23.02.2017

Klassikot ja mestarit

Kurssi on poistunut avoimen yliopiston kurssivalikoimasta

Klassikot ja mestarit aloituskuva

Tervetuloa suorittamaan Jyväskylän avoimen yliopiston verkkokurssia Klassikot ja mestarit

Kurssilla esiteltävien teosten valintaperusteet ja keskeiset käsitteet

Klassikoiksi nimettyjä teoksia ja niiden tekijöitä on maailmassa lukematon määrä. Klassikon tai mestarin asema on muuttuva ja monitulkintainen ilmiö, johon vaikuttavat aina aika ja kulttuuriset tekijät. Näitä tekijöitä voivat olla esimerkiksi kulttuurissa vallitsevat käsitykset siitä, mitä pidetään taiteena, millä perusteilla tekijä voi kutsua itseään taiteilijaksi ja aikakauden arvot. Tälle kurssille on valittu 17 yleisesti tunnettua länsimaisen kulttuurin teosta, jotka ovat joko valmistuneet eräänlaisissa taiteen ja populaarikulttuurin murroskohdissa tai saavuttaneet suosionsa kautta ikonisen aseman yleisön keskuudessa. Opintojaksoon valitut teokset ja niiden tekijät ovat eri tavoin vaikutusyhteydessä tai sidoksissa toisiinsa. Esimerkeiksi nostetuista klassikoista tämän yhteyden voi nähdä vaikkapa siinä miten Shakespearen teokset ovat vaikuttaneet Aleksis Kiven tuotantoon. Teksteistä löytyvien linkkien avulla teoksia yhdistäviä vaikutusketjuja on mahdollista löytää useampiakin.

Käsitteellä klassinen on hieman eri vivahde eri käyttöyhteyksissä. Termi on peräisin latinan classicus-sanasta, jolla tarkoitetaan ensimmäiseen kansalaisluokkaan kuuluvaa. Aluksi klassiseksi kutsuttiin vain kirjallisuutta. Nykyinen tapa puhua myös klassisesta kuvataiteesta tai arkkitehtuurista on peräisin 1600-luvun taideakatemioiden opeista, joiden esikuvana oli antiikin taide. Tämän jälkeen termi klassinen on laajentunut tarkoittamaan kunkin aikakauden parhaimpia saavutuksia, jotka ovat jääneet pysyviksi "klassikoiksi". Toisaalta klassisella on 1700-luvulta lähtien viitattu Kreikan ja Rooman antiikin kulttuurin ja vielä rajatummin Kreikan taiteen tiettyyn aikaan (n. 480-323 eaa.). Klassikko voi liittyä myös henkilöön. Joskus klassikolla voidaan tarkoittaa klassista kirjailijaa, taiteilijaa tai klassisia opintoja harjoittanutta henkilöä. Kolmas klassiselle läheinen käsite, klassismi, liittyy taidesuuntauksiin. Klassismilla tarkoitetaan antiikin taiteen ihanteita korostavaa tyylisuuntausta, jossa käytetään eri tavoin muunnellen antiikin taiteen, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden muotoja.

Taiteen sanakirjoissa mestari selitetään ammatissaan korkeimman taidon asteen saavuttaneeksi henkilöksi. Mestari ja opettaminen ovat olleet pitkään sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi keskiajalla mestarilla oli oikeus avata työpaja ja vastata oppipoikien kouluttamisesta. Usein mestari jätti valmistuneeseen teokseen jonkin merkin itsestään ja työstään. Keskiajan rakennusmestari saattoi hakkauttaa mestarinmerkin näkyvälle paikalle siihen rakennukseen, jonka rakentamistyötä hän johti.

Sanat klassikko ja mestari ovat tänä päivänä yleisiä ilmaisuja kulttuurin eri alueilla. Mediassa ja kirjallisuudessa puhutaan taideklassikkojen lisäksi mm. autoklassikoista, ruokaklassikoista, mestarimuusikoista ja -kampaajista. Molempiin sanoihin liittyy vahva arvottava ja usein sukupuolittava merkitys, joista on hyvä olla tietoinen. Taiteentutkimuksen näkökulmat ja menetelmät ovat muuttuneet ja monipuolistuneet muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Varsinkin visuaalisen kulttuurin tutkimuksessa tarkastellaan nykyisin teoksia laajasti kulttuurikäytäntöinä eikä ensisijaisesti niiden esteettisten arvojen perusteella. Tutkijoiden tavoitteena on sijoittaa teokset omaan kontekstiinsa, kuten aikaansa ja käyttöyhteyteensä. Teosten vertailu on hedelmällistä, mutta niiden asettaminen paremmuusjärjestykseen ei ole enää olennaista.

Aloita opiskelumateriaaliin tutustuminen itseäsi kiinnostavasta kulttuurin alueesta tai teoksesta. Opiskelun iloa ja oivaltavia hetkiä klassikoiden ja mestareiden parissa toivottavat kurssin tekijät ja opettajat!

Tekijät ja tekijänoikeudet

Antti Vallius

Jyväskylän yliopisto/Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Jyväskylän avoin yliopisto