23.02.2017

Pablo Picasso: Avignonin naiset

Kuvataide

Pablo Picasso (1881-1973)

Pablo Picassoa on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä taiteilijana. Hän oli maalari ja kuvanveistäjä, joka uudisti taiteen muotokieltä. Hän hallitsi useita taiteen tekemisen tekniikoita ja ehti pitkän elämänsä aikana luoda yli 20 000 teosta.

Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa, Etelä-Espanjassa lokakuun 25. päivä vuonna 1881. Hän oli taidemaalari ja opettaja José Ruiz Blascon ja Maria Picasso Lopezin ensimmäinen lapsi. Isän vaikutus nuoren Picasson taiteelliseen heräämiseen oli vahva. Ensimmäiset maalausyrityksensä Picasso teki isänsä opastuksella kymmenenvuotiaana. Vuonna 1895 perhe muutti Barcelonaan, josta José Ruiz Blasco oli saanut opettajantoimen La Lonjan taidekoulusta. Picasso aloitti taideopinnot samaisessa koulussa, hän oli tuolloin 14-vuotias.

Vuonna 1901 Picasso muutti Madridiin. Uusi ympäristö vahvisti hänen identiteettiään taiteilijana. Osoituksena tästä oli mm. se, että hän ei enää signeerannut töitään nimellä Pablo Ruiz Picasso, vaan pelkkä Picasso. Samana vuonna alkoi myös hänen nk. sininen kautensa, joka kesti vuoteen 1904. Tuolloin Picasso maalasi sinisävyisiä teoksia, joiden aiheina hän käytti prostituoituja, kerjäläisiä ja muita vähäosaisia. Sinisen kauden hallitsevina teemoina olivat kurjuus, yksinäisyys ja surullisuus. Tämän kauden tärkeimmäksi teokseksi voidaan nostaa Elämä vuodelta 1903 (Cleveland Museum of Art).

Vuonna 1904 Picasso muutti Pariisiin. Ranskaan tulonsa jälkeen hänen aiheensa ja väriskaalansa kirkastuivat. Picasso kiinnostui sirkuselämästä ja erityisesti harlekiini-aihe muodostui hänelle tärkeäksi. Myöhemmässä tuotannossaan hän käytti harlekiinia eräänlaisena alter egonaan. Vuosina 1904-1905 Picasson maalasi teoksiaan pääasiallisesti vaaleanpunaisella ja muilla punaisen sävyillä ja hänen tuon ajan taiteestaan käytetään nimitystä ruusunpunainen kausi.

Vuodesta 1906 lähtien Picasso alkoi hahmotella uudenlaista taiteen tekemisen tapaa. Innoittavana tekijänä toimi hänen kiinnostumisensa primitiiviseen taiteeseen. Ensimmäinen avainteos, jossa hänen uudenlainen lähestymistapansa muotoon ja sen esittämiseen manifestoitui oli Avignonin naiset (1907) (MoMa, New York). Vuonna 1908 Picasso tapasi Georges Braquen, jonka kanssa hän aloitti aina vuoteen 1914 jatkuneen yhteistyön. He alkoivat Paul Cézannen taiteen pohjalta hahmotella uutta maalaustyyliä, jonka nimitys vakiintui myöhemmin kubismiksi. Sen ensimmäistä vaihetta kutsuttiin analyyttiseksi ja toista synteettiseksi kubismiksi. Kehittäessään kubismia yhä pidemmälle Picasson ja Braquen taide alkoi lähennellä täydellistä abstraktiota, joka ei kuitenkaan ollut heidän päämääränsä. He ryhtyivät lisäämään maalauksiinsa konkreettisesta todellisuudesta otettuja elementtejä kuten esimerkiksi sanomalehtileikkeitä ja synnyttivät uuden taidemuodon nimeltä kollaasi.

Vähitellen vuodesta 1914 eteenpäin Picasso ryhtyi näyttämään monipuolista lahjakkuuttaan ja työsti teoksiaan samanaikaisesti useammalla eri tyylillä. Kubismi pysyi yhtenä osana hänen taiteellisessa tuotannossaan, muttei ollut enää sen keskiössä. Picasso maalasi niin naturalistisia muotokuvia kuin klassisia piirteitä omaavia hahmojakin. Lisäksi hän työsti vuonna 1917 näyttämökuvia ja pukuja Roomassa venäläisen baletin esitykseen Paraati. Vuosien 1920 ja 1926 välisenä ajanjaksona Picasso maalasi paljon verhottuja, massiivisia ja veistosmaisia ihmisvartaloita, joista huokui antiikin vaikutus. Tätä kautta kutsutaan Picasson klassiseksi kaudeksi. Vuonna 1925 Picasso osallistui ensimmäiseen surrealistisen taiteen näyttelyyn. Vaikka monet surrealismiin liittyneet aiheet kiinnostivat ja inspiroivat Picassoa, hän ei koskaan liittynyt itse liikkeen jäseneksi. Vuonna 1936 Espanjassa puhjennut sisällissota vaikutti Picassoon suuresti. Erityisesti pienen Guernican kaupungin pommitus toimi katalysaattorina samannimiselle maalaukselle, josta muodostui yksi Picasson tunnetuimmista teoksista

Viimeisinä vuosikymmeninään Picasso työskenteli monin eri menetelmin. Maalausten ja veistosten ohella hän loi valtavat määrät grafiikanlehtiä, joissa hän käytti pääasiallisina tekniikoinaan viivasyövytystä ja litografiaa. Picasso tutustui myös keramiikkaan, jonka hän näki mahdollisuudeksi yhdistää maalauksen ja kuvanveiston. Aiheensa teoksiinsa Picasso ammensi suurelta osin menneisyydestään ja palasi uudestaan sirkuksen, härkätaistelujen, teatterin, eläinten ja eroottisten aiheiden kuvauksiin. Maalaustaiteen puolella hänen kiinnostuksensa kohdistui taiteen historiaan ja omaan paikkaansa siinä. Picasso maalasi omalla tyylillään lukuisia versioita tunnetuista taiteen historian mestarien teoksista. Näistä esimerkeiksi voidaan nostaa mm. Hovinaisia (Velázquezin mukaan) 1957 ja Aamiainen ruohikolla (Manet'n mukaan) 1961. 

 
Avignonin naiset (Öljy kankaalle, 244x234 cm. The Museum of Modern Art, New York)


Vuoden 1907 kesä ja heinäkuun aikana valmistunutta Avignonin naiset -teosta on pidetty modernin taiteen yhtenä kulmakivenä. Sen merkitys länsimaisen taiteen historiassa perustuu uudenlaiseen tilan ja hahmojen kuvaamisen tapaan. Vaikutteet teoksen syntyyn voidaan johtaa vuoteen 1906, jolloin Picasso perehtyi varhaiseen espanjalaiseen eli nk. iberialaiseen kuvanveistoon ja afrikkalaiseen taiteeseen. Myös Paul Cézannen taide kiinnosti häntä. Avignonin naisissa iberialaisen kuvanveiston vaikutus näkyy kuvan vasemmalla puolella sijaitsevien naisten päiden, korvien ja nenän kuvaamisessa. Afrikkalaisen ja oseanialaisen taiteen vaikutus puolestaan näkyy kahdessa oikeanpuoleisessa figuurissa.

Picasso teki Avignonin naisista satoja luonnoksia. Alkuperäisen suunnitelmansa mukaan hän aikoi tehdä siitä bordellikuvauksen. Tämän puolesta puhuu varhaisissa luonnoksissa esiintynyt henkilösommitelma, johon kuului alastomien naisten ohella merimiehen ja pääkalloa pitelevän opiskelijan hahmot. Lisäksi teoksen nimi viittaa Picasson kotikaupungin Barcelonan bordellialueeseen. Picasso kuitenkin poisti miespuoliset hahmot teoksesta jo sen alkuvaiheessa ja kitki näin ollen pois myös prostituutioon viittaavat suorat symboliset tekijät. Poistettujen tilalle hän maalasi kaksi afrikkalaisella naamiolla varustettua naishahmoa ja muutti koko teoksen alkuperäistä luonnetta uuteen suuntaan.

Picasso halusi tietoisesti luoda uudenlaista taidetta. Avignonin naisten karkea esitystapa kulmikkaine muotoineen ja voimakas keskihakuinen sommittelu poikkesivat olennaisesti impressionismin hienostuneesta ja välittömään luonnonelämysten esittämiseen perustuvasta muotokielestä. Toisaalta Avignonin naisissa käytetyt tasaisen sävyttömät väripinnat erottivat sen myös fauvistien harjoittamasta ekspressiivisestä tyylistä, jolle oli tunnusomaista puhtaiden ja voimakkaiden väripintojen käyttö. Tässä mielessä Picasson luomaa maalaustyyliä voidaan pitää vastareaktiona muille tuolloin muodissa olleille taidesuuntauksille.

Merkittävintä Picasson Avignonin naisissa oli radikaali kuvatilan muuntaminen. Tutustuttuaan afrikkalaiseen ja oseanialaiseen kuvanveistoon Picasso löysi ratkaisun ongelmaansa, jonka keskiössä oli tarve luoda samalla aikaa esittävää, mutta ei-luonnonmukaista taidetta. Primitiivisestä taiteesta saadut vaikutteet johdattivat Picasson luomaan aikaisemmasta taiteesta poikkeavaa tapaa kuvata ihmistä. Tästä kertoo parhaiten kuvan oikeassa alalaidassa selkä katsojaan päin istuva naisfiguuri, jonka kasvot on kuitenkin kuvattu edestä niin, että hahmon leuka nojaa voimakkaasti tyyliteltyyn käteen. Avignonin naisten kohdalla Picasso ryhtyi tekemään taidetta, joka perustui keksittyjen, litteiden tai lähes litteiden muotojen yhdistelemiseen. Hän luopui yhdestä ainoasta näköpisteestä, normaaleista mittasuhteista ja pelkisti ihmishahmojen anatomian lähinnä vinoneliöiksi ja kolmioiksi. Picasso käänsi selkänsä länsimaisen taiteen traditiolle, joka oli jo renessanssista lähtien pyrkinyt luonnonmukaisuuden kuvaamiseen. Näin rohkeaa suunnanmuutosta taiteen saralla ei ollut aikaisemmin tehty ja tästä syystä Avignonin naiset sai aluksi varautuneen vastaanoton. Picasso säilytti teosta pitkään ateljeessaan ja näytti sitä ainoastaan muutamille taiteilijaystävilleen, joista useimmat pitivät sitä rumana ja vastenmielisenä. Teos oli ensimmäisen kerran julkisesti esillä vasta vuonna 1916. Avignonin naisissa klassinen ja ideaali alastoman naisen kuvaustapa pirstottiin ja siitä ei välittynyt aistillista, vaan aggressiivista eroottisuutta. Tätä pidettiin omana aikanaan hyvin hämmentävänä.

Avignonin naiset toimi lähtökohtana kubismille, joka edusti uutta kuvallisen hahmottamisen tapaa lähes 400 vuoteen länsimaisessa taiteessa. Pitkään vallalla olleista konventioista poikkeaminen antoi mahdollisuuden irrottautua esittävän taiteen ideaalisista vaatimuksista. Kubismi avasi tien abstraktin ja nonfiguratiivisen taiteen kehitykselle, jonka kautta taidesuuntaukset kuten esimerkiksi suprematismi, De Stijl ja abstrakti ekspressionismi saivat alkunsa. Avignonin naiset -teos voidaan näin ollen nähdä alkusysäyksenä uudelle tavalle käsitellä tilaa ja muotoa, joka merkitsi läpimurtoa modernin taiteen kehittymiselle.

Lähteet/lisätietoa


Honour & Fleming: Maailman taiteen historia

http://cgfa.sunsite.dk/picasso/picasso_bio.htm

http://www.tamu.edu/mocl/picasso/

http://www.picasso.fr/anglais/