23.02.2017

The Beatles: Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band

Musiikki


The Beatlesin vaiheet:

Liverpoolilaislähtöisen The Beatlesin alkumuotona oli The Quarry Men -niminen amatööriyhtye, jonka John Lennon perusti vuonna 1956. Paul McCartney liittyi yhtyeeseen 1957 ja George Harrison vuonna 1958. Kolmesta kitaristista muodostunut The Quarry Men kiinnitti basistikseen Stuart Sutcliffen ja rumpalikseen Pete Bestin. Vuonna 1960 yhtye vaihtoi nimekseen The Beatles, joka alkuaikoinaan keikkaili erityisesti Hampurissa Reeberbahnin klubeilla. Vuonna 1961 Sutcliffe jätti yhtyeen ja McCartney siirtyi bassoon. Samana vuonna liverpoolilaisen musiikkikaupan omistaja Brian Epstein näki The Beatlesin esiintymisen Cavern-klubilla, jossa yhtye soitti suurimman osan Englannin keikoistaan ennen vuotta 1963. Epstein vaikuttui näkemästään ja hänestä tuli yhtyeen manageri, joka vuonna 1962 järjesti The Beatlesille levytyssopimuksen EMI:n tytäryhtiölle Parlophonelle. Ennen ensimmäistä levytystään yhtye erotti rumpalinsa Pete Bestin korvatakseen hänet Ringo Starrilla (alkuperäiseltä nimeltään Richard Starkey).

Parlophonen ja sittemmin The Beatlesin hovituottajana toimi George Martin. Hän ohjeisti varsinkin yhtyeen alkuaikojen sävellystekniikkaa ja tutustutti heidät studiotyöskentelyn menetelmiin. The Beatlesin ensimmäinen levytys Love me Do (1962) kiipesi Britannian singlelistan Top kahteenkymmeneen, mutta varsinaisesta menestyksestä vastasi yhtyeen toinen julkaisu Please Please Me (1963), joka nousi singlelistan ykköseksi. Please Please Me (1963) -albumin myötä alkoi The Beatlesin kaupallinen menestys, joka jatkui läpi yhtyeen historian. Vuoden 1963 Britannian kiertue sai aikaan valtaisan suosion ja syntyi ilmiö, jota kutsuttiin ”beatlemaniaksi”. Yhtyeen menestystarina sai jatkoa Yhdysvalloissa, jossa heidän vuoden 1964 televisioesiintymistään Ed Sullivan Showssa seurasi arviolta 70 miljoonaa katselijaa. Tämä johti yhtyeen menestykseen Amerikan singlelistoilla ja toimi heidän läpimurtonaan maailmanlaajuiselle suosiolle. Parhaimmillaan The Beatles piti hallussaan Amerikan singlelistan viittä ensimmäistä sijaa samanaikaisesti. Yhtyeen menestys avasi tien USA:n markkinoille myös muille Brittiyhtyeille kuten esimerkiksi The Rolling Stonesille, The Animalsille ja The Kinksille.

Vuosien 1964-65 aikana The Beatles kasvatti suosiotaan albumeillaan A Hard Day’s Night (1964) ja Help! (1965). Levyjen yhteydessä julkaistiin myös samannimiset elokuvat, jotka lisäsivät mielikuvaa iloisesta ja välittömästä popyhtyeestä. Humoristinen ja kepeä musiikki, joka lyriikoiltaan keskittyi pääasiallisesti rakkauteen, alkoi kuitenkin jäädä taka-alalle kansainvälisissä popmusiikkipiireissä. Vuoden 1965 loppuun mennessä folkrock-suuntaus oli saavuttanut huomattavaa suosiota. Bob Dylanin kaltaisten artistien johdolla musiikissa ryhdyttiin keskittymään monimuotoisempiin aiheisiin niin muodollisesti kuin sisällöllisestikin. Muutos näkyi myös The Beatlesin vuonna 1965 julkaisemassa albumissa Rubber Soul, joka voidaan nähdä käänteentekevänä teoksena yhtyeen alku- ja loppupään tuotannon välillä. Seuraavilla levyillään Revolver (1966) ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band yhtye perehtyi yhä tarkemmin studiotyöskentelyyn ja sen luomiin mahdollisuuksiin. Viettämällä kuukausia studiossa ja kokeilemalla erilaisia teknisiä sekä instrumentaalisia ratkaisuja yhtye pyrki uudenlaisen popmusiikin luomiseen. Varsinkin Sgt. Pepper -albumista kehkeytyi psykedeelinen kokonaisuus, jota on pidetty yhtenä popmusiikin hienoimmista teoksista. Sen mielikuvitukselliseen sisältöön on arveltu vaikuttaneen myös yhtyeen tuolloiset huumausainekokeilut. Ennen albumin julkaisemista The Beatles oli valmistanut yleisöään julkaisemalla saman vuoden helmikuussa singlen Penny Lane/Strawberry Fields Forever, jota on jälkeenpäin pidetty yhtyeen ja jopa koko rockin historian parhaimpana singlenä. Penny Lane -kappaleesta tehtiin sen julkaisuvuonna myös suomenkielinen versio Jormas-yhtyeen toimesta. Tässä Rööperiin-nimisessä kappaleessa käännettiin Penny Lanen Liverpool-nostalgia Helsinki-nostalgiaksi.

Manageri Epsteinin kuolema elokuussa 1967 oli The Beatlesille shokki, joka vaikutti merkittävästi yhtyeen loppuvuosien toimintaan. Yhtyeen jäsenten henkilökohtaiset välit alkoivat rakoilla. Tämän seurauksena he ryhtyivät säveltämään kappaleita yhä enemmän yksinään aikaisemman ryhmätyöskentelyn sijaan. The Beatlesin musiikin erityisyys oli nähty perustuvan nimenomaan John Lennonin ja Paul McCartneyn muodostaman sävellyskaksikon dynamiikkaan, jossa osapuolet täydensivät toisiaan. Viimeisten vuosien aikana erityisesti George Harrisonin panos yhtyeen merkittävien kappaleiden säveltämisessä kasvoi. Esimerkiksi hänen sävellyksestään Something (1969) tuli yhtyeen toiseksi eniten levytetty teos McCartneyn Yesterdayn (1965) jälkeen. Viimeisen live-esiintymisensä The Beatles teki Apple-yhtiön pääkonttorin katolla vuonna 1969. Ristiriitaisissa tunnelmissa yhtye jatkoi vielä toimintaansa julkaisemalla kolme merkittävää levyä: The White Album (1968), Abbey Road (1969) ja Let It Be (1970). Yhtyeen hajottua vuonna 1970 kukin sen jäsenistä jatkoi soolouralla.

The Beatlesin musiikin taustalla olevien vaikutteiden kirjo on laaja. Jo The Quarry Menistä lähtien he olivat ottaneet vaikutteita skifflestä ja rock ’n rollista liittääkseen ne omaan musiikkiinsa. Rockin legendoista heidän esikuvinaan toimivat mm. Elvis, Buddy Holly, Chuck Berry, Little Richards, Carl Perkins ja The Everly Brothers. Myös soul-musiikki ja erityisesti Detroitista ponnistaneet Motown-yhtyeet vaikuttivat The Beatlesin tuotantoon. Lainaamalla ja yhdistelemällä ennakkoluulottomasti bluesista, pop-musiikista, gospelista, folkista tai mistä tahansa sopivasta musiikkityylistä, loivat he The Beatles-musiikkia, joka taas on vaikuttanut lukuisiin jälkipolvien muusikoihin.

 
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band

The Beatles aloitti Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albuminsa teon aikana, jolloin suurin “beatlemania” oli hiipumassa. Yhtye oli kyllästynyt kiertue-elämään ja päätös keikkailun lopettamista antoi sille vihdoin aikaa perehtyä levyntekoprosessiin täyspainoisesti. Viimeisen maksavalle yleisölle esitetyn konserttinsa The Beatles piti San Franciscossa vuonna 1966. Saavuttamansa suosion turvin yhtye sai lähes rajattomat oikeudet käyttää Abbey Roadin studiota. Siellä vietetyn 135 päivän mittaisen jakson tuloksena syntyi albumi Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, joka sittemmin on noteerattu yhdeksi populaarimusiikin historian merkittävimmistä teoksista. Albumi julkaistiin Englannissa 1. kesäkuuta 1967 ja päivää myöhemmin Yhdysvalloissa, jossa siitä tuli nopeasti hippi-liikkeen suosikki.

Sgt. Pepper's -albumia voidaan pitää huipentumana The Beatles -yhtyeen kokeelliselle kaudelle (1965-67), joka oli alkanut kaksi vuotta aiemmin Rubber Soul -albumin myötä. Etenkin Bob Dylan, Frank Zappa, Phil Spector ja The Beach Boysin Brian Wilson olivat venyttäneet popmusiikin rajoja jo hieman aiemmin ja The Beatles halusi tehdä samoin. McCartneyn mukaan erityisesti The Beach Boysin Pet Sounds (1966) ja Frank Zappan Freak Out! (1966) albumit vaikuttivat Sgt. Pepperin syntyyn.

Sgt. Pepperin merkitys perustuu ennen kaikkea sen temaattiseen kokonaisuuteen. Aikaisemmin popmusiikin albumit olivat perustuneet yleensä yhden tai useamman hittisinglen ympärille kootuista noin kymmenen kappaleen kokoelmista, joissa sävellykset eivät liittyneet temaattisesti toisiinsa. Sgt. Pepper rikkoi tämän kaavan muodostaessaan kokonaisuuden, jossa musiikki jatkuu kappaleesta toiseen joko suoraan tai normaalia lyhyemmän tauon jälkeen. Tämän taustalla oli alun perin Paul McCartneyn ajatus albumin konserttimaisesta formaatista, jossa The Beatlesin esittämä fiktiivinen orkesteri soittaisi kuvitellun konsertin. Sgt. Pepper alkaa yleisön äänillä yhtyeen virittäessä taustalla ja se päättyy toiseksi viimeisessä kappaleessa konsertin lopussa syntyneisiin yleisön ääniin. Tämän jälkeen albumin viimeinen raita A Day in the Life noudattelee konsertin kaavaa toimiessaan ikään kuin encorena. Tosin yhtyeen jäsenet totesivat jälkeenpäin, että alkuperäinen konsertti-idea kuuluu ainoastaan albumin kahdella ensimmäisellä raidalla eli levyn aloittavalla nimikappaleella ja sitä seuraavalla With a Little Help from My Friendsillä. Tästä huolimatta Sgt. Pepperiä pidetään populaarimusiikin historian ensimmäisenä teema-albumina, jonka tunnetuimmista seuraajista voidaan mainita The Whon albumi Tommy ja Pink Floydin albumi The Wall.

Teemallisuuden lisäksi Sgt Pepperin merkitys länsimaisen populaarimusiikin historiassa perustuu sen yhteydessä käytettyihin popmusiikin tekemisen menetelmiin, jotka olivat ennakkoluulottomia ja rajoja rikkovia. Levyn soundimaailma perustui pitkälti studioteknologian, kuten kaikulaitteiden ja efektien luovaan käyttöön sekä erilaisten soittimien yhdistelemiseen. Yhtyeen alkuaikojen kiinnostuksen kohteet kuten blues ja rock saivat rinnalleen vaikutteita mm. intialaisesta -, klassisesta -, varietee- ja avantgardistisesta elektroniikka-musiikista. The Beatlesin jäsenet tutustuivat uusiin soittimiin ja käyttivät Sgt. Pepperin tekemisessä esimerkiksi Hammond-urkuja, sähköpianoa, vaski- ja puupuhaltimia, jousia sekä lukuisia eksoottisia soittimia kuten sitaria. Musiikin ohella Sgt. Pepperin levynkannet merkitsivät käännettä populaarimusiikin historiassa. Sen yhteydessä painettiin pop-albumin lyriikat ensimmäistä kertaa levyn takakanteen. Tämän lisäksi käytettiin ensimmäistä kertaa myös keskeltä aukeavaa levynkansiformaattia ja sisäpussin koristelua. Kansitaiteesta vastasi Robert Fraser yhteistyössä Paul McCartneyn kanssa.

Vaikka monien musiikintutkijoiden ja -asiantuntijoiden mielestä Sgt. Pepperin sävellysten taso ei nouse The Beatlesin parhaimpien tuotosten joukkoon, on se kuitenkin yhtyeen uran historiallisesti merkittävin albumi. Sgt. Pepper on toiminut popmusiikin rajojen rikkojana ja esikuvana lukuisille muusiikoille popin taiteellisista mahdollisuuksista. The Beatles on popmusiikin ikoni, jonka kaltaiseen laajaan kulttuuriseen vaikutukseen ja varauksettomaan suosioon niin yleisön kuin kriitikoidenkin taholta ovat popmusiikin historiassa pystyneet vain harvat artistit.

 

Lähteet/lisätietoa:

Dowlding: Beatlesongs

http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:xx1ibkk96ak

http://www.iamthebeatles.com/

http://www.icce.rug.nl/~soundscapes/DATABASES/AWP/awp-notes_on.html

http://www.beatles.com/