomeen näin televisiosta Lapin Kullan mainoksen ja koin kauan odotetun elämyksen. Lapin Kulta, televisio ja mainos, jonka erilaisuudesta, suhteessa yrityksen entisiin mainoksiin, olin varma. Aloin kehitellä aihetta päässäni ja paperilla. Aluksi ajattelin tutkia alkoholimainontaa, sitten kotimaista olutmainontaa, sitten verrata kotimaisia olutmainoksia toisiinsa, tutkia kokonaisia kampanjoita ja ties mitä. Näitä ideoita kehittelin päässäni edelleen mennessäni ensimmäiseen laudaturseminaari-istuntoon. Olut oli aluksi punainen lankani, mutta lopulta minulle kävi selväksi, että pelkkä Lapin Kulta riittäisi tutkielman aiheeksi mainiosti. Aloitin työni etsimällä tietoa netistä ja ottamalla yhteyttä Hartwalliin.

Seuraava tehtävä oli varmistaa ohjaaja. Minua ohjasi laitoksen lehtori, joka oli ohjannut myös proseminaarini. Aikaisemmasta yhdessä työskentelystä oli suuri hyöty, koska ohjaaja tunsi työskentelytapani. Hän muistutti minua jatkuvasti siitä, mikä työni tärkein lähtökohta on sekä kannusti aluksi lukemaan ja miettimään metodia vasta myöhemmin. Metodista ja tutkielman näkökulmasta minulla ei ollut alussa minkäänlaista ideaa!

Seminaarityö

Laudaturseminaarin suurin anti minulle oli se, että opin pitämään kiinni aiheen rajauksesta ja perustelemaan valintani. Sain myös muiden töistä oivia vinkkejä metodin ja näkökulman valintaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja ajatusten vaihto omasta työstä oli tärkeää. Suoritin laudaturseminaarin kanssa samaan aikaan myös sivuaineen seminaaria ja sieltä sain täsmällisempää kritiikkiä tutkielmani sisällön suhteen, kuin varsinaisesta seminaarista.

Varsinaisessa seminaarityössä esittelin muutamaa televisiomainoksesta tekemääni analyysia enkä keskittynyt metodeihin. Olin itse asiassa rehellinen sen suhteen, että en ollut vielä päättänyt metodia tai näkökulmaa. Tutkielmani aihe, Lapin Kullan televisiomainonta, herätti todella paljon keskustelua ja nosti ihmisten mieliin Lapin Kultaan liittyviä muistoja, mikä antoi intoa jatkaa työtä. Olinkin siitä onnekas, että en missään vaiheessa kyllästynyt graduni aiheeseen.

Vasta laudaturseminaari-istuntojen loputtua tuntui, että pääsin kunnolla uppoutumaan graduun. Seminaarit olivat imeneet ihmeen paljon voimaa ja jatkuva oman aiheen kyseenalaistaminen ei toiminut kohdallani.

Hidasteet

Graduoppaissa, joita lueskelin työni alkuvaiheessa, neuvottiin tekemään aikataulu ja tarpeen mukaan joustamaan siitä. Itse joustin aikataulussani ainakin kolmesti ja työni valmistui alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti myöhemmin, eli kahdessa ja puolessa vuodessa puolen vuoden sijaan. Vaihdon jälkeen olisin halunnut palata Englantiin ja siksi ajattelin ”tekaista” gradun puolessa vuodessa. Taloudellinen tilanne pakotti minut jäämään Suomeen ja löysäsin aikataulua. Suunnitelmissani oli, että valmistuisin viimeistään kesäksi 2005. En ollut vieläkään huomioinut tarpeeksi muuttujia aikatauluuni – työt, sairastelu ja matkustelu veivät aikaa gradulta.

Yllättävin hidaste gradun työstämisessä oli kirjallisuus. Aloin nauttia mainontaan liittyvän kirjallisuuden lukemisesta niin paljon, että ”tuhlasin” gradun kirjoittamiseen varattua aikaa teosten läpilukemiseen silloinkin, kun vain yksi kappale olisi ollut tarpeen lukea.

Seminaarien, muiden opintojen ja matkojen jälkeen olin kuitenkin lopulta vaiheessa, jossa keskityin vain graduuni. Kirjoittaminen sujui aluksi hyvin. Ongelmia syntyi silti vielä tässä vaiheessa. Alkaessani perustella tutkielmassani esitettyjä televisiomainosten analyysejä huomasin, ettei semiotiikka ollutkaan oikea työväline liikkuvan kuvan purkamiseen. Liikkuva, kertova kuva tarvitsi toisen metodin ja minun täytyi omaksua narratologia hyvin lyhyessä ajassa.

Itsenäinen työskentely

Kirjoitin gradun kotoa käsin, sillä yksinäinen työskentely sopi minulle. Olin varsin herkkä muiden ajatuksille ja innostuin helposti uusista ideoista, minkä takia seminaareissa tuntui toisinaan, että työ karkaa minulta käsistä. Varsinaisen kirjoittamistyön alettua olin suorittanut suurimman osan kursseista eikä minulla ollut syytä käydä yliopistolla. Muita opiskelijoita tapasinkin ainoastaan vapaa-ajalla.

Oman laitoksen ihmisistä olin säännöllisesti yhteydessä ainoastaan ohjaajaani, jonka kanssa tapasimme kahden viikon välein. Lisäksi hän kommentoi tekstejäni sähköpostitse. Ilman ohjaajan aktiivisuutta tutkielmani tuskin olisi valmistunut edes siinä ajassa kuin se lopulta valmistui. Suuri kiitos kuuluukin siis osaavalle ohjaajalle, joka ei pitänyt tutkielmaani ja siihen liittyvää kysymystulvaa mitättömänä. Hyvä ohjaaja tukee ja kuuntelee opiskelijaa, tietää opiskelijan tutkielman aihepiiristä sen verran, että voi auttaa opiskelijaa oikeiden lähteiden jäljille ja on kiinnostunut tutkielman aiheesta.

Viimeinen silaus

Jätin graduni professorille tarkastettavaksi juuri ennen joulua 2005. Hänen ehdottamiaan lopullisia korjauksia pääsin tekemään vasta tammikuussa 2006 ja sain vietyä työni painoon saman vuoden helmikuussa. Loppuaika oli turhauttavaa. Kun massiivisen kirjoitustyön saa lopulta päätökseen, tuntuu kaikenlainen odottelu hermoja raastavalta. Itse kirjoitin pari esseetä odotellessani gradua painosta sekä sen lausuntoja ja arvosanaa. Esseisiin keskittyminen gradun jälkeen oli todella tuskaisaa, koska gradu pyöri edelleen mielessä eikä orientoituminen uusiin aiheisiin onnistunut. Lopulta sain kuitenkin paitsi gradun myös muut opinnot päätökseen ja helmikuussa 2006 valmistuin filosofian maisteriksi.

Susanna Markkio

 

vertaistukibLearning by doing

Aiheen etsintä
Kaiken gradusta kuulemani perusteella kuvittelin, että kysymys on jostakin elämää suuremmasta asiasta. Valitsinkin taidehistorian pääaineopiskelijana itselleni aiheeksi ”Valokuvan poetiikka digitaalisella aikakaudella”. Otsikkoni oli niin hämmentävän onnistunut, ettei minulla itsellänikään ollut oikein käsitystä lopputyöni tulevasta sisällöstä.

Aloitin gradun tekemisen perehtymällä kirjallisuuteen. Etsin tutkimuskirjallisuutta mm. erilaisista tietokannoista. Kun ystävällinen kirjastovirkailijakaan ei hyvistä yrityksistään huolimatta löytänyt aiheesta juuri mitään, mietin ensimmäisen kerran työni mielekkyyttä. Päätin kuitenkin jatkaa otsikkoni parissa, koska se oli omasta mielestäni niin hieno.

Juttelin aiheestani myös filosofiaa lukevan ystäväni kanssa ja hän kiinnostui siitä kovasti. Hän luetteli pitkän listan eri tutkijoiden nimiä ja piti itsestään selvänä, että viittaan heihin gradussani. Kuulin lähes kaikista heistä ensi kertaa ja heitä tuntui olevan yllättävän monta. Lisäksi he tuntuivat ehtineen miettiä kuvallista poetiikka-asiaa aika tavalla. Kului hetki, kunnes tajusin, että graduni otsikko on siinä määrin laaja, että se muistuttaa hyvin pitkälti tulevan väitöskirjani nimeä.

Olin tämän jälkeen umpikujassa lopputyöni kanssa. Sitten kokosin itseni ja mietin, mikä mahtaisi olla sopiva aihe, joka olisi jossakin tekemisissä harrastukseni valokuvauksen kanssa. Päätin tehdä jotakin hyvin yksinkertaista ja selkeää. Myönsin itselleni, että vaikka olisi kuinka kiva abstrahoida sartrelaisittain, se on jätettävä sellaisille, jotka oikeasti osaavat tehdä niin.

Palasin konkreettisten asioiden pariin. Juuri kriittisellä hetkellä, vuosi ennen graduseminaari-istuntojen alkua, menin katsomaan Jyväskylän taidemuseoon valokuvataiteen triennaalin Lumo – Intohimo Passion 2001. Näyttely teki minuun suuren vaikutuksen ja kirjoitin aiheesta pienen esseen kuvakoulutuksen sivuaineopintoihini. En tiennyt sitä vielä silloin, mutta essee oli tulevan graduni alku.

Rajaus ja tieteellinen näkökulma
Graduni toinen työotsikko oli ”Valokuvatriennaali Lumo 2001”. Rajasin mielestäni graduni tarpeeksi suppeaksi. Ymmärsin, että riittää, kun tutkii yhtä kohdetta, jos tekee sen tarpeeksi kattavasti. Aioinkin paneutua Lumo 2001 valokuvatriennaaliin ja sen järjestämiseen. Päätin haastatella tapahtuman organisoinutta projektiryhmää.

Vaikka minulla oli ehkä keskivertoa tarkemmin rajattu otsikko, eksyin kuitenkin harhailemaan sivupoluille, koska minulla ei ollut selkeää tieteellistä näkökulmaa aiheeseen. Uskoin vakaasti, että aineisto ”alkaa puhua”, kunhan saan sen kerätyksi ja sen jälkeen voin etsiä aiheeseen sopivan teorian. Jotkut ovat tehneet tutkimuksensa juuri edellä kuvaamallani tavalla, mutta itselleni se oli täysin väärä järjestys.

Lueskelin kaikenlaista kirjallisuutta projektin hallinnasta ja organisaatioiden johtamisesta tajuamatta, että tutkimukseni olisi edennyt nopeammin, jos olisin heti alkuun päättänyt, mikä on näkökulmani aiheeseen. Matkan varrella kiinnostuin myös viestinnästä ja tiedonkulusta. Lipsahdin esimerkiksi kolmeksi päiväksi ryhmädynamiikan maailmaan. Olin jossakin vaiheessa täysin pihalla, että mitenkähän nämä kaikki asiat liittyvät jyväskyläläiseen valokuvatriennaali Lumoon.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, aiheeni ei ollut todellakaan rajattu tarpeeksi hyvin, koska vielä viimeisien kirjoituskuukausien aikana kysyin itseltäni, että mitä oikeastaan tutkin kyseisestä triennaalista. Luulin aluksi, että riittää, kun tutkin valokuvatapahtumaa. En ymmärtänyt, että sitähän voi tutkia vaikka minkälaisista näkökulmista. Loppujen lopuksi graduni otsikoksi muodostui ”Valokuvatriennaali Lumo 2001 kulttuurituotantona – työryhmän toiminta projektinhallinnan näkökulmasta”.

Ositus
Alussa 60-100 sivua tuntui ylitsepääsemättömältä urakalta. Sen sijaan tiesin, että kymmenen sivua tekstiä syntyy vaivattomasti, joten suunnittelin graduni rakenteen huolella ja ositin sen sopiviin paloihin. Erotin esimerkiksi Lumo-tapahtuman historiikin ja aineiston käsittelyosan omiksi selkeiksi kokonaisuuksiksi.

Aloin kirjoittaa Lumon historiaa, koska se tuntui helpoimmalta. Koska olen historiantutkija, ei ollut yllätys, että tein osiosta liian perusteellisen. Siinä laajuudessaan siitä oli todella vaikea luopua, sillä olinhan käyttänyt sen tekemiseen niin paljon aikaa. Samoin kirjoitin esimerkiksi Jyväskylän kaupungista ja alueen festivaalikentästä kattavan selvityksen. Kuitenkin poistin koko luvun sen jälkeen, kun en pystynyt perustelemaan sen mukanaoloa kokonaisuuden kannalta.

Gradun pilkkominen osiin oli kuitenkin onnistunut ratkaisu, koska huomasin heti, jos joku osio alkoi paisua liiaksi tai jäädä liian lyhyeksi. Yritin myös pitää mielessä, etteivät luvut saa olla erillisiä toisistaan, vaikka kirjoitinkin niitä niin sanotusti omina osioinaan.

Merkilliset metodit ja teoreettinen viitekehys
Minua hämmensi laudaturopinnoissa, ettei taidehistorian teorioista puhuttu tarpeeksi selkokielisesti. Olisin kaivannut apua eniten siihen, että joku olisi hyvin yksinkertaisesti kertonut, mitä ovat taidehistorian ja yleensä tieteen tekemisen metodit. Viiden opintoviikon metodiseminaarin jälkeen olin selvillä joistakin menetelmistä, mutta toisaalta olin ymmälläni, koska ”taidehistorian metodeita on niin vaikea selittää, kun me kaikki melkein teemme pioneerityötä, joten metodi on kehitettävä siinä itse gradua tehdessä.” Tämä tieto sai minussa aikaan paniikkikohtauksen. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että vaikka kysymys on taiteen tutkimuksesta, on vaikea graduvaiheessa uskoa, että keksisi kokonaan uuden metodin.

Lisäksi olisin toivonut, että graduseminaarissa olisi konkreettisesti kerrottu, miten paljon metodista pitää kirjoittaa graduun ja mitä lopputyössä pitää kertoa tutkimusotteesta. Näistä asioista kuulin kasvatustieteitä opiskelevalta ystävältäni. Otin mallia hänen gradustaan tässä asiassa.

Aineiston keruuta
Tosiasiahan on, että kaikilla on yleensä kiire valmistua ja ahdistus ja tuska, kun ei oikein tiedä, mitä gradun kanssa tekisi. Tässä tilanteessa ei auta, että pieni ja angstinen opiskelija lähtee ilman tutkimuskysymystä ja teoriapohjaa keräämään aineistoa. Itselleni kävi juuri noin; sain mielihyvää siitä, että haastatteluissa vihdoin tein jotakin konkreettista, mutta hysteriani oli viisinkertainen kuunnellessani gradunauhat ja miettiessäni, että mitä ihmettä saan tästä irti.

Kun en tiennyt, mitä oikein halusin tutkia, olin kysynyt graduhaastateltaviltani ”kaikenlaista tärkeää”, joka ei lopullisen teorianäkökulman vinkkelistä ollutkaan mitään. Joten aineiston keruun jälkeen minulla oli suuri määrä täysin hyödytöntä dataa, jännetuppitulehdus turhan litteroinnista ja kevät aivan liian pitkällä. Minusta graduvaiheessa voisi opiskelijoita kehottaa painokkaasti keräämään aineiston vasta, kun on selvillä, mitä haluaa tietää ja miksi. Voisin suositella tuleville graduntekijöille seuraavaa rautalankamallia, jos gradusta alkaa tulla liian suuri haaste.

  • Keksi hyvä tutkimusongelma kysymysmuotoon
  • Jos et keksi tutkimusongelmaa, mene museoon/yritykseen/yhteisöön ja ota tutkimusongelma annettuna
  • Etsi tutkimusongelmaan hyvä teoriapohja ts. näkökulma
  • Älä lähde tekemään mitään hybridigradua, jos olet muutenkin taipuvainen kiinnostumaan ihan kaikesta mielenkiintoisesta!
  • POHDI SYVÄSTI SITÄ, MISTÄ NÄKÖKULMASTA JA MILLAISEN KIRJALLISUUDEN KAUTTA TARKASTELET VALITSEMAASI TUTKIMUSKYSYMYSTÄ
  • Valitse metodi esim. haastattelu, valitse metodin alametodi esim. teemahaastattelu
  • Kerää aineisto vain tutkimuskysymykseesi liittyvästä asiasta
  • Laita teoria ja aineisto keskustelemaan keskenään, vertaa niitä!
  • Vedä teorian pohjalta johtopäätöksiä
  • Kirjoita asia auki niin, että vastaat tutkimuskysymykseesi

= GRADU VALMIS, VOLÀ!

Lopputulema
Olisin voinut tehdä Lumosta pelkästään aineistopohjaisen ja arkistotietoon perustuvan gradun, mutta minua kiinnosti enemmän kulttuurituottajuus, joten lähestyin aihetta triennaalityöryhmän näkökulmasta. Käytinkin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Se sopi mielestäni hyvin tutkimukseeni, koska siinä kaikille haastateltaville esitetään samat kysymykset, mutta haastateltava voi vastata niihin vapaasti ilman vastausvaihtoehtoja.

Loppujen lopuksi minäkin löysin tarvitsemani teoreettisen viitekehyksen eli tutkin Lumo 2001 valokuvatriennaalia projektin hallinnan näkökulmasta. Toisin sanoen, vertasin keräämääni haastatteluaineistoa projektin hallinnan eri teorioihin ja tutkimuksiin. Yritin selvittää, onko käytännön projektityö kulttuuripuolella millaisessa suhteessa niihin ”totuuksiin”, joita tutkimuskirjallisuus aiheesta esittää.

Vimmaisen kirjoittamisen ja aineiston analysoinnin jälkeen graduni valmistui.
Kaikki työ kannatti, koska pro graduni on myöhemmin ollut apuna työelämään sijoittumisessa.

Heidi Taskinen