23.02.2017

Johann Sebastian Bach: Matteus-passio

Musiikki


J. S. Bachin elämänvaiheet

Johann Sebastian Bach syntyi Eisenachissa Saksassa vuonna 1685 kaupunginmuusikko Johann Ambrosius Bachin perheeseen. Ensimmäiset viulunsoiton ja musiikin teorian alkeet hän opiskeli isänsä johdolla. Kymmenvuotiaana hänestä tuli orpo ja hän muutti veljensä Johann Christophin luokse asumaan. Veljensä opastuksella Johann Sebastian tutustui urkujen soittamiseen. Vuonna 1700 hän muutti Lüneburgiin opiskellakseen Mikaelinkoulussa. Elantonsa Bach tienasi tuolloin soittamalla viulua ja cembaloa sekä laulamalla kuuluisassa Mettenchorin poikakuorossa. Kahden Lüneburgissa vietetyn vuoden aikana hän tutustui erityisesti ranskalaisvaikutteiseen musiikkiin kuten Muffatin, Raisonin ja de Grignyn sävellyksiin.

Uransa aikana Bach vaihtoi usein työpaikkaa ja haki virkoja, joista toivoi saavansa enemmän kunniaa ja parempaa palkkaa. Vuonna 1703 Bach toimi puoli vuotta Weimarin hovimuusikkona, jonka jälkeen hänet nimitettiin Arnstadtin Neuekirchen urkuriksi. Vuonna 1707 hän erosi virastaan ja siirtyi Mühlhausenin Blasiuskirchenin urkuriksi. Vuonna 1708 Bach nimitettiin Weimarin herttua Wilhelm Ernstin urkuriksi ja kamarimuusikoksi. Hovin palveluksessa hän vietti yhdeksän vuotta, joiden aikana hänestä tuli konserttimestari ja tunnettu johtava urkuri. Weimarissa hän kehitti säveltämistään perehtyen erityisesti Vivaldiin ja italialaiseen musiikkiin. Tänä aikana hän sävelsi runsaasti urku-, klaveeri- ja kamarimusiikkia. Vuosien 1717-1723 välisen ajan Bach työskenteli kapellimestarina Cöthenin hovissa musiikinystävänä pidetyn ruhtinas Leopoldin alaisuudessa. Tällä kaudella hän sävelsi kuuluisat Brandenburgilaiset konserttonsa, joissa erilaiset soolosoitinten ryhmät soittavat taustanaan muu orkesteri.

Vuonna 1723 Bach otti vastaan Leipzigin kaupungin musiikinjohtajan ja kanttorin viran, jonka sijoituspaikkana oli Tuomaskoulu. Tässä tehtävässä hän toimi elämänsä loppuun saakka. Virka oli musiikin alalla yksi Saksan arvostetuimmista ja merkitsi Bachille opetustoiminnan lisäksi mittavaa kirkkomusiikin sävellystyötä. Hänen tehtäviinsä kuului kantaattien ja passioiden, eli evankeliumiteksteihin perustuvien Kristuksen kärsimyshistoriaa kuvaavien sävelesitysten tekeminen. Koulun laulajien ja soittajien suuren määrän ansiosta Bach pystyi säveltämään myös hyvin suurimittaisia teoksia kuten Johannes- ja Matteus-passion. Sunnuntaisia jumalanpalveluksia ja kirkollisia juhlapäiviä varten tehtyjä kantaatteja Bach sävelsi yli 200. Kirkollisten tehtävien, opettamisen ja omien sävellystöidensä johdosta hänen työmääränsä kasvoi ja hän ajautui usein ristiriitoihin koulun johtajien kanssa. Vuodesta 1729 lähtien Bach luopui kantaattien säveltämisestä ja keskittyi oman tuotantonsa säveltämiseen, järjestämiseen ja kokoamiseen. Bachin uran voi nähdä jatkuvana kehityksenä ja laajentumisena. Hän oli ensin urkuri, sitten konserttimestari ja kapellimestari ja sitten kanttori ja musiikinjohtaja.

Viimeisinä vuosinaan Bachia vaivasi harmaakaihi, mikä teki sävellyksestä yhä hankalampaa. Viimeiset vuodet Bach eli lähes sokeana ja hän kuoli vuonna 1750. Bachin perintö jäi elämään hänen lukuisissa musikaalisissa lapsissaan, jotka loivat itselleen ammattimuusikon uran. Tunnetuin heistä oli Carl Philipp Emanuel Bach.

Johann Sebastian Bach ei ollut eläessään tunnettu niinkään säveltäjänä, vaan hän sai arvostusta lähinnä mestarillisena urkurina. Omana aikanaan hänen sävellystyyliään pidettiin usein vanhanaikaisena ja monimutkaisena. Hän sävelsi teoksiaan ainoastaan itselleen ja oppilailleen ja tästä syystä hänen musiikkinsa levisi vain pieneen piiriin. Säveltäjänä hänet löydettiin vasta lähes sata vuotta myöhemmin 1800-luvun puolella. Bachin tuotanto on erittäin laaja. Hänen teoksikseen lasketaan yli 1000 sävellystä, joista merkittävimmiksi nousevat h-mollimessu (1724), Johannes-passio (1722-23), Matteus-passio (1727) ja Jouluoratorio (1734). Näiden lisäksi hän sävelsi valtavasti kirkollista musiikkia, kuten messuja, oratorioita, passioita, kantaatteja; konserttoja eri soittimille kuten pianolle, cembalolle ja viululle; teoksia yksittäisille soittimille kuten pianolle, luutulle, viululle ja sellolle; urkumusiikkia kuten fuugia ja preludeja; sekä runsaasti kamarimusiikkia. Ooppera oli ainoa tuon ajan musiikinlaji, jota Bachin tuotannosta ei löydy.

Bachin musiikilliselle tyylille on oleellista virtuoosimainen soitto, joka asettaa esittävälle muusikolle korkeat tekniset vaatimukset. Hänen musiikkinsa on tapahtumarikasta ja sitä on luonnehdittu tekstuuriltaan yleensä tiheäksi. Bach oli selvillä aikansa musiikillisista virtauksista ja otti tyyliinsä vaikutteita erityisesti ranskalaisesta ja italialaisesta musiikista. Poimimansa vaikutteet hän kuitenkin yhdisti kokonaisuudeksi, joka on miellettävissä ilmiselvän saksalaiseksi. Kosketinmusiikin mestareiden Frobergerin ja Reinckenin lisäksi Vivaldi sekä Bachin oman aikansa suuret nimet kuten Telemann ja Graunin veljekset vaikuttivat hänen musiikkiinsa. Bachia pidetään barokkiajan musiikin ruumiillistumana, sillä barokkimusiikki huipentui hänen tuotantoonsa, ja sen voidaan myös katsoa päättyneen hänen kuoltuaan.

 
Matteus-passio

Bachin Matteus-passiota pidetään yhtenä länsimaisen taidemusiikin kulmakivenä. Sen syntyajankohdasta on kahdenlaisia tulkintoja, joiden perusteella teoksen on katsottu valmistuneen joko 1727 tai 1729. Passio sävellystyyppinä tarkoittaa evankeliumitekstin mukaista Kristuksen kärsimyshistorian sävelesitystä ja ne saavat nimensä ko. evankelistan mukaan. Bachin tuotannossa arvellaan olleen useampiakin passioita, mutta ainoastaan Matteus-passio, Johannes-passio sekä osia Markus-passiosta on säilynyt jälkipolville. Passiotekstin esitys kuului alkuaan pääsiäisviikon liturgiaan, jossa määrättyinä päivinä esitettiin eri evankeliumin passiotekstit. Matteus-passiota esitettiin pitkän perjantain jumalanpalveluksissa.

Matteus-passion ytimen muodostavat Matteuksen evankeliumin luvut 26 ja 27. Muun osan tekstistä kirjoitti Christian Friedrich Henrich, joka käytti runoilijanimeä Picander. Evankeliumitekstin ja runomittaisen tekstin lisäksi passio sisältää joukon kuorokoraaleja eli virsiä. Passio jakaantuu kahteen pääjaksoon, joista ensimmäinen kuvaa tapahtumia viimeisestä ehtoollisesta ja Jeesuksen vangitsemiseen. Toinen puolestaan käsittelee tapahtumia Jeesuksen oikeudenkäynnistä ristiinnaulitsemiseen ja hautaamiseen. Passion musiikki on vuoroin dramaattista ja herkän tunteellista, mutta ennen kaikkea se on harrasta ja täynnä syvää eläytymistä. Matteus-passion täydelliseen esityskoneistoon tarvitaan 4-8 solistia, kaksi orkesteria, kaksi continuoryhmää ja kolme kuoroa.

Matteus-passiota esitettiin Bachin elinaikana vain muutaman kerran, jonka jälkeen se vaipui unohduksiin pitkäksi aikaa. 1700-luvun lopulla alkoi kuitenkin musiikin historiassa ainutlaatuinen renessanssi, jonka yhteydessä myös Bachin musiikista kiinnostuttiin uudelleen. Säveltäjät kuten Mozart, Beethoven, Czerny, Mendelssohn ja Schumann vaikuttuivat suuresti Bachin musiikin kielestä ja tekivät hänen teoksiaan tunnetuiksi lähipiireilleen, oppilailleen ja myös laajemmalle yleisölle konserteissaan. Bachin uuden tulemisen kohdalla merkittävimmäksi ajankohdaksi nousi vuosi 1829, jolloin Felix Mendelssohn johti Berliinin Singakademiessä Bachin Matteus-passion. Tätä tapahtumaa voidaan pitää lähtölaukauksena laajan yleisön uudelle kiinnostukselle Bachin musiikillista tuotantoa kohtaan. Tosin Mendelssohn lyhensi esityksessään alkuperäistä Matteus-passiota ja modernisoi sen musiikillista kieltä romantiikan ajan musiikille tyypillisillä painotuksilla. Vasta 1900-luvulla musiikissa saivat jalansijaa erilaiset autenttisuusliikkeet, joiden myötä kiinnostuttiin siitä, miten historialliset teokset olivat alun perin nuotinnettu ja esitetty. Tämän seurauksena myös Bachin musiikkiin alettiin keskittyä sen alkuperäisessä muodossaan.

Jälkipolvien kohdalla Bachin musiikki on muodostunut osaksi länsimaisen musiikin tajuntaa. Se on tullut esiin yksittäisissä 1800-luvun sävellyksissä sekä toiminut lähtökohtana 1900-luvun neoklassismille. Hänen tuotantonsa vaikutuksen voi nähdä niinkin erilaisten säveltäjien kuin Bartokin, Schönbergin, Webernin, Hindemithin ja Stravinskyn teoksissa. Bachin musiikkia voidaan pitää inspiraation lähteenä monille uusille musiikin kehityssuunnille ja lukemattomille yksittäisille teoksille.

Matteus-passion ja ylipäänsä koko Bachin tuotannon merkittävyys perustuu siihen, että säveltäjä pystyi luomaan hyvin kontrapunktista, harmonisesti rikasta, rytmisesti hienostunutta ja äärettömän virtuoosimaista sekä vaativaa musiikkia yhdelle ainoalle soittimelle. Nykyisin Bachin soolosoittimille sävelletyt teokset kuuluvat länsimaisen taidemusiikin perustavanlaatuisiin klassikoihin. Ne ovat edelleen haasteellisia soittajille, ja siksi niitä esitetään usein kilpailuissa ja konserteissa. Lähes jokainen kansainvälisen tähden uralle pyrkivä soittaja levyttää oman tulkintansa niistä.


Lähteet/lisätietoa

Boyd: Bach

http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/bachjs.html

http://konservatorio.pohjankartano.edu.ouka.fi/Kamarikuoro/Passio/Norio0.html

http://www.jsbach.org/

http://www.yle.fi/teema/aikaonmusiikkia/saveltaja.php?id=66